Myönnän, että en katso paljon elokuvia. Ja lähes
poikkeuksetta kertakatsominen riittää. Edward Snowdenin tapaus antoi kuitenkin kesällä
kimmokkeen katsoa jo kolmannen kerran Muiden
elämä -elokuva. Koodinimeä HGW XX/7 käyttänyt Stasin kapteeni Gerd Wiesler
sai tehtäväkseen tarkkailla - turvallisuuden nimissä, kuinkas muuten -
näytelmäkirjailija Georg Dreymania. Näytelmäkirjailijan syntymäpäivillä pitkään
työkiellossa ollut ohjaaja Albert Jerska lahjoitti hänelle nuottikirjan Sonaatti hyvälle ihmiselle. Pian tämän
jälkeen hän teki itsemurhan ja Dreyman päätyy kirjoittamaan kirjoitusta DDR:n
itsemurhatilastoista. Jerska oli aikaisemmin kuvaillut Dreymanille DDR:n
järjestelmän myötäilijöiden, taiteilijoidenkin, olevan kuin mylläreitä ilman
jauhoja. Työtä tehtiin, mutta vapauden puuttuessa sisältöä ei syntynyt.
Tarkkailtavien tarkkailun myötä Wieslerin omat arvot alkoivat muuttua ja hän
muuttui itse - järjestelmän palvelijasta kuoriutui hyvä ihminen.
Maailmanlaajuinen tiedustelujärjestöjen suorittama
tarkkailu, Yhdysvallat niistä suurimpana, eivät estäneet 9/11 iskua, eivät
varoittaneet Tunisian polttoitsemurhan laukaisseista edelleen jatkuvista
mullistuksista arabimaailmassa puhumattakaan siitä, että ne olisivat onnistuneet
estämään Lontoon metroiskut ja Madridin junaiskut. Snowdenin paljastus on
viimeistään kertonut kaikille tiedustelujärjestöjen tarkkailun ulottuvuuden ja
toiminnan mittavuuden.
Turvallisuuspalvelut ovat myös Lähi-idässä läsnä olevia, useissa
maissa niiden vaikutusvaltaisimpia järjestelmiä. Tuskin mitään tapahtuu ilman
vihreää valoa näiltä organisaatioilta. Syyrian turvallisuuspalveluja on DDR:n järjestelmien
tavoin pidetty joka paikkaan ulottuvina. Erään arvion mukaan Syyriassa on
turvallisuuspalveluille raportoiva jokaista 150 kansalaista kohti. Siellä, jos
missä, toimii naapurivahti. Syyrian
turvallisuuspalvelujen moninaisuudesta ja rinnakkaisuudesta huolimatta, tai
ehkä siitä syystä, ne kykenivät
ennakoimaan yhtä vähän Deraan kaupungin graffitikirjoituksista alkunsa saanutta
kansannousua kuin Tunisian polttoitsemurhaa kyettiin ennakoimaan.
Tämänkaltaiset yksittäiset tapahtumat, Norjan terrori-iskun tavoin heinäkuussa
2011, ovat ennakoimattomia. Kuvaavaa Syyrian tapauksessa on se, että järjestelmät
- oletettavasti kaikesta tapahtuvasta ja puhutusta tietoisina jokaisessa
kylässä ja kaupungissa, eivät kyenneet ennakoimaan omien toimintatapojensa
vaikutuksia kansalaisiin Deraan jälkeen. Kaikkia kuunneltiin, mutta ketään ei
kuultu. Tämän ymmärtämättömyyden seurauksena Syyria on muuttumassa enemmän kuin
koskaan itsenäisyytensä aikana. Tiedon massiivinen kerääminen ei tuottanut
tulosta. Mylläri myllytti useiden kivien voimalla, mutta jauhot jäivät
saamatta.
Tiedon kerääminen massoittain ja sen elektroninen
haravointi tuottavat harvoin niitä tietoja, joita varten järjestelmiä sanotaan
käytettävän eli ennaltaehkäisyyn ja turvallisuuden lisäämiseen.
Kuuntelukohteiden paljastuminen Snowdenin paljastusten myötä, EU:n virastot
niiden joukossa, kertovat paljon tiedon keräämisen todellisesta olemuksesta. Se
on muualla kuin poliittisen väkivallan vastaisessa taistelussa. Vanhan sanonnan
mukaan tieto on valtaa. Nämä järjestelmät keräävät tietoa vallan vuoksi -
tietoa tiedon vuoksi sen illuusion varassa, että tietomassat ovat yhtä kuin
tiedon ymmärtäminen.
Yhdysvalloissa todettiin 9/11 jälkeen tehdyn analyysin
jälkeen, että tiedon kerääminen massoittain ei tuottanut tulosta, koska
analysoitua tietoa massasta ei osattu irrottaa. Kaikessa lyhykäisyydessään tutkimuksen
yksi johtopäätös oli seuraava: we didn't
know what we knew. Tietomassasta tieto oli poimittavissa, mutta sitä ei
kyetty tekemään.
Kerätyn tiedon määrä ei siis ole yhtä kuin analysoitu tieto
ja siitä syntyvä ymmärrys. Rikosten torjunnan avainasemassa ei ole kerätyn
tiedon määrä vaan kyky analysoida suunnitelmallisesti, ei summittaisesti,
hankittua tietoa. Se ei edellytä globaalia kaikkien kuuntelua, suurlähetystöjen
ja kansainvälisten järjestöjen vakoilua eikä niitä varten rakennettuja kalliita
ja monimutkaisia järjestelmiä. Skitsofreniaa
tästä toiminnasta ei puutu. Ensin luodaan terrorismille mahdollisimman
otollinen ja hedelmällinen maaperä suorittamalla kansainvälisen oikeuden vastaisia
iskuja miehittämättömillä lennokeilla tappaen siviilejä niin Pakistanissa kuin
Jemenissä. Sen jälkeen, kun olosuhteet on luotu, yritetään estää tulossa olevat
iskut globaalilla valvonnalla. Tätä voi kutsua täydellä syyllä hölmöläisten
hommaksi, mutta niin vain pienempienkin valtioiden ohranat ovat kerjäämässä itselleen samanlaisia tiedon keräämisen
keinoja.
Kaiken lisäksi salaisena pidettävää tiedustelutietoa
käytetään räikeästi väärin poliittisiin tarkoitusperiin. Tästä pelottava
esimerkki on Yhdysvaltojen suorittama tiedustelutietojen manipulointi Irakin
sodan oikeuttamiseksi. Tiedustelujärjestelmät joutuivat toimimaan välillisesti
sodan oikeutuksen välikappaleina ilman, että oikeutusta oli olemassa.
Katastrofaaliset seuraukset ovat jääneet irakilaisten kannettavaksi. Kuka puhuu
suojeluvastuusta tässä yhteydessä?
Kaikkia valvovien tarkkailukoneistojen rakentaminen on
yksi nykymaailman tyhmyyden ylistyksistä, joka perustuu samanaikaisesti sekä
pelkoon että haluun hallita ja vallita. Uhat, joista osa on kuviteltuja tai
ainakin tietoisesti luotuja, luovat pelkoa, jota järjestelmillä yritetään
hallita. Tavoitteena on aukoton turvallisuusjärjestelmä, jossa turvallistamisella
päästään totalitaarisille valtioille luonteenomaiseen kansalaisten tarkkailuun,
valvontaan ja sen kautta hallintaan. Ne stasilaiset menetelmät, joiden
katsottiin kuuluvan rautaesiripun takaisiin valtioihin, on kopioitu
moninkertaisina demokraattiseksi itseään kutsuvaan maailmaan. Turvallisuudella argumentointia
ei uskalleta vastustaa eikä kyseenalaistaa.
Kapteeni Wieslerin suorittama tarkkailu Stasin upseerina
oli periaatteiltaan ja pyrkimykseltään täsmälleen samaa kuin NSA:n suorittama
sähköpostien ja selaushistorioiden lukeminen sekä sosiaalisen median valvonta. Syyria,
DDR ja muut vastaavat jäävät kauas amerikkalaisten kumppaneidensa varjoon. Urkintojen
kohteeksi joutuvat ne, joilla ei ole mitään salattavaa. Ne, joilla on
salattavaa, eivät paljastu näillä keinoilla. Jerskaa mukaellen nämä järjestelmät
ovat jauhottomia myllyjä. Edward Snowden on yksi tämän ajan Wieslereistä, joka
ei antanut aivopestä itseään turvallistamispropagandalla, ymmärsi muiden elämän tarkkailun kaltaisten
totalitaaristen järjestelmien epädemokraattisuuden, jopa laittomuuden, ja
aloitti tien kohti hyvää ihmisyyttä. Kyse on pohjimmiltaan arvovalinnasta.