Vai vietävän valta? Valtaa käytetään eri tavoin. Jotkut
sitä vailla olevat janoavat valtaa, toiset sitä omaavat janoavat valtaa lisää
mutta sitä ei kuitenkaan pidä yhdistää johtajuuteen. Mutta hyvästäkin johtajuudesta
tulee korruptoituneena väärää vallan käyttöä. Korruptio yhdistetään helposti
mutta perustellusti (Transparency internationalin
tutkimukset esimerkkinä) Lähi-idän
autoritaarisiin hallintoihin ja viranomaistoimintaan.
Aivoja kutomassa Mohamed Mahmoud-kadulla |
Egyptin lähihistoria antaa yhden näköalan vallan
korruptioon. Mohamed Mahmoud-kadun
varrelle Kairossa maalatut graffitit kertovat karua kieltä korruptoituneen
vallan vastustuksesta, katumielenosoittajien tunteista, tuskasta, toivosta
mutta samalla myös toivottomuudesta. Aivojen kutomista kuvaavan graffitin
piirtäjä lienee pyrkinyt visualisoimaan kansalaisten aivojen manipulointia eli
sitä aivopesua, jota Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan itsevaltaiset hallinnot ovat
vuosikymmeniä tehneet. Verisinä vuotavat aivot puolestaan kuvannevat
itsehallinnon turvautumista väkivaltaan silloin kun aivojen manipulointi
epäonnistuu ja kansalaiset lähtevät kansalaistottelemattomuuden tielle.
Kriittinen, itsenäinen ajattelu on itsevaltaisen hallinnon vaarallisin
vihollinen. Kansalaisten ajatusmaailman muokkauksen tavoitteena on saada
hyväksyntä muuttumattomuuden välttämättömyydelle ja sille alistumiselle.
Mohamed Mahmoud-katu johtaa Tahrir-aukiolta sisäministeriön rakennukseen. Katu on nimetty
rautaisista otteistaan tunnetun 1920- ja 30-luvun pää- ja sisäministeri Mohammed Mahmoudin mukaan. Egyptiläiset osoittivat kaduilla tahtoaan
tammikuussa 2011. Siitä seurasi kansan tekemä vallankumous ja Hosni Mubarakin syrjäyttäminen. Sen
jälkeen toiveet Lähi-idän väkirikkaimman valtion muutoksesta nousivat
korkealle. Poliisivaltioon oli läpeensä kyllästytty. Se oli tuonut varakkuutta
hyvin harvoille. Harvoista hyötyjistä monet olivat armeijan henkilökuntaa,
jolle varat ohjautuivat armeijan omistamien liikeyritysten kautta. Armeija
lieneekin ollut, ja on edelleen, Egyptin menestyksekkäin ja ainakin
vaikutusvaltaisin liikeyritys. Tämä katkeroitti ymmärrettävästi niitä miljoonia
työttömiä, nälkäisiä ja varattomia sekä kansanvaltaa vailla olevia egyptiläisiä,
jotka osallistuivat mielenosoituksiin tammikuussa 2011. Mielenosoitukset olivat
ainoa keino osoittaa autoritaarisille hallinnoille vallan rajat.
Tammikuun vallankumouksen valtaan nousi ensimmäisen
kerran Egyptin historiassa demokraattisesti valittu muslimiveljeskuntaan
kuuluva presidentti Mohammed Morsi. Vuonna
1928 Hassan al-Bannan Kairossa
perustama muslimiveljeskunta niitti satoa vuosikymmeniä kestäneen
ruohonjuuritasolla tehdyn työn ja erinomaisen organisoituneisuutensa ansiosta. Veljeskunnan
tavoite, pitkälti samoin muissa arabimaissa toimivien sisarliikkeiden tavoin,
on islamilaistaa yhteiskunta sosiaalisen kanssakäymisen ja opettamisen kautta pyrkimättä
välttämättä yhteiskunnalliseen poliittiseen valtaan.
Muslimiveljeskunnan poliittiseen valtaan nousu oli
historiallinen virstanpylväs. Liikkeen kannatus perustuu väestöön, jota
yhdistää islamilaisten arvojen lisäksi islamin harjoittaminen jokapäiväisessä
elämässä. Liikkeen kannatusta lisäsi myös kansalaisten samastuminen
itsevaltaisen hallinnon vainoamiseksi joutuneeseen liikkeeseen.
Muslimiveljeskunnan koettiin olevan samalla puolella kuin kansa vastassaan
itsevaltainen hallinto. Kannatus oppositiossa ei ole resepti automaattisesti
menestykselliseen hallintoon. Morsi näytti unohtaneen demokraattisesta
valinnastaan huolimatta, että tosiasiallisesti vain noin puolet egyptiläisistä olivat
äänestäneet häntä. Egypti ei seisonut yhtenä naisena ja miehenä hänen takanaan,
vaikka Morsi ryhtyikin sumeilemattomaan vallankäyttöön aivan kuin oppositiota
ei olisikaan. Häntä ei säästänyt vallanjanon perussynniltä yhtään sekään, että
hänellä oli syvästi uskonnollinen islamilainen arvomaailma. Pikemminkin Morsi
näytti seuraavan kuin automatisoituna Egyptissä tuttua autoritaaristen
hallitsijoiden, joidenkin mukaan jo faaraoiden ajalta lähtevää, vallankäytön
perintöä. Perustuslaillisen julistuksen antanut Morsi nosti itsensä diktaattorin
asemaan lain yläpuolelle marraskuun lopulla 2012. Tästä hän joutui perääntymään
mielenosoitusten siivittämänä. Yritys paljasti kuitenkin Morsin
valtapyrkimysten ulottuvuuden.
Morsin pystyttäessä itsevaltaista järjestelmää kansan
perustarpeet jäivät unohduksiin. Talous heikkeni heikkenemistään, leipää eikä
työtä ollut sen enempää kuin Mubarakin aikana. Muslimiveljeskunta oli kääntänyt
katseensa kansasta pois jo aikaisemmin Mahmoud -kadun mielenosoituksissa
19.11.2011. Niissä mielenosoittajat vaativat kansannousun uhrien perheille
luvattujen viivästyneiden korvausten maksamista. Poliisi maksoi korvaukset
kovilla luodeilla yli 40 egyptiläisen menehtyessä. Mahmoud -kadulle
rakennettiin kivikuutioista seinä katkaisemaan mielenosoittajien tie
sisäministeriöön. Morsi käänsi toimillaan vallankumouksen muslimiveljeskunnan
vallankaappaukseksi.
Tätäkään egyptiläiset eivät jaksaneet katsoa pitkään.
Vuosi valtaa ja näkyvää vallanjanoa. Vallan
korruptoiman Morsin oli aika mennä. Uudet mielenosoitukset ja vaatimukset Morsin
syrjäyttämisestä tarjosivat armeijalle tilaisuuden tarttua vallan ohjaksiin,
josta sen ote oli lipeämässä. Morsin nimittämä armeijan komentaja kenraali Abdel Fattah al-Sisi otti vallan
haltuunsa istuttaen väliaikaiseksi presidentiksi virkaa hoitamaan korkeimman
oikeuden presidentin. Uudet parlamentin ja presidentin vaalit järjestetään vuonna
2014. Al-Sisi on jo antanut ymmärtää, että hän on valmis asettumaan ehdokkaaksi
presidentin vaaleissa.
Morsin surkeasti hoitama presidenttiys ei luonnollisesti
oikeuta vallankaappausta. Mistään muusta Al-Sisin ja armeijan valtaan tulossa
ei ollut kysymys, vaikka se mielenosoitusten mahdollistamana toteutettiin. Tosin
vallankaappaus sanana pantiin pannaan 3. heinäkuuta 2013 tapahtumiin viitattaessa.
Voittajan kirjoittaman lähihistorian tulkinnan mukaan kysymys on vain tammikuun
2011 vallankumouksen jatkumosta. Armeija palasi kuin pyöröoven sinkauttamana
takaisin valtaan, Morsin hyväksymä perustuslaki nostettiin hyllylle ja vallan
nopeaksi juurruttamiseksi käynnistettiin, kuinkas muuten, taistelu terrorismia
vastaan Al-Sisin henkilökohtaisessa johdossa.
Al-Sisin sota terrorismia vastaan |
Sota terrorismia vastaan mallinsi mekanismin valtaa
uhkaavien oppositioiden alistamiseksi Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan itsevaltiaille.
Yhdysvaltojen tuhdit asetoimitukset, sen oman terrorismin vastaisen sodan
ohessa, antoivat korvaamattoman tuen kaikille Lähi-idän strategisiksi
kumppaneiksi luokitelluille hallituksille. Itsehallintojen aivopesuun
alistamattomiin lätkäistään terrorismin leima päälle. Sillä luodaan kuvitelma
oikeutuksesta taistella kansalaistottelemattomuutta vastaan. Vuosikymmeniä
voimassa olleet poikkeustilalait kyllä poistetaan, mutta tilalle istutetaan turvallisuuspoliisille
yhtä mittavat valtaoikeudet antavat terrorisminvastaiset lait. Mielenosoitukset
alistetaan luvanvaraisiksi. Katumielenosoitukset alistetaan luvanvaraiseksi
toiminnaksi niiden osoittauduttua aidoksi uhaksi autoritaarisille hallinnoille.
Ilman lupaa mielenosoittamisesta ja kansalaistottelemattomuudesta tulee
terrorismia. Retorinen kysymys kriittisen ajattelun julistamisesta
terrorismiksi on esitettävä.
Egyptin terrorismin vastaisen taistelun ytimessä on ollut
muslimiveljeskunnan nujertaminen. Se on julistettu laittomaksi, johtohahmot on
pidätetty ja oikeudenkäynti Morsia vastaan on alkanut. Muslimiveljeskunnasta ei
päästä tällä eroon, vaikka se sen toimintamahdollisuuksia väliaikaisesti
heikentää. Poliittisen vallan harjoittamisessa tehdyistä virhearvioista ja
vallanahneuden sokaisusta huolimatta ruohonjuuritason kannatus pysyy.
Veljeskuntaa vastaan kohdistettu vaino ja armeijan hallinnon terrorismin vastainen
taistelu vahvistaa ajan kuluessa veljeskunnan kannatusta. Muslimiveljeskunta
joutuu nyt toimimaan uudestaan samasta lähtökohdasta kuin se vuosikymmenien
koulimana toimi, alistettuna ja lainsuojattomana. Juuri siitä lähtökohdasta,
josta se aikaisemmin kannatuksensa keräsi. Terrorismin vastainen taistelu Egyptissä
on osoitus siitä, että varsinaisiin inhimillisen turvattomuuden ongelmiin ei edes
yritetä tarttua.
Al-Sisin vallankaappaukselle on osoitettu ymmärrystä niin
egyptiläisten Morsin valtaan pettyneiden kuin länsimaiden tahoilta. Tukea on
tullut myös Persianlahden valtioilta Saudi-Arabia mukaan lukien. Niille muslimiveljeskunnan
katastrofaalinen kompastuminen vallanhimoon oli kuin taivaasta tullut johdatus.
Armeijan valta ei sisällöltään ole yhtään erilaista. Sen odotetaan kuitenkin
antavan menneiden vuosikymmenien mallin tavoin enemmän vakautta. Siinä on
tutuksi tullutta pysyvyyttä. Tässä yhteydessä tuntuu lähes epäsopivalta
muistuttaa, että se on sitä samaa autoritaarisuuden luomaa vakauden illuusiota,
joka Syyriassa loi vakautta Hafez
al-Assadin noustua valtaan vuonna 1971. Syyriassakaan se ei ollut totta ja
tästäkin syystä illuusio kuvastanee vallan olemusta parhaiten - valta on aina
jossakin määrin kuvittelua. Sen tiedostaminen hillinnee loputonta vallan janoa.
Sormella osoittelemaan suomalaisetkaan eivät pääse.
Vallan korruptoiva vaikutus on tuttu ilmiö myös Suomessa vaikka
kansainvälisesti ajatellen Suomen kilpi tässä suhteessa on varsin tahraton.
Poliitikot, virkamiehistö tai yritysten toimitusjohtajat eivät pysty aina
vastustamaan vallan korruptoivaa vaikutusta. Autoritaarista vallankäyttöä
löytyy siis myös demokraattisina itseään pitävistä yhteiskunnista. Niissä se
yleensä on kätketty hienovaraisempaan ja kätketympään muotoon, eikä sitä haluta
mieltää korruptioksi. Tulosohjaukseksi nimitetty mekanismi pitää sisällään
mahdollisuuden vallan väärinkäyttöön yhtä lailla kuin erilaiset tuottavuuden ja
vaikuttavuuden mittarit. Vallan korruptoiva vaikutus on universaalista. Se ei
ole millään tavalla ideologiaan, vakaumukseen, uskontoon, sukupuoleen tai
valtiorajoihin sidottu asia - kysymys on ihmisluonteeseen kuuluvasta ilmiöstä.