Pentagon ilmoitti keväällä 2013 Yhdysvaltain
kongressille tulossa olevista noin 13 biljoonan dollarin asekaupoista
Lähi-itään. Tästä summasta, jota on mahdoton hahmottaa sen suuruuden
vuoksi, puolet koostuu asekaupoista Saudi-Arabian kanssa. Yhdysvaltain
asekauppoja Lähi-itään pidetään sen ulkopolitiikan ja kansallisten
turvallisuusintressien edistämisenä. Tämä on vain jatkoa niihin kymmeniin
biljooniin dollareihin nouseviin asekauppoihin, joita alueen valtioiden kanssa on
tehty tai joista on sovittu lähivuosina. Tästä yhtenä esimerkkinä on Obaman vuonna
2010 tekemä sopimus 10 vuoden ajalle ulottuvista 60 biljoonan dollarin asekaupoista
Saudi-Arabian kanssa.
Pentagonin mukaan Saudi-Arabia on
Yhdysvalloille avainasemassa alueellisena kumppanina taistelussa kansainvälistä
terrorismia vastaan. Sen mukaan Saudi-Arabia, kiitos amerikkalaisten aseiden,
on kykenevämpi lyömään alueellisen vakauden horjuttajat. Välillä ei
voi välttyä tunteelta, että amerikkalaiset lukevat Lähi-idän karttaa väärin
päin. 9/11 terroristit olivat lähtöisin Saudi-Arabiasta ja Yhdysvallat hyökkäsi
pontevasti Irakia vastaan. Saudi-Arabiaan juontavat myös al-Qaidan ja Osama
Bin-Ladenin juuret. Asekaupoilla ei ole myöskään mitään tekemistä
ihmisoikeuksien tai demokratian edistämisen kanssa. Jos amerikkalaiset
asettaisivat ne asekauppojen ehdoksi, Saudi-Arabia jäisi nuolemaan näppejään. Saudikansalaiset
voisivat lähteä kaduille aivan samoin vaatimuksin ja vähintään yhtä suurella
oikeutuksella kuin syyrialaiset lähtivät keväällä 2011. Saudi-Arabiaan
myytävien aseiden piiput osoittavat Iraniin päin. Jos mikä, tämä lisää koko
alueen epävakautta. Amerikkalaiset asettavat asekaupat ja sotilaalliseen
voimaan perustuvan kumppanuuden poikkeuksetta ihmis- ja kansalaisoikeuksien
edelle. Puheissa hymistellään ihmisoikeuksista, mutta teot kertovat asioiden
arvojärjestyksestä toista.
Saudi-Arabia ottaa alueellisen vakauden
ylläpitämisen niin vakavasti, että se yllyttää strategista kumppaniaan Yhdysvaltoja
iskemään Syyriaa vastaan. Samalla Saudi-Arabia on antanut oman panoksensa alueellisen vakauden eteen rahoittamalla ja aseistamalla Syyrian aseellisia kapinallisia. Vilpitön sivustaseuraaja vain ihmettelee, että missä se vakaus näkyy?
Yhdysvallat myyvät Israeliin aseita
kolmen biljoonan dollarin edestä vuodessa sen turvallisuuden ylläpitämiseksi
arabinaapureita vastaan. Osittain niitä samoja naapureita vastaan, joihin
Yhdysvallat myös myy aseita biljoonittain. Mikään ei yllytä ja kiihdytä
Lähi-idän kilpavarustelua enemmän kuin massiivinen asevienti.
Irakista tuli Yhdysvaltojen hyökkäyksen
jälkeen myös lupaava markkinakohde amerikkalaisille asevalmistajille. Irakissa
tapahtuvista päivittäisistä autopommi-iskuista lukiessa tuntuu enemmän kuin
absurdilta, että Yhdysvallat valmistautuu myymään sinne aseita nyt lähes viiden
biljoonan dollarin verran. Maahan, jonka infrastruktuuri, instituutiot,
koulutusjärjestelmä ja elintarviketuotanto tuhottiin miehityksen myötä. Tähän
verrattuna aseteollisuuden tarjoamat sadat tuhannet työpaikat amerikkalaisille
eivät paljon lohduta; ei myöskään se, että yksi tyranni saatiin pois vallasta.
Tyranni, jonka kemiallisten aseiden käyttöä Yhdysvallat katsoi läpi sormien
vuonna 1988. Silloin ei ilmeisesti ollut vielä keksitty viimeistä pisaraa 'red
line' kemiallisiin aseisiin liittyen, vai oliko syynä se, että Halabjan
kaasuiskun tekijät ja Yhdysvallat olivat samalla puolella yhteistä vihollista
Irania vastaan.
Tästäkö haaveillaan Syyriassakin?
Hajotetaan valtio pirstaleiksi, tuhotaan sen rakenteet, viedään ihmisiltä elämä
ja ajetaan tilalle hallinto, jonka prioriteetiksi tulee varmistaa
biljoonaluokan aseostot Yhdysvalloilta maan turvallisuuden, jopa alueen
turvallisuuden ja vakauden, ylläpitämisen verukkeella. Britannian parlamentti
osoitti poikkeuksellista valveutuneisuutta panemalla jarrut hallituksen
aikomukselle osallistua iskuun Syyriaa vastaan. Kerrankin täytyy toivoa, että
Yhdysvaltain kongressi osoittaa tässä tapauksessa samanlaista
suoraselkäisyyttä, eikä puolla iskua. Vaikka Obamaa kongressin päätös ei
sidokaan, kynnys iskusta päättämiseen ilman kongressin puoltoa on huomattavasti
korkeampi.
Kaasun käyttö on rikos ihmisyyttä
vastaan, josta vastuulliset on saatettava edesvastuuseen. Tämä koskee
yhtälailla Auschwitzia, Halabjaa kuin Aleppon seutua tai Damaskosta. Nurembergin,
Arushan ja Kambodzan sekä Haagin eri rikostuomioistuimissa on kaikissa omat
puutteensa, mutta ne edustavat kuitenkin kansainvälisesti hyväksyttyä normistoa
ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten tutkimiseksi ja syyllisiksi todistettujen
rankaisemiseksi. Risteilyohjuksin iskeminen ilman YK:n turvallisuusneuvoston
päätöslauselmaa ei ole vastuuseen saattamista eikä se herätä kuolleita henkiin.
Se ei paranna katastrofaalista tilannetta Syyriassa, ei helpota syyrialaisten
jo nyt mielikuvituksellista ahdinkoa, mutta sen sijaan se voi sulkea
lopullisesti oven poliittiselta ratkaisulta. Pahimmillaan 'rankaisu'
risteilyohjusiskulla kiihdyttää rikoksia ihmisyyttä vastaan.
 |
| Kurkistus kohti maailmanloppua |
Afganistan on kokenut amerikkalaisten aseiden
tuoman autuuden. Poliiseja kuolee siellä nyt iskuissa enemmän kuin vuosiin. Syyriaan
tulevaa iskua odotellessa en voi olla lainaamatta afganistanilaista kuorma-automekaanikkoa
ja runoilijaa Matiullah Turabia:
War has turned into a trade
Heads have been sold
as if they weigh like cotton
and at the scale sit such judges
who taste the blood, then decide the price
O flag-bearers of the world,
you have pained us a lot in the name of security
You cry of peace and security,
and you dispatch guns and ammunition
(Lainattu International Herald
Tribunesta 20.8.2013)