Vuorilta Beirutiin laskeuduttaessa huomio kiinnittyy kauniilta
näyttävään ja sinisenä hohtavaan Välimereen. Ylhäältä horisonttiin tähyillessä
ei voi olla huomaamatta, sinisen Välimeren lisäksi, kaupungin yläpuolella leijuvaa
ruskeaa saastepilveä. Se kertoo omalla karulla tavallaan Beirutin ja Libanonin
yhdestä kipeästä ongelmasta eli saasteista ja jätteistä.
Jatkuva poliittinen kriisi ja terrori-iskujen uhka häivyttävät
helposti vähemmän akuuteilta tuntuvat ongelmat taka-alalle. Ajan kuluessa
jäteongelmasta on tulossa, ja on jo tullut, yhtälailla kestämätön ongelma kuin
poliittisesta kriisistä konsanaan. Jäteongelma on jo koko kansaa koskeva
terveysriski.
 |
| Tornitaloja Välimeren rannassa Beirutissa |
Beirutin ja koko rannikon jätevedet lasketaan suoraan Välimereen.
Sisämaassa jätevedet johdetaan jokiin. Varsinaisia vedenpuhdistamoita on vain
kolme, niistä rannikolla kaksi ja sisämaassa yksi. Ne yrittävät hieman puhdistaa
vettä, mutta vahingollisimpia aineita nekään eivät pysty erottelemaan. Beirutin
jätteet purkautuvat mereen noin kilometrin pituisen jätevesiputken päästä
yrittäen siten säästää rantaviivaa edes jollakin tavalla puhtaampana. Tuo
putkikin on riittämätön, sillä saudirahalla rakennetut kaupunkikuvaa pirstovat
rantaviivaan rakennetut modernilta näyttävät jättimäiset tornitalot syytävät
kaikki jätteensä suoraan puhdistamattomina rantaan. Välimerestä on tullut
varsinainen jäteallas, erään lehtimiehen mukaan jättiläismäinen vessanpönttö.
Sinisenä hohtava Välimeri ei todellakaan kutsu uimaan! Käytännöllisesti katsoen
noin puolet Libanonin rannikon uimapaikoista on uimakelvottomia.
Saidan kaupungin tuntumassa on jättimäinen jätevuori, jota
on noin 60000 neliömetrin alalle rakennettu 30 vuotta. Vielä aivan hiljattain
siihen ajettiin kiinteää jätettä 300 tonnia vuorokaudessa. Jätevuori
leimahtelee tuleen silloin tällöin syytäen kaupunkiin myrkyllistä savua.
Talvisateiden seurauksena se talvella sortuu Välimereen. Jätevuoresta leviävä
löyhkä on kalastajien mukaan ensimmäinen kosketus Libanonin rannikkoon mereltä tullessa.
Vuoren puhdistaminen ja purkaminen on nyt vihdoin alkamassa.
Sähköä joudutaan säännöstelemään koko maassa. Pari kertaa
vuorokaudessa olevien verkkosähkökatkojen aikana Beirutissa jyrähtävät tuhannet
ja tuhannet generaattorit käyntiin. Saastepilveä Beirutin yllä ei tarvitse
ihmetellä. Generaattorit ja liikenne tuottavat käsittämättömän määrän saastetta
ilmakehään ja ihmisten hengitettäväksi. Suur-Beirutin alueella asuu noin
kolmasosa libanonilaisista, joten autot ja generaattorit eivät hetkessä lopu.
Perinteistä Beirutia pirstotaan kuumeista vauhtia.
Vanhat, viehättävän näköiset beirutilaiset rakennukset jäävät kovaa vauhtia
rakennettavien pilvenpiirtäjiä matkivien tornitalojen jalkoihin. Siis ne, jotka
vielä onnistuvat sinnittelemään jäljellä. Paljon on jo ehditty hävittää. Beirutin
luonne näiden lasiseinäisten kolossien myötä muuttuu vauhdilla. Modernia
kaupunkia rakennetaan välittämättä tuon taivaallista ympäristöseurauksista,
olivatpa ne sitten aineellisia tai esteettisiä.
 |
| Tämäkin talo on joutumassa suurempien ja modernimpien jalkoihin |
Sodat ovat jättäneet jälkeensä omat ympäristöongelmansa.
Israelin kylvämät rypälepommit kesän 2006 sodan loppuvaiheissa ovat oma ja
vielä pitkälti käsittelemätön lukunsa. Puhumattakaan Jiehin voimalan
öljysäiliöiden pommittamisesta heinäkuussa 2006, jolloin Välimereen valui noin
15000 tonnia öljyä.
 |
| Kaikki toivo ei vielä ole mennyt! |
Libanonissa on ympäristöaktivisteja ja
kansalaisjärjestöjä, jotka tekevät kaikkensa puhuakseen ympäristöongelmien
haitoista. Jotkut kansalaisjärjestöt ovat rakennuttaneet ulkomaisella
projektirahoituksella pienpuhdistamoita. Puhuminen menee useimmiten kuuroille
korville. Se, minkä vaikutukset pahimmillaan tuntuvat ja näkyvät hitaasti ja vasta
vuosien kuluessa, ei nouse otsikoihin samalla tavalla kuin se, että hallitusta
ei saada kasaan ja autopommeja räjäytetään Tripolissa.