Jupinaa jätteistä

Vuorilta Beirutiin laskeuduttaessa huomio kiinnittyy kauniilta näyttävään ja sinisenä hohtavaan Välimereen. Ylhäältä horisonttiin tähyillessä ei voi olla huomaamatta, sinisen Välimeren lisäksi, kaupungin yläpuolella leijuvaa ruskeaa saastepilveä. Se kertoo omalla karulla tavallaan Beirutin ja Libanonin yhdestä kipeästä ongelmasta eli saasteista ja jätteistä.

Jatkuva poliittinen kriisi ja terrori-iskujen uhka häivyttävät helposti vähemmän akuuteilta tuntuvat ongelmat taka-alalle. Ajan kuluessa jäteongelmasta on tulossa, ja on jo tullut, yhtälailla kestämätön ongelma kuin poliittisesta kriisistä konsanaan. Jäteongelma on jo koko kansaa koskeva terveysriski.

Tornitaloja Välimeren rannassa Beirutissa

Beirutin ja koko rannikon jätevedet lasketaan suoraan Välimereen. Sisämaassa jätevedet johdetaan jokiin. Varsinaisia vedenpuhdistamoita on vain kolme, niistä rannikolla kaksi ja sisämaassa yksi. Ne yrittävät hieman puhdistaa vettä, mutta vahingollisimpia aineita nekään eivät pysty erottelemaan. Beirutin jätteet purkautuvat mereen noin kilometrin pituisen jätevesiputken päästä yrittäen siten säästää rantaviivaa edes jollakin tavalla puhtaampana. Tuo putkikin on riittämätön, sillä saudirahalla rakennetut kaupunkikuvaa pirstovat rantaviivaan rakennetut modernilta näyttävät jättimäiset tornitalot syytävät kaikki jätteensä suoraan puhdistamattomina rantaan. Välimerestä on tullut varsinainen jäteallas, erään lehtimiehen mukaan jättiläismäinen vessanpönttö. Sinisenä hohtava Välimeri ei todellakaan kutsu uimaan! Käytännöllisesti katsoen noin puolet Libanonin rannikon uimapaikoista on uimakelvottomia.

Saidan kaupungin tuntumassa on jättimäinen jätevuori, jota on noin 60000 neliömetrin alalle rakennettu 30 vuotta. Vielä aivan hiljattain siihen ajettiin kiinteää jätettä 300 tonnia vuorokaudessa. Jätevuori leimahtelee tuleen silloin tällöin syytäen kaupunkiin myrkyllistä savua. Talvisateiden seurauksena se talvella sortuu Välimereen. Jätevuoresta leviävä löyhkä on kalastajien mukaan ensimmäinen kosketus Libanonin rannikkoon mereltä tullessa. Vuoren puhdistaminen ja purkaminen on nyt vihdoin alkamassa.

Sähköä joudutaan säännöstelemään koko maassa. Pari kertaa vuorokaudessa olevien verkkosähkökatkojen aikana Beirutissa jyrähtävät tuhannet ja tuhannet generaattorit käyntiin. Saastepilveä Beirutin yllä ei tarvitse ihmetellä. Generaattorit ja liikenne tuottavat käsittämättömän määrän saastetta ilmakehään ja ihmisten hengitettäväksi. Suur-Beirutin alueella asuu noin kolmasosa libanonilaisista, joten autot ja generaattorit eivät hetkessä lopu.

Perinteistä Beirutia pirstotaan kuumeista vauhtia. Vanhat, viehättävän näköiset beirutilaiset rakennukset jäävät kovaa vauhtia rakennettavien pilvenpiirtäjiä matkivien tornitalojen jalkoihin. Siis ne, jotka vielä onnistuvat sinnittelemään jäljellä. Paljon on jo ehditty hävittää. Beirutin luonne näiden lasiseinäisten kolossien myötä muuttuu vauhdilla. Modernia kaupunkia rakennetaan välittämättä tuon taivaallista ympäristöseurauksista, olivatpa ne sitten aineellisia tai esteettisiä.

Tämäkin talo on joutumassa suurempien ja modernimpien jalkoihin

Sodat ovat jättäneet jälkeensä omat ympäristöongelmansa. Israelin kylvämät rypälepommit kesän 2006 sodan loppuvaiheissa ovat oma ja vielä pitkälti käsittelemätön lukunsa. Puhumattakaan Jiehin voimalan öljysäiliöiden pommittamisesta heinäkuussa 2006, jolloin Välimereen valui noin 15000 tonnia öljyä.

Kaikki toivo ei vielä ole mennyt!

Libanonissa on ympäristöaktivisteja ja kansalaisjärjestöjä, jotka tekevät kaikkensa puhuakseen ympäristöongelmien haitoista. Jotkut kansalaisjärjestöt ovat rakennuttaneet ulkomaisella projektirahoituksella pienpuhdistamoita. Puhuminen menee useimmiten kuuroille korville. Se, minkä vaikutukset pahimmillaan tuntuvat ja näkyvät hitaasti ja vasta vuosien kuluessa, ei nouse otsikoihin samalla tavalla kuin se, että hallitusta ei saada kasaan ja autopommeja räjäytetään Tripolissa.

Levoton Lähi-itä

Ramadanin päättäneen Eid al-Fitrin aikaan Damaskoksessa oli hiljaista lukuun ottamatta tasaisin väliajoin kuulunutta tykistön tulitusta. Tulituksen kohteena oli useimmiten Jobarin lähiö parin kilometrin päässä Bab Sharqista ja Zeitunan talosta. Hallitusta vastustavat kapinalliset ovat pystyneet pitämään otteensa kaupunginosasta, jossa sijaitsee muun muassa yksi maailman vanhimmista synagogista. Media uutisoi keväällä kapinallisten vandalisoineen jo Talmudissa mainittua noin 2000 vuotta vanhaa Jobarin synagogaa.

Tuttu näkymä Zeitunan talon kattoterassilta yli vanhan kaupungin kattojen.

Damaskoksen kaduilla ei liiku paljon ihmisiä. Päiväsaikaan hieman iltaa ja yötä enemmän, mutta ostoksille ei lähdetä rahan puutteen vuoksi. Suurin osa syyrialaisista kamppailee moninkertaistuneiden hintojen ja käteisvarojen loppumisen kurimuksessa. Pienellä murto-osalla on enää varaa lähteä ravintolaan syömään edes Eidinä. Yleensä juhlapyhinä ravintolat niin vanhassa kaupungissa kuin sen ulkopuolellakin olivat täynnä. Kävelykierros vanhan kaupungin ennen niin vilkkailla kujilla ja basaareissa on masentava. Suurin osa liikkeistä on kiinni ja siviilipukuiset aseelliset turvallisuusjoukkojen jäsenet, enemmän pelkoa kuin turvallisuutta herättäen, partioivat kujilla. Syyrialaisten tahtotila viestittää kyllästymistä ja turhautumista niin hallintoon kuin eri oppositioihin ja kapinallisiin.

Zeitunan kuja Eid al-Fitrin aikaan.

Viikko sitten perjantai-iltana vanhan kaupungin kristityn kaupunginosan Bab Touma-portin (Tuomaksen portti) yhteen rakennukseen osui kranaatinheittimen isku, todennäköisesti juuri Jobarista ammuttu. Lauantai-iltana puolestaan räjähti autopommi suomalaisille instituutin kävijöille tutulla Suoralla kadulla aivan Naradj-ravintolan läheisyydessä. Syyrian sodan asetelmat ovat kesän aikana jossakin määrin lukkiutuneet. Hallinnon al-Qusairin valloituksesta alkanut eteneminen on pysähtynyt Homsin viimeistenkin kaupunginosien valtaamiseen, islamistiset kapinallisjärjestöt puolestaan ovat kyenneet etenemään Latakian maakunnassa ja Aleppon kaupunki alkaa hallinnon näkökulmasta olla menetetty. Kapinallistaistelijoiden keskinäiset yhteenotot ovat lisääntyneet selvästi ja ne käyvät taisteluja myös Syyrian kurdien kanssa. Kurdit eivät salli alueestaan syntyvän tyhjiötä islamistiradikaaleille.

Islamistien valtaan joutuneet alueet pohjoisessa Syyriassa yhdessä Irakissa olevan turvallisuustyhjiön kanssa ovat luomassa poikkeuksellisen suurta islamistiradikaalien hallussa olevaa aluetta. He ovat ilmaisseet tavoitteekseen jihadistisen emiraatin luomisen Syyriasta Irakiin. Heidän toiminta on suurempi uhka kansainvälisen yhteisön näkökulmasta kuin konsanaan Assadin hallinto. Syyrian sodan kehitysvaiheita ja kansainvälisen yhteisön asemoitumista ajatellen on nurinkurista, että islamistiradikaalien haasteen edessä Assadin hallinto ja kansainvälinen yhteisö ovat samalla puolella.

Syyrian sodan aikana muotoutuneet aluejaot luovat mahdollisuuden tulitauolle, jota Geneve II on tavoiteltava. Alueet jäävät eri osapuolien hallintaan niin pitkään, kunnes riittävän pitkän YK:n valvoman tulitauon ja mahdollisesti vuosia kestäneen rauhanprosessin jälkeen päästään sopuun jonkinasteisesta Syyrian federaatiosta.

Egyptissä muslimiveljeskunta ei luovuta, vaan katsoo armeijan tehneen vallankaappauksen Egyptin ensimmäisten demokraattisten vaalien jälkeen. Vastakkainasettelu on muuttunut veriseksi, jossa jo nyt yli 500 ihmistä on menettänyt henkensä. Lähitulevaisuus ei näytä lupaavalta, tilanne ryöstäytyy väkivaltaan turvautumisen vuoksi käsistä. Vain toiveajattelua harjoittamalla voi kuvitella muslimiveljeskunnan luovuttavan vaatimuksistaan niin monen vuosikymmenen maan alla olon jälkeen ja kerran demokraattisesti valtaan päästyään. Uutta kansalaisten oikeutusta nauttivaa hallintoa on yhtä mahdoton rakentaa Egyptiin ilman muslimiveljeskunnan osallistumista kuin on saada uutta hallitusta Libanoniin ilman Hizbollahin mukanaoloa tai ainakin sen hyväksyntää.

Beirutin eteläisessä shia-kaupunginosassa räjähti torstai-iltana voimakas autopommi, joka on samassa kaupunginosassa jo toinen tänä kesänä. Kuolonuhreja on yli 20 ja loukkaantuneita useita satoja. Näillä iskuilla kostetaan Hizbollahille sen tukea Assadin hallinnolle Syyriassa. Uhrit ovat kuitenkin tavallisia libanonilaisia. Syyrian sota on päivittäin koettavissa ja nähtävissä eri tavoin Beirutissa. Turvallisuutta yritetään tehostaa. Perjantain aamulenkkiä Cornichessa sai juosta armeijan valvonnassa. Armeijalla vain ei ole mitään edellytyksiä estää torstai-illan kaltaisia iskuja. Turvallisuutta Libanonissa lisää tällä hetkellä parhaiten rauhan palaaminen Syyriaan. Syyriasta lyöviä laineita ei armeija eikä poliisi pysty estämään.

Lähi-itä on kovin levoton tällä hetkellä. Tunisiasta käynnistynyt muutosvyöry on väkivaltainen eikä ole johtamassa niihin muutoksiin, joita alunperin kaduille lähtemällä vaadittiin. Egyptissä mielenosoittajat yrittävät vielä ainakin jossakin määrin pitää kiinni väkivallattomuudesta. Syyrian rauhanomaisten mielenosoitusten muututtua aseelliseksi väkivallaksi menetettiin mielenosoitusten suurin vaikuttavuus eli väkivallattomuus. Samalla oikeutetut tavoitteet siirtyivät ulottumattomiin. Tässä yhteydessä ei voi olla lainaamatta kolumnisti David Ignatiuksen kirjoitusta 12.8.2013 ilmestyneessä Daily Starissa. Hän lainaa Erica Chenowethin ja Maria J. Stephenin kirjaa "Why Civil Resistance Works: The Strategic Logic of Nonviolent Conflict", jonka mukaan 323:n vastarintaliikkeen analyysi vuosilta 1900-2006 osoittaa, että väkivallaton vastarinta osoittautui menestykselliseksi 53% tapauksista, kun taas väkivaltaiset ainoastaan 26% tapauksista. Analyysi osoitti myös väkivallattomiin vastarintaliikkeisiin osallistuvien määrän olevan väkivaltaisia huomattavasti suuremman. Siitä puolestaan seuraa, että väkivallattomilla liikkeillä on 10 kertaa paremmat mahdollisuudet saavuttaa demokratiaan johtavat tulokset kuin väkivaltaisilla.

Turvallisuudesta totalitarismiin

Myönnän, että en katso paljon elokuvia. Ja lähes poikkeuksetta kertakatsominen riittää. Edward Snowdenin tapaus antoi kuitenkin kesällä kimmokkeen katsoa jo kolmannen kerran Muiden elämä -elokuva. Koodinimeä HGW XX/7 käyttänyt Stasin kapteeni Gerd Wiesler sai tehtäväkseen tarkkailla - turvallisuuden nimissä, kuinkas muuten - näytelmäkirjailija Georg Dreymania. Näytelmäkirjailijan syntymäpäivillä pitkään työkiellossa ollut ohjaaja Albert Jerska lahjoitti hänelle nuottikirjan Sonaatti hyvälle ihmiselle. Pian tämän jälkeen hän teki itsemurhan ja Dreyman päätyy kirjoittamaan kirjoitusta DDR:n itsemurhatilastoista. Jerska oli aikaisemmin kuvaillut Dreymanille DDR:n järjestelmän myötäilijöiden, taiteilijoidenkin, olevan kuin mylläreitä ilman jauhoja. Työtä tehtiin, mutta vapauden puuttuessa sisältöä ei syntynyt. Tarkkailtavien tarkkailun myötä Wieslerin omat arvot alkoivat muuttua ja hän muuttui itse - järjestelmän palvelijasta kuoriutui hyvä ihminen.

Maailmanlaajuinen tiedustelujärjestöjen suorittama tarkkailu, Yhdysvallat niistä suurimpana, eivät estäneet 9/11 iskua, eivät varoittaneet Tunisian polttoitsemurhan laukaisseista edelleen jatkuvista mullistuksista arabimaailmassa puhumattakaan siitä, että ne olisivat onnistuneet estämään Lontoon metroiskut ja Madridin junaiskut. Snowdenin paljastus on viimeistään kertonut kaikille tiedustelujärjestöjen tarkkailun ulottuvuuden ja toiminnan mittavuuden.

Turvallisuuspalvelut ovat myös Lähi-idässä läsnä olevia, useissa maissa niiden vaikutusvaltaisimpia järjestelmiä. Tuskin mitään tapahtuu ilman vihreää valoa näiltä organisaatioilta. Syyrian turvallisuuspalveluja on DDR:n järjestelmien tavoin pidetty joka paikkaan ulottuvina. Erään arvion mukaan Syyriassa on turvallisuuspalveluille raportoiva jokaista 150 kansalaista kohti. Siellä, jos missä, toimii naapurivahti. Syyrian turvallisuuspalvelujen moninaisuudesta ja rinnakkaisuudesta huolimatta, tai ehkä siitä syystä,  ne kykenivät ennakoimaan yhtä vähän Deraan kaupungin graffitikirjoituksista alkunsa saanutta kansannousua kuin Tunisian polttoitsemurhaa kyettiin ennakoimaan. Tämänkaltaiset yksittäiset tapahtumat, Norjan terrori-iskun tavoin heinäkuussa 2011, ovat ennakoimattomia. Kuvaavaa Syyrian tapauksessa on se, että järjestelmät - oletettavasti kaikesta tapahtuvasta ja puhutusta tietoisina jokaisessa kylässä ja kaupungissa, eivät kyenneet ennakoimaan omien toimintatapojensa vaikutuksia kansalaisiin Deraan jälkeen. Kaikkia kuunneltiin, mutta ketään ei kuultu. Tämän ymmärtämättömyyden seurauksena Syyria on muuttumassa enemmän kuin koskaan itsenäisyytensä aikana. Tiedon massiivinen kerääminen ei tuottanut tulosta. Mylläri myllytti useiden kivien voimalla, mutta jauhot jäivät saamatta.

Tiedon kerääminen massoittain ja sen elektroninen haravointi tuottavat harvoin niitä tietoja, joita varten järjestelmiä sanotaan käytettävän eli ennaltaehkäisyyn ja turvallisuuden lisäämiseen. Kuuntelukohteiden paljastuminen Snowdenin paljastusten myötä, EU:n virastot niiden joukossa, kertovat paljon tiedon keräämisen todellisesta olemuksesta. Se on muualla kuin poliittisen väkivallan vastaisessa taistelussa. Vanhan sanonnan mukaan tieto on valtaa. Nämä järjestelmät keräävät tietoa vallan vuoksi - tietoa tiedon vuoksi sen illuusion varassa, että tietomassat ovat yhtä kuin tiedon ymmärtäminen.

Yhdysvalloissa todettiin 9/11 jälkeen tehdyn analyysin jälkeen, että tiedon kerääminen massoittain ei tuottanut tulosta, koska analysoitua tietoa massasta ei osattu irrottaa. Kaikessa lyhykäisyydessään tutkimuksen yksi johtopäätös oli seuraava: we didn't know what we knew. Tietomassasta tieto oli poimittavissa, mutta sitä ei kyetty tekemään.

Kerätyn tiedon määrä ei siis ole yhtä kuin analysoitu tieto ja siitä syntyvä ymmärrys. Rikosten torjunnan avainasemassa ei ole kerätyn tiedon määrä vaan kyky analysoida suunnitelmallisesti, ei summittaisesti, hankittua tietoa. Se ei edellytä globaalia kaikkien kuuntelua, suurlähetystöjen ja kansainvälisten järjestöjen vakoilua eikä niitä varten rakennettuja kalliita ja monimutkaisia järjestelmiä.  Skitsofreniaa tästä toiminnasta ei puutu. Ensin luodaan terrorismille mahdollisimman otollinen ja hedelmällinen maaperä suorittamalla kansainvälisen oikeuden vastaisia iskuja miehittämättömillä lennokeilla tappaen siviilejä niin Pakistanissa kuin Jemenissä. Sen jälkeen, kun olosuhteet on luotu, yritetään estää tulossa olevat iskut globaalilla valvonnalla. Tätä voi kutsua täydellä syyllä hölmöläisten hommaksi, mutta niin vain pienempienkin valtioiden ohranat ovat kerjäämässä itselleen samanlaisia tiedon keräämisen keinoja.

Kaiken lisäksi salaisena pidettävää tiedustelutietoa käytetään räikeästi väärin poliittisiin tarkoitusperiin. Tästä pelottava esimerkki on Yhdysvaltojen suorittama tiedustelutietojen manipulointi Irakin sodan oikeuttamiseksi. Tiedustelujärjestelmät joutuivat toimimaan välillisesti sodan oikeutuksen välikappaleina ilman, että oikeutusta oli olemassa. Katastrofaaliset seuraukset ovat jääneet irakilaisten kannettavaksi. Kuka puhuu suojeluvastuusta tässä yhteydessä?

Kaikkia valvovien tarkkailukoneistojen rakentaminen on yksi nykymaailman tyhmyyden ylistyksistä, joka perustuu samanaikaisesti sekä pelkoon että haluun hallita ja vallita. Uhat, joista osa on kuviteltuja tai ainakin tietoisesti luotuja, luovat pelkoa, jota järjestelmillä yritetään hallita. Tavoitteena on aukoton turvallisuusjärjestelmä, jossa turvallistamisella päästään totalitaarisille valtioille luonteenomaiseen kansalaisten tarkkailuun, valvontaan ja sen kautta hallintaan. Ne stasilaiset menetelmät, joiden katsottiin kuuluvan rautaesiripun takaisiin valtioihin, on kopioitu moninkertaisina demokraattiseksi itseään kutsuvaan maailmaan. Turvallisuudella argumentointia ei uskalleta vastustaa eikä kyseenalaistaa.

Kapteeni Wieslerin suorittama tarkkailu Stasin upseerina oli periaatteiltaan ja pyrkimykseltään täsmälleen samaa kuin NSA:n suorittama sähköpostien ja selaushistorioiden lukeminen sekä sosiaalisen median valvonta. Syyria, DDR ja muut vastaavat jäävät kauas amerikkalaisten kumppaneidensa varjoon. Urkintojen kohteeksi joutuvat ne, joilla ei ole mitään salattavaa. Ne, joilla on salattavaa, eivät paljastu näillä keinoilla. Jerskaa mukaellen nämä järjestelmät ovat jauhottomia myllyjä. Edward Snowden on yksi tämän ajan Wieslereistä, joka ei antanut aivopestä itseään turvallistamispropagandalla, ymmärsi muiden elämän tarkkailun kaltaisten totalitaaristen järjestelmien epädemokraattisuuden, jopa laittomuuden, ja aloitti tien kohti hyvää ihmisyyttä. Kyse on pohjimmiltaan arvovalinnasta.