Väkivallasta ovat vastuussa ne, jotka sitä käyttävät. Tämä vastuu on sekä
siitä päättävillä että sitä toteuttavilla. Tähän asti suurin itsemurhaisku
Damaskoksessa 10. toukokuuta tappoi virallisten tietojen mukaan 55 ihmistä,
mukana naisia ja lapsia. Damaskoksessa puhutaan selvästi virallista lukua
suuremmasta kuolleiden määrästä. Räjähdyspaikan eteen Beirutiin johtavan tien
alkupäähän on rakennettu syyrialaiseen tapaan betoniseinä peittämään tuhon
jälkiä. Kaikesta näkee, että iskussa on käytetty suuri määrä räjähteitä.
Maailma raivostui, ja syystä, Houman verilöylystä viime perjantaina Homsin
maakunnan alueella. Houmassa surmattiin raa’asti yli 100 siviiliä, suurin osa
lapsia ja naisia. Tutuksi tulleella tavalla hallinnon vastaiset oppositiot
syyttivät murhista hallinnon joukkoja, tai heihin yhdistettävää
puolisotilaallista shabihaa kun taas hallinto
pani syyn joukkomurhasta terroristien syyksi. Tuollainen murhaaminen on
terrorismia riippumatta siitä, millä puolella tekijät olivat Syyriassa
käynnissä olevassa valtataistelussa. YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi yksimielisesti
verilöylyn. Viattomien lasten joutuminen uhriksi herättää aina voimakkaita
tunteita. Tässä yhteydessä on hyvä kertauksen vuoksi palauttaa mieliin, että kansainvälisen
yhteisön saartotoimet Irakin kohdalla vuodesta 1990 lähtien johtivat uusimpien
tutkimusten mukaan noin 500 000 alle viisivuotiaan lapsen kuolemaan –
kuolemiin, joita ei olisi tapahtunut Irakissa ilman saartoa.
Syyrian verilöylyt vaativat puolueetonta rikostutkintaa. Rikoksiin
ihmisyyttä vastaan syyllistyneet on saatava edesvastuuseen. YK:n turvallisuusneuvoston
on annettava mandaatti rikostutkinnasta kansainväliselle rikostuomioistuimelle
Haagissa. Pahimpien tapausten tutkinnan ja syyllisten edesvastuuseen
saattamisen rinnalle syyrialaisten on luotava tulevaisuudessa kansallinen
sovintomenettely, joka mahdollistaa armahduksen niille, jotka eivät ole
syyllistyneet räikeimpiin rikoksiin. Muuten Syyrialla ei ole tulevaisuutta
yksien rajojen sisällä ja yhtenä kansana. Sisällissodan lisäksi suurena vaarana
on jo tällä hetkellä valtion hajoaminen.
Rauhanomainen kansannousu Syyriassa muuttui sisällissodaksi loppukesän 2011
aikana. Millään osapuolella ei ole oikeutta tappavan aseellisen väkivallan käyttöön.
Hallinnolla oli muutaman kuukauden aikaikkuna kevään 2011 aikana toteuttaa
tuntuvia poliittisia uudistuksia, mutta se turvautui mielikuvituksettomasti samaan
väkivallan malliin, johon Syyrian aikaisemmissa kansannousuissa oli turvauduttu.
Hallintoa vastustavien ryhmien tartuttua aseisiin sisällissota oli käynnissä ja
nämä ryhmät ovat yhtälailla vastuussa väkivaltakierteen jatkumisesta ja
syventämisestä. Aseellisten oppositioryhmien tavoite on ollut tuhota Annanin
rauhansuunnitelma sen ensimetreiltä alkaen. Maata Annanin suunnitelman alta ovat
kaivaneet hallinnon lisäksi aktiivisesti eräät arabiliiton valtiot aseistamalla
oppositiota sekä antamalla heille logistista tukea ja suunnitteluapua. Vastuuta
väkivallan jatkumisesta on Syyrian rajojen ulkopuolellakin.
Kansainvälinen yhteisö on ollut ymmällä ja jakautunut suhtautumisessa
Syyrian sisällissotaan. Vasta Kofi Annanin rauhansuunnitelma sai yksimielisen
kansainvälisen yhteisön tuen. Se kertoo jotakin toisaalta Syyrian tilanteen
monimutkaisuudesta, ja toisaalta Annanin suunnitelman laadusta. Tähänastisista
kansainvälisen yhteisön ponnistuksista se on ollut realistisin sisältäen ne
elementit, jotka voivat siirtää syvän kuilun partaalla olevan Syyrian vielä
rauhanomaisemman muutoksen suuntaan. Kaikki väkivaltaa käyttävät osapuolet ovat
vastuussa siitä, että tulitauko ei ole pitänyt. Aseellisten oppositioryhmien
vaatimus kansainvälisestä sotilaallisesta väliintulosta on kiihtynyt Houlan
verilöylyn jälkeen, eikä Ranska ole sulkenut tätä mahdollisuutta pois. Houlan
tapahtumat eivät vaadi sotilaallista interventiota, vaan puolueetonta
tutkintaa. Kansainvälinen sotilaallinen väliintulo olisi pyrkimys ratkaista
Syyrian konflikti samalla logiikalla, jolla syyrialaiset sitä tällä hetkellä
yrittävät ratkaista. Ilmapommitukset johtaisivat vielä moneen uuteen Houlaan.
Veriteoista ja tulitauon pitämättömyydestä huolimatta Annanin suunnitelma
on edelleen ainoa, joka voi johtaa tuloksiin. Päättäjiltä tarvitaan nyt
kärsivällisyyttä. Venäjän ja Kiinan on painostettava Syyrian hallintoa
yhtälailla kuin muun kansainvälisen yhteisön on painostettava aseelliset
oppositioryhmät tulitaukoon. Niitä tukevien maiden on välittömästi lopetettava
aseellinen tuki näille ryhmille. Edistystäkin on ollut. Lähes 300
YK-tarkkailijaa, sotilasta ja siviiliä, on jo Syyriassa raportoimassa
puolueettomasti tapahtumista. YK:n tarkkailuoperaation ei pidä antautua
poliittiseksi pelinappulaksi arabiliiton tarkkailuoperaation tavoin.
Arabiliitto keskeytti operaation alkuunsa. YK:n tarkkailuoperaation mandaattia
on jatkettava heinäkuun jälkeen.
Syyrialaisten ehdoton enemmistö ei halua sitä kaaosta, johon maa on
ajautumassa. Heidän äänensä on saatava kuuluvammin esille. Syyria ei ole
koskaan enää entisensä, eikä sen kaikilta osin sitä pidä ollakaan. Mutta
väkivalta voi loppua. Väkivallan lopettaminen on niiden käsissä, jotka sitä
käyttävät. Syyrian tilanteen ratkaisu on edelleen syyrialaisista itsestään
kiinni.