18. lokakuuta 2013

Ghoutasta Geneveen


Ghoutasta Geneveen on pitkä matka. Kemiallisten aseiden käyttö Ghoutassa avasi odottamattoman ja uuden mahdollisuuden Syyrian sodan poliittiseen ratkaisuun. Myönteisiä askelia tätä kohti ovat olleet Syyrian liittyminen kemiallisten aseiden kieltosopimukseen, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma kemiallisten aseiden hävittämisestä Syyriassa yhdistettynä välttämättömään poliittiseen prosessiin sekä Yhdysvaltojen ja Venäjän yksimielisyys Geneve 2 kokouksen välttämättömyydestä edellä mainitun prosessin käynnistämiseksi kesällä 2012 järjestetyn Geneve 1 kokouksen jatkoksi.

Ulkoministeri Kerry ehti jo kiittelemään Syyrian hallintoa hyvästä yhteistyöstä kemiallisten aseiden kieltosopimuksen valvonnasta vastaavan YK:n alaisen OPCW:n kanssa. Kukapa näitä kiitoksia olisi uskonut kuulevansa vain reilu kuukausi sitten sotilaallisen iskun kynnyksellä? Nobelin rauhan palkinnosta päättävät puolestaan puhalsivat tuulta myönteisen kehityksen purjeisiin myöntämällä tälle järjestölle rauhan Nobelin. OPCW:n esitykset rajoitetuista, alueellisista tulitauoista pääsyn varmistamiseksi kemiallisten aseiden tuotantolaitoksille voisivat toimia myös ensiaskeleena laajemmalle asteittain ja alueellisesti vaiheittain toteutuvalle tulitauolle Syyriassa.

Ghouta on yksi niistä Damaskoksen alueen lähiöistä Jobarin lailla, joissa on sijainnut käsityönä tehtävien damaskoslaisten helmiäiskoristeltujen huonekalujen ja koriste-esineiden verstaat. Vanhan kaupungin katuja vaeltaneet muistavat ihastuttavat näyteikkunoista näkyvät tuolit, pöydät ja seinäkoristeet. Nämä käsityöteollisuudesta osittain elantonsa saaneet kaupunginosat ovat nyt kapinallisten hallussa, verstaat ovat kiinni tai tuhottu ja tekijöiltä ovat menneet niin varastot kuin elanto. Kukaan ei ole myöskään enää ostamassa taitavan ja perinteisen käsityön tuotteita. Ghoutasta on välttämätön matkata Geneveen, että elämä ja elinkeinot palautuvat takaisin Ghoutaan.

Milloin näiden helmiäiskoristeltujen esineiden teko jatkuu Damaskoksessa?
Kukaan ei varmasti villeimmissä unelmissakaan olisi uskonut, että Lähi-idän joukkotuhoaseiden hävittäminen alkaa Syyriasta sen jälkeen. Aikaisemmin joukkotuhoaseet oli hävitetty Irakista, ennen kuin Yhdysvallat sinne niiden olemassaolon varjolla hyökkäsi. Syyria ei oma-aloitteisesti olisi luopunut köyhän miehen joukkotuhoaseena tunnetuista kemiallisista  aseista. Se oli rakennettu pelotteeksi Israelin oletettua uhkaa vastaan. Yhdysvaltojen sotilaallisen iskun uhan myötä Syyria joutui nurkkaan, eikä Venäjä antanut sille muuta vaihtoehtoa kuin suostua sopimukseen iskun välttämiseksi. Se oli sisällissodan aikana ensimmäinen kerta, jossa Venäjän vaikutusvalta Syyrian johtoon näkyi selvästi. Toisaalta, ilman Syyrian joutumista nurkkaan Venäjä ei olisi pystynyt vaikuttamaan nyt nähdyllä tavalla.

Syyrian liittyminen kemiallisten aseiden kieltosopimukseen oli samalla sen tunnustamista, että sen hallinto on edelleen tunnustettu kumppani kansainvälissä sopimuksissa. Kenenkään muun kanssa Syyriassa sopimusta ei olisi voitu tehdä. Tämän tunnustaminen ei tarkoita sitä, että se mitenkään tekisi vähemmäksi hallinnon vastuuta Syyriassa tehdyistä hirvittävistä rikoksista. Mutta tämän tunnustaminen puolestaan ei tarkoita sitäkään, että Syyrian hallinto olisi yksin vastuussa siellä tehdyistä rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Syyrian hallinto on kemiallisten aseiden hävittämiseen liittyvässä toiminnassa osoittanut sekä yhteistyö- että toimintakykyä - Kerryn kiitoksen ansaitsemalla tavalla. Näitä samoja ominaisuuksia tarvitaan poliittisessa prosessissa. Kykyä siis on, jos tahtoa löytyy. Matkaa Ghoutasta Geneveen kompastuttaa se, että yhden merkittävimpinä esiintyvän oppositiokoalition suurin ryhmä eli Syyrian kansallinen neuvosto on ilmaissut jäävänsä pois Genevestä. Tahtoa ei näytä löytyvän joka puolelta. Nähtäväksi jää, millä tavalla kapinalliset yrittävät suistaa kehityksen pois Geneveen johtavalta polulta.

Siinä, missä Venäjä kykeni painostamaan Syyrian hallintoa, Yhdysvaltojen on painostettava liittolaisiaan Saudi-Arabiaa, Qataria ja Turkkia painostamaan Syyrian oppositiot Geneveen. Edellä mainituilla aseita ja tukea kapinallisille toimittavilla valtioilla on suuri vastuu joko sodan päättymisestä tai jatkamisesta. Itkeminen pakolaiskärsimyksen edessä on krokotiilin kyynelien vuodattamista samalla kun mahdollistetaan sodan jatkuminen.

Pienikin edistys joukkotuhoaseiden hävittämisessä Lähi-idästä on parempi kuin ei mitään. Joukkotuhoaseettoman Lähi-idän luomiseksi tämän edistyksen on levittävä alueen jokaiseen valtioon. Samaan aikaa ei saa unohtaa myöskään perinteisempää asekauppaa. Niilläkin aseilla saadaan kyllä joukkotuhoa aikaiseksi. Irakin miehitys ja sen seuraukset ovat olleet yksi esimerkki pitkän aikavälin joukkotuhosta. Viimeksi tänään on luettu uutisia Yhdysvaltojen uusista 11 miljardin dollarin asekaupoista Saudi-Arabiaan ja arabiemiraatteihin. Myyntilistalla ovat risteilyohjukset ja bunkkerinhävittämispommit. Rauha Lähi-itään jää vain haaveeksi, mikäli aseiden pumppaus alueelle jatkuu nykyistä tahtia.






10. lokakuuta 2013

Lukemista Levantista


Lukemista Levantista -kirjoitukset ovat vihdoin yksien kansien sisällä! Suomen Lähi-idän instituutti aloitti yllämainittua nimeä kantavan kirjoitussarjan julkaisemisen suomalaisten Lähi-idän tutkijoiden tutkimusten saattamiseksi yleistajuisessa ja lyhyessä muodossa suuremmalle lukijakunnalle. Suomen Itämainen Seura päätti kustantaa kirjoitukset kirjana.

Uusia kirjoja myyntipöydällä
Kirjan kirjoituksista avautuu monipuolinen ja tietorikas läpileikkaus Suomessa tehtävään Lähi-idän tutkimukseen. Matkan Lähi-itään voi siis aloittaa mainiosti istahtamalla nojatuoliin ja lukemalla. Lukumatkaa siivittävät värivalokuvat Syyriasta, Jordaniasta, Libanonista, Israelista ja Palestiinasta. Jotkut lukijoista tunnistavat yhdestä kuvasta Damaskoksen vanhan kaupungin Suoran kadun varrella olevan aina ystävällisen lehtikauppiaan.

Kirjoituksia on niin historiaan kuin nykypäivään liittyvistä aiheista. Kulttuureja ja uskontoja ei myöskään ole unohdettu. Aiheet liikkuvat Syyrian muslimiveljeskunnan maanpaon varhaisista vuosista aina valokuvaan ja omakuvaan Lähi-idässä ja Arabiemiirikunnissa. Yhtenä kirjoitussarjan tavoitteena on ollut antaa palstatilaa nuoremman sukupolven Lähi-idän tutkijoille. Heidän kirjoituksiaan Lukemista Levantista -kirjassa on ilahduttava määrä. Suomalaisella Lähi-idän tutkimuksella ei siis ole pelkästään ansiokkaita perinteitä, sillä on myös lupaava tulevaisuus.

Lukemista Levantista -kirja julkistettiin Turun kirjamessuilla viime perjantaina. Julkistaminen tapahtui tiedeinstituuttifoorumin ohjelmassa. Tiedeinstituuttifoorumi toimii ulkomailla olevien suomalaisten tiedeinstituuttien ja tutkimusta tekevien kulttuuri-instituuttien yhteistyökehyksenä.

Tiedeinstituuttifoorumin ilme alkaa tulla tutuksi
Kirjamessuilla oli mahdollisuus tutustua myös uusiin Lähi-itä -aiheisten kirjojen suomalaisiin käännöksiin. Puhumattakaan siitä, että messujen antikvariaattitiskit tarjosivat tilaisuuden tehdä löytöjä vanhemmista kirjoista kuten esimerkiksi Mesopotamiaan ja Egyptiin liittyvät Agatha Christien romaanit. Tuoreita käännöksiä ovat  Michael Axworthyn Iranin historia, mielen valtakunta ja Brooke Allenin Satumainen Syyria (molemmat Into Kustannuksen julkaisemia). Liisa Liimataisen Saudi-Arabiasta kertova kirja on tulossa markkinoille muutaman viikon sisällä ja käännöksenä odotetaan myös Sami Michaelin Nabilaa (Mansardan julkaisemana).

Turussa oli mielekästä käydä, mutta mielekästä sinne on myös palata. 5. - 7. kesäkuuta 2014 järjestetään Åbo Akademin erinomaisissa tiloissa kolmas Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tutkimuksen kollokvio teeman Concord, Conflict and Co-existence: Religion and Society in the Middle East and North Africa -alla. Toivotan jo tässä vaiheessa  kaikki kiinnostuneet osallistumaan rikkaaseen ja mielenkiintoiseen kokoontumiseen Turkuun!