Serain suojissa

Suomen Lähi-idän instituutin vuosikertomuksen 2011 kannessa oli kuva linnoituksesta, josta vuoden varrella on tullut joitakin kysymyksiä. Vuosikertomusta tehdessä aikataulu meni niin tiukaksi, että kuvatekstiin ei ehditty paneutua. Kuvassa oleva linnoitus on kalifi al-Walidin vuonna 710 rakennuttama Qasr Kharana, joka sijaitsee Ammanin ja Azraqin välisen valtatien varressa noin 65 kilometrin päässä Ammanista. Suosittelen pysähtymistä tässä hyvin säilyneessä linnoituksessa matkallanne Azraqiin.

Tähän aikaan vuodesta on perinteisesti aika pysähtyä, istua alas ja ottaa kirja käteen. Yhdeksi pyhien lukemistoksi suosittelen tänä vuonna ilmestynyttä Tom Schutyserin kuvadokumenttikirjaa Caravanserai: Traces, Places, Dialogue in the Middle East. Instituutin vuosikertomuksen kannen serai on löytänyt paikkansa myös Caravanserain kannesta. Karavaanien levähdys- ja majapaikat, serait, täplittivät silkkitien vartta Pohjois-Afrikasta aina Iraniin ja Kiinaan asti.

Johdantoluvun Schutyserin kirjaan kirjoittanut Andrew Lawler vertaa seraita nykyisiin lentokenttiin. Seraissa levättiin, syötiin, käytiin kauppaa, rukoiltiin ja seurusteltiin muiden karavaanimatkaajien kanssa. Joissakin niistä oli jopa tulkkeja, jotka auttoivat erikielisiä matkaajia ymmärtämään toisiaan. Ne olivat satojen vuosien ajan eri uskontoihin ja etnisyyksiin kuuluvien ihmisten kohtaamispaikkoja aikana, jolloin matkapuhelimet eivät vielä yhdistäneet ihmisiä. Libanonissa, Syyriassa ja Jordaniassa matkaava voi edelleen pysähtyä muistelemaan menneiden kohtaamispaikkojen aikaa enemmän tai vähemmän säilyneillä karavaaniserailien raunioilla. Seraita ei kuvata turhaan kulttuurisen dialogin paikoiksi. Joissakin niissä oli jopa kirjasto kirjoineen matkailijoiden luku- ja tiedonhalun tyydyttämiseksi.

Suomen Lähi-idän instituutin toimintaa viimeisen kahden vuoden aikana kuvaa myös matkalla olo ja eri etappien serailit. Instituutin kodista Damaskoksesta siirryimme väliaikaisesti uuteen serailiin Ammaniin, josta nyt puolestaan olemme muuttamassa Beirutiin. Beirutin serailissa viivymme niin pitkään, kunnes paluu takaisin Damaskokseen on mahdollista.

Elämä yleensäkin, eikä pelkästään Lähi-idän instituutissa, on matkalla oloa. Matkan varrella levähdyspaikat ovat tarpeen. Levähdyshetket voivat olla aikaan ja pyhiin sidottuja. Tässä mielessä joulun viettäminen seraina, levähdyspaikkana ja -hetkenä, on sekä mielekästä että tarpeellista. Istuminen alas, kirjan ottaminen käteen, sen selailu, lukeminen ja mietiskely ovat jokaiselle sopivaa lepoa elämän karavaanimatkalla.

Myös Walla-blogi siirtyy serailin lepoon pariksi viikoksi. Wallan pariin palataan vuoden vaihduttua. Lähi-itä on siitä kiitollinen alue, että siellä kirjoitusten aiheet eivät helposti pääse loppumaan.

Vuodenvaihteen toivotusten lisäksi kiitän kaikkia Walla-blogin lukijoita kiinnostuksesta, kannustuksesta ja kiitoksista Wallan ensimmäisenä vuotena!

Sama sisällissota

Syyriassa tyytymättömyys alkoi kasvaa presidentin huomaamatta. Presidentin ajan vei keskittyminen ulkopolitiikan hoitoon ja Syyrian aseman vahvistamiseen Lähi-idässä. Maan sisäinen tyytymättömyys tuli yllätyksenä. Presidentti sinänsä oli ollut suosittu, vakaus maassa oli lisääntynyt, mutta monet eivät pitäneet vallan ytimeen ja sen liepeille vahvan talouskasvun aikaan pesiintyneistä lieveilmiöistä. Hallitseva luokka loitontui kansasta etujen muodostuessa suhteettomiksi, liike-elämän ja hallinnon välisen yhteyden syvetessä sekä korruption lisääntyessä.

Aseellisia iskuja alkoi esiintyä siellä täällä. Salamurhat kohdistuivat pääasiassa presidentin edustamaa alaviittivähemmistöä vastaan. Jisr ash-Shughurin pikkukaupunki Aleppon lähistöllä oli ensimmäisen kunnon yhteenoton näyttämö. Muutenkin salamurhat keskittyivät aluksi Aleppon tienoille. Aseellisia iskuja tehtiin myös Homsissa ja Hamassa, molemmat konservatiivisuudestaan tunnettuja kaupunkeja. Aleppossa tehtiin raaka, kymmeniä tappanut isku tykistöakatemian alaviittikadetteja vastaan.

Muslimiveljeskunta nousi johtamaan kapinointia. Syyriassa enemmistönä olevat sunnat olivat tyytymättömiä vähemmistön hallintoon. Maanalaisia kapinallisyksiköitä perustettiin eri puolille Syyriaa. Nämä yksiköt salakuljettivat aseita rajojen yli Irakista, Libanonista ja Jordaniasta. Näistä maista myös tuettiin kapinallisia sekä taloudellisesti että aseellisesti. Hallinto takavarikoi kapinallisilta amerikkalaisperäisiä moderneja viestintävälineitä. Oppositio pyrki yhdistämään rivejään ulkomailta johdetusti. Aseita varastoitiin moskeijoihin ja moskeijoista muodostui kapinallisliikkeen moottori. Siellä julistettiin tyytymättömyyttä maallista hallintoa vastaan ja kuunteleva nuoriso oli julistukselle otollista maaperää.

Presidentti ja hallinto kokivat ajautuvansa seinää vasten. Puolivillaisista reformilupauksista lisääntyvine vapauksineen ei ollut apua. Kapinointi levisi ja laajeni. Presidentti uskoi, että sisäinen kapina oli ulkovaltojen ja erityisesti Yhdysvaltojen ja Israelin salajuoni Syyrian hajottamiseksi. Olihan eräässä tunnetussa Yhdysvalloissa julkaistavassa juutalaislehdessä ollut Israelin ulkoasiainministeriön entisen virkamiehen visionomainen artikkeli Lähi-idän Israelille suotuisasta kehityksestä, jonka keskeinen sisältö oli Syyrian hajottaminen Irakin tavoin etnisten ja uskonnollisten rajalinjojen mukaisesti. Salajuonittelun kohteeksi joutuminen ei siis ollut pelkkää villiä mielikuvitusta.

Maakuntakaupunkien kauppiaat alkoivat tukea kapinointia lakoilla. Pelko lisääntyi ja vähitellen kapinointi ulottui pääkaupunkiin Damaskokseen asti. Iskuja tehtiin Damaskoksessa ja kaupungin puolustusta vahvistettiin. Aleppo oli jo lähes täydessä sotatilassa, panssarivaunut partioivat käytännöllisesti katsoen kaikilla kaduilla. Damaskokseen pystytettiin tiesulkuja ja vartiointia vahvistettiin.

Presidentin lähipiiri, veli etunenässä, suositti kapinoinnin murskaamista kovin ottein. Veli sai tahtonsa lävitse. Hallinto siirtyi käymään sotaa islamistikapinallisia vastaan. Palmyran vankilaan teurastettiin erään aamun koittaessa noin 500 muslimiveljeskunnan pidätettyä ja kapinallisten valtaaman Haman vanhan kaupungin keskusta saarrettiin ja alistettiin tykistötulelle. Kuolleiden määräksi arvioidaan 5000-10000.

Lukija huomaa viimeistään nyt, että edellä kuvattu tapahtumakulku on lähes viiden vuoden ajalta reilun 30 vuoden takaa. Yhtymäkohdat nyt käynnissä olevaan sisällissotaan ovat hämmästyttävän läheiset kansannousun kulkua, tapaa ja ydinpaikkoja myöten. Eräällä tavalla se onkin jatkumo aikaisemmalle kapinalle ja valtataistelulle. Syyrian nykyisen johdon tavassa käydä sotaa kansannousua vastaan ei ole mitään yllättävää. Kansannousua arvioitiin alusta lähtien niiden silmälasien läpi, joista näkyivät 30 vuoden takaiset tapahtumat ja kokemukset. 30 vuoden takaiseen kokemukseen perustui myös täsmälleen sama johtopäätös menettelytavoista: jos murskaaminen väkivalloin onnistui silloin, miksi se ei onnistuisi nytkin. Myös salaliittoajatukset olivat yhdenmukaisia aikaisemman kokemuksen kanssa.

Se, mitä sisäänpäin katsovan autoritaarisen valtion presidentti eikä muu johto ymmärtänyt, oli maailman muuttuminen Syyrian ympärillä. Syyrian nykyinen sisällissota ei enää pelkästään sosiaalisen mediankaan ansiosta pystynyt pysymään sisäisenä asiana. Aika kertoo, onko se vai joku muu tekijä syy siihen, että lopputulos on erilainen kuin 30 vuotta sitten. Assadien dynastian aika on ohi, eikä paluuta vanhaan Syyriaan ole. Uuden Syyrian syntyminen on vielä vuosien takana. Tämän kirjoittajan kaltainen sivusta seuraaja ihmettelee yhä uudestaan ja uudestaan, että eikö autoritäärisestä valtiomallista kansanvaltaisempaan järjestelmään ole mitään muuta tietä kuin väkivallan tie. En jaksa uskoa, että nyt nähty ja nähtävä väkivalta Syyriassa oli ja on se ainoa keino, jolla yhteiskuntia muutetaan ja ne muuttuvat.