Ghoutasta Geneveen on pitkä matka. Kemiallisten aseiden
käyttö Ghoutassa avasi odottamattoman ja uuden mahdollisuuden Syyrian sodan
poliittiseen ratkaisuun. Myönteisiä askelia tätä kohti ovat olleet Syyrian
liittyminen kemiallisten aseiden kieltosopimukseen, YK:n turvallisuusneuvoston
päätöslauselma kemiallisten aseiden hävittämisestä Syyriassa yhdistettynä
välttämättömään poliittiseen prosessiin sekä Yhdysvaltojen ja Venäjän
yksimielisyys Geneve 2 kokouksen välttämättömyydestä edellä mainitun prosessin
käynnistämiseksi kesällä 2012 järjestetyn Geneve 1 kokouksen jatkoksi.
Ulkoministeri Kerry ehti jo kiittelemään Syyrian
hallintoa hyvästä yhteistyöstä kemiallisten aseiden kieltosopimuksen
valvonnasta vastaavan YK:n alaisen OPCW:n kanssa. Kukapa näitä kiitoksia olisi
uskonut kuulevansa vain reilu kuukausi sitten sotilaallisen iskun kynnyksellä?
Nobelin rauhan palkinnosta päättävät puolestaan puhalsivat tuulta myönteisen
kehityksen purjeisiin myöntämällä tälle järjestölle rauhan Nobelin. OPCW:n
esitykset rajoitetuista, alueellisista tulitauoista pääsyn varmistamiseksi
kemiallisten aseiden tuotantolaitoksille voisivat toimia myös ensiaskeleena
laajemmalle asteittain ja alueellisesti vaiheittain toteutuvalle tulitauolle
Syyriassa.
Ghouta on yksi niistä Damaskoksen alueen lähiöistä
Jobarin lailla, joissa on sijainnut käsityönä tehtävien damaskoslaisten
helmiäiskoristeltujen huonekalujen ja koriste-esineiden verstaat. Vanhan
kaupungin katuja vaeltaneet muistavat ihastuttavat näyteikkunoista näkyvät
tuolit, pöydät ja seinäkoristeet. Nämä käsityöteollisuudesta osittain elantonsa
saaneet kaupunginosat ovat nyt kapinallisten hallussa, verstaat ovat kiinni tai
tuhottu ja tekijöiltä ovat menneet niin varastot kuin elanto. Kukaan ei ole myöskään
enää ostamassa taitavan ja perinteisen käsityön tuotteita. Ghoutasta on
välttämätön matkata Geneveen, että elämä ja elinkeinot palautuvat takaisin
Ghoutaan.
Milloin näiden helmiäiskoristeltujen esineiden teko jatkuu Damaskoksessa? |
Kukaan ei varmasti villeimmissä unelmissakaan olisi
uskonut, että Lähi-idän joukkotuhoaseiden hävittäminen alkaa Syyriasta sen
jälkeen. Aikaisemmin joukkotuhoaseet oli hävitetty Irakista, ennen kuin
Yhdysvallat sinne niiden olemassaolon varjolla hyökkäsi. Syyria ei
oma-aloitteisesti olisi luopunut köyhän miehen joukkotuhoaseena tunnetuista kemiallisista aseista. Se oli rakennettu pelotteeksi
Israelin oletettua uhkaa vastaan. Yhdysvaltojen sotilaallisen iskun uhan myötä
Syyria joutui nurkkaan, eikä Venäjä antanut sille muuta vaihtoehtoa kuin
suostua sopimukseen iskun välttämiseksi. Se oli sisällissodan aikana ensimmäinen
kerta, jossa Venäjän vaikutusvalta Syyrian johtoon näkyi selvästi. Toisaalta,
ilman Syyrian joutumista nurkkaan Venäjä ei olisi pystynyt vaikuttamaan nyt
nähdyllä tavalla.
Syyrian liittyminen kemiallisten aseiden kieltosopimukseen
oli samalla sen tunnustamista, että sen hallinto on edelleen tunnustettu kumppani
kansainvälissä sopimuksissa. Kenenkään muun kanssa Syyriassa sopimusta ei olisi
voitu tehdä. Tämän tunnustaminen ei tarkoita sitä, että se mitenkään tekisi
vähemmäksi hallinnon vastuuta Syyriassa tehdyistä hirvittävistä rikoksista. Mutta
tämän tunnustaminen puolestaan ei tarkoita sitäkään, että Syyrian hallinto
olisi yksin vastuussa siellä tehdyistä rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Syyrian hallinto on kemiallisten aseiden hävittämiseen
liittyvässä toiminnassa osoittanut sekä yhteistyö- että toimintakykyä - Kerryn
kiitoksen ansaitsemalla tavalla. Näitä samoja ominaisuuksia tarvitaan
poliittisessa prosessissa. Kykyä siis on, jos tahtoa löytyy. Matkaa Ghoutasta
Geneveen kompastuttaa se, että yhden merkittävimpinä esiintyvän
oppositiokoalition suurin ryhmä eli Syyrian kansallinen neuvosto on ilmaissut
jäävänsä pois Genevestä. Tahtoa ei näytä löytyvän joka puolelta. Nähtäväksi
jää, millä tavalla kapinalliset yrittävät suistaa kehityksen pois Geneveen
johtavalta polulta.
Siinä, missä Venäjä kykeni painostamaan Syyrian
hallintoa, Yhdysvaltojen on painostettava liittolaisiaan Saudi-Arabiaa, Qataria
ja Turkkia painostamaan Syyrian oppositiot Geneveen. Edellä mainituilla aseita
ja tukea kapinallisille toimittavilla valtioilla on suuri vastuu joko sodan
päättymisestä tai jatkamisesta. Itkeminen pakolaiskärsimyksen edessä on
krokotiilin kyynelien vuodattamista samalla kun mahdollistetaan sodan
jatkuminen.
Pienikin edistys joukkotuhoaseiden hävittämisessä Lähi-idästä
on parempi kuin ei mitään. Joukkotuhoaseettoman Lähi-idän luomiseksi tämän
edistyksen on levittävä alueen jokaiseen valtioon. Samaan aikaa ei saa unohtaa
myöskään perinteisempää asekauppaa. Niilläkin aseilla saadaan kyllä joukkotuhoa
aikaiseksi. Irakin miehitys ja sen seuraukset ovat olleet yksi esimerkki pitkän
aikavälin joukkotuhosta. Viimeksi tänään on luettu uutisia Yhdysvaltojen uusista
11 miljardin dollarin asekaupoista Saudi-Arabiaan ja arabiemiraatteihin. Myyntilistalla
ovat risteilyohjukset ja bunkkerinhävittämispommit. Rauha Lähi-itään jää vain
haaveeksi, mikäli aseiden pumppaus alueelle jatkuu nykyistä tahtia.