26. elokuuta 2013

Jupinaa jätteistä


Vuorilta Beirutiin laskeuduttaessa huomio kiinnittyy kauniilta näyttävään ja sinisenä hohtavaan Välimereen. Ylhäältä horisonttiin tähyillessä ei voi olla huomaamatta, sinisen Välimeren lisäksi, kaupungin yläpuolella leijuvaa ruskeaa saastepilveä. Se kertoo omalla karulla tavallaan Beirutin ja Libanonin yhdestä kipeästä ongelmasta eli saasteista ja jätteistä.

Jatkuva poliittinen kriisi ja terrori-iskujen uhka häivyttävät helposti vähemmän akuuteilta tuntuvat ongelmat taka-alalle. Ajan kuluessa jäteongelmasta on tulossa, ja on jo tullut, yhtälailla kestämätön ongelma kuin poliittisesta kriisistä konsanaan. Jäteongelma on jo koko kansaa koskeva terveysriski.

Tornitaloja Välimeren rannassa Beirutissa
Beirutin ja koko rannikon jätevedet lasketaan suoraan Välimereen. Sisämaassa jätevedet johdetaan jokiin. Varsinaisia vedenpuhdistamoita on vain kolme, niistä rannikolla kaksi ja sisämaassa yksi. Ne yrittävät hieman puhdistaa vettä, mutta vahingollisimpia aineita nekään eivät pysty erottelemaan. Beirutin jätteet purkautuvat mereen noin kilometrin pituisen jätevesiputken päästä yrittäen siten säästää rantaviivaa edes jollakin tavalla puhtaampana. Tuo putkikin on riittämätön, sillä saudirahalla rakennetut kaupunkikuvaa pirstovat rantaviivaan rakennetut modernilta näyttävät jättimäiset tornitalot syytävät kaikki jätteensä suoraan puhdistamattomina rantaan. Välimerestä on tullut varsinainen jäteallas, erään lehtimiehen mukaan jättiläismäinen vessanpönttö. Sinisenä hohtava Välimeri ei todellakaan kutsu uimaan! Käytännöllisesti katsoen noin puolet Libanonin rannikon uimapaikoista on uimakelvottomia.

Saidan kaupungin tuntumassa on jättimäinen jätevuori, jota on noin 60000 neliömetrin alalle rakennettu 30 vuotta. Vielä aivan hiljattain siihen ajettiin kiinteää jätettä 300 tonnia vuorokaudessa. Jätevuori leimahtelee tuleen silloin tällöin syytäen kaupunkiin myrkyllistä savua. Talvisateiden seurauksena se talvella sortuu Välimereen. Jätevuoresta leviävä löyhkä on kalastajien mukaan ensimmäinen kosketus Libanonin rannikkoon mereltä tullessa. Vuoren puhdistaminen ja purkaminen on nyt vihdoin alkamassa.

Sähköä joudutaan säännöstelemään koko maassa. Pari kertaa vuorokaudessa olevien verkkosähkökatkojen aikana Beirutissa jyrähtävät tuhannet ja tuhannet generaattorit käyntiin. Saastepilveä Beirutin yllä ei tarvitse ihmetellä. Generaattorit ja liikenne tuottavat käsittämättömän määrän saastetta ilmakehään ja ihmisten hengitettäväksi. Suur-Beirutin alueella asuu noin kolmasosa libanonilaisista, joten autot ja generaattorit eivät hetkessä lopu.

Perinteistä Beirutia pirstotaan kuumeista vauhtia. Vanhat, viehättävän näköiset beirutilaiset rakennukset jäävät kovaa vauhtia rakennettavien pilvenpiirtäjiä matkivien tornitalojen jalkoihin. Siis ne, jotka vielä onnistuvat sinnittelemään jäljellä. Paljon on jo ehditty hävittää. Beirutin luonne näiden lasiseinäisten kolossien myötä muuttuu vauhdilla. Modernia kaupunkia rakennetaan välittämättä tuon taivaallista ympäristöseurauksista, olivatpa ne sitten aineellisia tai esteettisiä.
Tämäkin talo on joutumassa suurempien ja modernimpien jalkoihin

Sodat ovat jättäneet jälkeensä omat ympäristöongelmansa. Israelin kylvämät rypälepommit kesän 2006 sodan loppuvaiheissa ovat oma ja vielä pitkälti käsittelemätön lukunsa. Puhumattakaan Jiehin voimalan öljysäiliöiden pommittamisesta heinäkuussa 2006, jolloin Välimereen valui noin 15000 tonnia öljyä.
Kaikki toivo ei vielä ole mennyt!

Libanonissa on ympäristöaktivisteja ja kansalaisjärjestöjä, jotka tekevät kaikkensa puhuakseen ympäristöongelmien haitoista. Jotkut kansalaisjärjestöt ovat rakennuttaneet ulkomaisella projektirahoituksella pienpuhdistamoita. Puhuminen menee useimmiten kuuroille korville. Se, minkä vaikutukset pahimmillaan tuntuvat ja näkyvät hitaasti ja vasta vuosien kuluessa, ei nouse otsikoihin samalla tavalla kuin se, että hallitusta ei saada kasaan ja autopommeja räjäytetään Tripolissa.