6. toukokuuta 2012

Työtä tarjolla


Mutta kenelle? Kun astun ulos huoneistostani Ammanissa, törmään todennäköisimmin ensimmäisenä kerrostalon etelä-Aasiasta kotoisin olevaan palvelijaan siivoamassa porraskäytävää. Lähikerrostalojen palvelijat ovat valtaosin egyptiläisiä. Kun ajan huoltoasemalle tankkaamaan autoa, tankin täyttää Egyptistä kotoisin oleva vierastyöläinen. Kuolleen meren kylpylähotelleissa palveluskunta on kotoisin joko etelä-Aasiasta tai Egyptistä. Missä jordanialaiset ovat?

Jordanialaisista lähes 10% (noin 700 000 perheenjäsenet mukaan lukien) on ulkomailla töissä. Suurin osa heistä Persianlahdella. Heiltä on perinteisesti palautunut kotimaan talouteen huomattava osuus. 1970-80 luvuilla n. 10-15% bruttokansantuotteesta tuli Persianlahdella työskenteleviltä jordanialaisilta. Työvoiman siirtyessä Persianlahdelle tilalle on täytynyt tuoda vierastyövoimaa. Jordaniassa on tällä hetkellä lähes 300 000 laillista vierastyöläistä; laittomat mukaan lukien lukumäärän arvioidaan olevan lähes puoli miljoonaa. Virallisten tilastojen mukaan työttömyys ei ole katastrofaalinen. Se on noin 12 prosenttia, mutta epävirallisesti työttömyyden arvioidaan olevan noin 30% tai jopa enemmän. Tämä aiheuttaa suurta tyytymättömyyttä ja työttömyyden korjaaminen oli reilu vuosi sitten alkaneiden mielenosoitusten avainvaatimuksia Jordaniassa. Maan työikäisestä väestöstä vain noin 40% on työelämässä, joka on selvästi Syyriaa, muita Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maita vähemmän. Työikäisistä naisista vain 13% on työelämässä siitä huolimatta, että korkeakoulutettujen joukossa heitä on paljon enemmän. Kulttuuriset rajoitteet vaikeuttavat edelleen naisten työhön lähtemistä. Jonkinlainen paradoksi Jordanian työmarkkinoilla siis vallitsee. Jordanialaiset lähtevät paremman ansion perään Persianlahdelle ja tilalle ovat tulleet egyptiläiset ja aasialaiset.

Jordania on köyhä valtio luonnonvarojen suhteen, öljyä ei ole ja vesivaje kasvaa vuosi vuodelta. Suurin luonnonvara ovat ihmiset itse. Koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen panostetaan ja Persianlahdella työskentelevät jordanialaiset osoittavat, että aivovientiä on. Koulutus ja työmarkkinat eivät kuitenkaan kohtaa täysin toisiaan. Osallistuin kuningatar Ranian opettajankoulutusakatemian (Queen Rania Teacher Academy) opettajaseminaariin Ammanissa. Opettajat haluavat entistä parempaa tunnustusta työlleen koulu- ja opetussektorilla. Opettajien ammattiliitto on saatu juuri perustetuksi. Innostusta on ja yhteinen käsitys siitä, että koulutuksella voi vaikuttaa suoraan Jordanian ihmisvoimavaraan. Hyvistä ulkomaisista kokemuksista opetussektorilla halutaan oppia ja Suomi mainittiin Singaporen ohella yhtenä koulutuksen mallimaana. Jordanian koulutusjärjestelmän kehittäminen on panostusta tulevaisuuteen. Valitettavasti opettajan ammatti ei vielä ole saanut sitä arvostusta, jonka se ansaitsisi. Koulutuksen ja työelämän kohtaaminen tapahtuu ainakin siinä, että moni opettaja ajaa taksia toisena tai jopa kolmantena työnään ansaitakseen riittävästi leipää perheelle.

Jordania on keskellä suuria haasteita. Viime vuonna käynnistynyt arabimaailman muutos ja murros ei ole ohittanut Jordaniaa, vaikka kuningaskunta on toistaiseksi onnistunut luovimaan ilman, että tilanne olisi kärjistynyt muutaman muun naapurivaltion tavoin. Suuret yhteiskunnalliset ongelmakohdat, työttömyys mukaan lukien, odottavat vielä ratkaisuaan. Yhteiskunta muodostuu useista päällekkäisistä ja limittäisistä kokonaisuuksista. Kuningashuone, hallitus ja parlamentti, armeija, heimot, Jordanian palestiinalaiset, muslimiveljeskunta ja islamistit muodostavat palapelin, jonka yhteensovittaminen vaatii jatkuvaa konsensusta ja kompromisseja. Pienikin särö tässä palapelissä voi saada aikaan kansanliikkeen, jonka pysäyttäminen saattaisi olla ylivoimaista. Inhimilliseen turvallisuuteen panostamisella olisi tilausta; perinteiset turvallisuusjärjestelmät Syyriassa, Egyptissä ja Tunisiassa ovat osoittaneet toimimattomuutensa yhteiskunnan murrospaineessa. Jordanialla on vielä aikaikkunaa jäljellä, joka mahdollistaa uudistukset rauhan vallitessa. Se on ylellisyys, josta ei kannata luopua.