Lähi-itä (the Near East) maantieteellisenä terminä on brittiluomus. Sillä
tarkoitettiin lähinnä osmanivaltakuntaan kuuluvia alueita ja myöhemmin
Iso-Britannian mandaattihallintoon kuuluvia alueita, jotka olivat maantieteellisesti
Eurooppaa lähimpänä. Egypti, Palestiina, Transjordania ja Irak kuuluivat tähän
Lähi-itään. Terminologia on yleensä lähes poikkeuksetta kiistanalaista eikä
aina muisteta, mihin kaikki termit – olipa ne maantieteellisiä tai muita –
perustuvat. Lähi-itä on ainakin suomenkielessä vakiinnuttanut paikkansa
tarkoittamaan juuri brittien Lähi-idäksi tarkoittamia alueita mukaan lukien Libanon
ja Syyria. Pohjois-Afrikka on jo Lähi-idän ulkopuolella Egyptistä länteen. Egyptin
voi luontevasti laskea olevan osa sekä Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa.
Persianlahden valtioiden pitäminen osana Lähi-itää on kyllä jo jossakin määrin
kyseenalaista, mutta Keski-itään ne kuuluvat. Mikään kieli tai uskonto ei
sinänsä määritä Lähi-itää eikä sen alueellisen määrittelyn kanssa niin kovin
ortodoksi edes kannata olla. Englanninkielinen maailma käyttää yleisemmin
termiä Keski-itä (the Middle East), joka maantieteellisesti ulottuu Lähi-itää
suuremmalle alueelle.
Suomen tiedeinstituutti Välimeren itäisillä ja eteläisillä rantamailla
kantaa nimessään suomenkielessä vallitsevaa termiä Lähi-itä. Instituutti
määrittelee omaksi toiminta-alueeksi koko arabiankielisen Lähi-idän ja sen
merkittävimmät reuna-alueet, joka tietysti on jo sinänsä varsin
mielenkiintoinen määrittely. Turkki ja Iran, puhumattakaan Israelista, eivät
varmasti pidä itseään ensisijaisesti Lähi-idän reuna-alueina. Turkki haluaa
vaikutusvaltaa Lähi-idässä, mutta jää samalla tavalla Lähi-idän
rajavyöhykkeeksi kuten Egypti, Iran on lähempänä Persianlahtea mutta Israel on
tietysti osa jo brittimerkityksistä Lähi-itää. Instituutin englanninkielinen
nimi (The Finnish Institute in the Middle East) antaa paremman kuvan
toiminta-alueen laajuudesta, vaikka varsinainen toiminta toistaiseksi onkin
keskittynyt Lähi-itään Keski-idän jäädessä voimavarojen puutteessa
toissijaiseksi. Keski-idän voi laskea ulottuvan Afganistanista Marokkoon.
Lähi-itä ja Keski-itä ovat kaikki Länsi-Aasiaa.
Lähi-itä, sen määrittelystä huolimatta, on lähellä myös Suomea. Suoria
lentoja lomalentoja lukuun ottamatta ei moneenkaan kohteeseen yllä mainituista
maista ole, mutta Istanbulin kautta pääsee neljässä - viidessä tunnissa jo
useimpiin Lähi-idän pääkaupungeista tai niistä Suomeen.
Elokuussa Lähi-itä on hyvin lähellä Suomea. Tampereella järjestetään
elokuun 24. – 25. päivä Suomen toinen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tutkimuksen
kollokvio Tampere-talossa. Kollokvion ohjelma on monipuolinen poikkileikkaus
sekä suomalaiseen että kansainväliseen tutkimukseen. Ohjelmassa on noin 60
esitelmää ja kutsutut luennoitsijat saapuvat Tunisiasta, Algeriasta, Egyptistä,
Syyriasta ja Ranskasta. Esitelmän aiheet
käsittelevät muinaisuutta ja nykyisyyttä aina Assyriasta ja Petrasta vuoden
2010 lopulla Tunisiassa käynnistyneisiin arabimaailman muutoksiin asti. Syyria
on myös suurennuslasin alla. Tutkittu Lähi-itä tulee tuoreella tavalla tutuksi
samalla kun tutkijat ja opiskelijat saavat mahdollisuuden keskinäiseen
keskusteluun ja ajatusten vaihtoon. Akateemisen ohjelman ohella osallistujilla
on mahdollisuus tutustua Syyria-aiheiseen valokuvanäyttelyyn. Kollokvion
alustavaan ohjelmaan voi tutustua sivuilla www.fime.fi ja www.uta.fi/tapri.
Tervetuloa kokemaan Lähi-itä Tampereella!