Kolmen vuoden välein järjestettävä
Pohjoismaisen Lähi-idän tutkimuksen seuran konferenssi pidettiin menneenä
viikonloppuna Lundissa. Lund oli tämänkertaiselle konferenssille sopiva
pitopaikka, sillä sen yliopistossa sijaitsee pohjoismaiden merkittävin
Lähi-idän opintojen keskus.
Yksi konferenssin paneelikeskusteluista
esitteli muutaman vuoden ikäistä rinnakkaisvaltioprojektia (Parallel States
Project - PSP), jonka tavoitteena on etsiä luovaa ja uutta näkökulmaa Israelin
ja Palestiinan välisen konfliktin ratkaisuun. Paneelikeskustelun ruotsalaisen,
israelilaisen, palestiinalaisen ja amerikkalaisen luennoitsijan pitämät
esitelmät avasivat rinnakkaisvaltioprojektia turvallisuuden, talouden ja
teologian näkökulmasta.
Projektin isäntänä on ollut Lundin
yliopiston Lähi-idän opintojen keskus ja sen on rahoittanut Ruotsin ulkoministeriö.
Kumppaneita ovat olleet Al-Mustaqbal säätiö Ramallahissa, Al-Qudsin yliopisto
Jerusalemissa ja Ben Gurionin yliopisto Beersebassa lukuisten palestiinalaisten
ja israelilaisten tutkijoiden lisäksi.
Projektin vetäjät korostavat, että
kyseessä ei ole rauhansuunnitelma vaan tutkimushanke. Sen tavoite on lähestyä
pitkää konfliktia uudesta näkökulmasta, joka luo uusia ajattelumalleja, pakottaa
ajattelemaan muun muassa riippumattomuutta (sovereignty) uudella tavalla ja tuo
vaihtoehtoisia ideoita yksi- ja kaksivaltiomallien rinnalle. Projektin
lähtöoletus on se, että riippumattomuuden, kansallisvaltioiden ja rajojen
merkitys on globalisoituneessa maailmassa vähentynyt, eikä kansallisvaltion
riippumattomasti hallitsema maa-alue muodosta enää välttämättä tärkeintä
tekijää kansallisen varallisuuden luomisessa. Lisäksi tutkijaryhmä päätteli,
että nykyinen umpikuja Israelin ja Palestiinan konfliktissa ei avaudu
perinteisin ratkaisumallein. Israelilaiset eivät hyväksy yksivaltiomallia ja
kaksivaltiomallista on nopeasti tulossa, ellei ole jo tullut, poliittisesti ja
käytännöllisesti mahdottomuus siirtokuntien rakentamisen, Länsirannan
pirstomisen, muurin rakentamisen ja liikkumisrajoitusten johdosta.
Vuosien tutkimuksen ja lukuisten
työpajojen jälkeen projektin tuloksena on esitys, jossa kaksi valtiota
rinnakkain (tai päällekkäin/limittäin) sijaitsee samalla maantieteellisellä
alueella Välimeren ja Jordan-joen välissä. Tutkimusprojekti esittää valtion ja
maa-alueen välisen yhteyden irrottamista. Lopputuloksena on samojen rajojen sisällä toimivat kaksi
valtiota, jossa koko alueella on täysi liikkumavapaus, vapaus valita asuinalue,
yhteinen turvallisuusjärjestelmä ja talousyhteisö sekä lainsäädäntöjen
harmonisointi ja yhdistäminen. Kysymys ei ole riippumattomuudesta luopumisesta,
vaan sen tulkinnasta uudella tavalla.
Mitä rinnakkaisvaltiojärjestelmä
tuottaa käytännössä? Se mahdollistaa Palestiinan valtion perustamisen ja
miehityksen lopettamisen. Siten se on vastaus konfliktin perussyyhyn. Lisäksi
se mahdollistaa palestiinalaisten paluumuuton, päättää kummankin osapuolen
yksipuolisen vaatimuksen samaan maa-alueeseen, jakaa alueen luonnonvarat, vesi
mukaan lukien, nykyistä tasaisemmin, mahdollistaa sekä israelilaisille että
palestiinalaisille kansallisen identiteetin säilyttämisen, eikä edellytä nyt jo Länsirannalle rakennettujen siirtokuntien purkamista. Lisäksi
tämä ratkaisu poistaa syyn, joka jakaa eniten Israelia ja arabimaailmaa.
Unohtaa ei sovi sitäkään, että tämän myötä nykyinen jakomuuri joutuu purettavaksi.
Kumpikin valtio eli Israel ja
Palestiina pitävät yhteisellä ja samalla alueella omat kansalliset symbolinsa,
valtionpäämiehet, parlamentit ja hallitukset sekä suurelta osin oman
ulkopolitiikkansa ja diplomaattiset edustustot. Jerusalem on sekä Israelin että
Palestiinan pääkaupunki.
Tutkimusryhmän ehdotuksia voidaan kutsua
utopiaksi. Ilman uusia avauksia nykyisestä umpikujasta ei ehkä koskaan päästä
ulos. Projekti kaavailee noin 30 vuoden siirtymäaikaa rinnakkaisvaltiojärjestelmän
toteuttamiseen asteittain. Konflikti on kestänyt jo 100 vuotta. Sitä ajatellen 30 vuotta
on kohtuullinen aika. Suurin este rinnakkaisvaltiomallille lienee kansalaisten
ajattelussa. Silloin, kun rinnakkaisvaltion hyödyt, sekä talouteen että
turvallisuuteen liittyen, ymmärretään suuremmiksi kuin konfliktin jatkumisen riskit, kannatus rinnakkaisvaltiomalliin kasvaa.
Konfliktinratkaisuun tarvitaan
poikkeuksetta ennakkoluulottomuutta ja uusia vaihtoehtoja, niitäkin, jotka
menevät tavanomaisen ajattelun ulkopuolelle. Ruotsin ulkoministeriön
avarakatseisuudelle aloitteen tekemisessä ja hankkeen rahoittamisessa on
nostettava hattua. Siinä, missä jotkut vasta pyristelevät rauhanvälityksen
tekijöiksi, Ruotsi ja Norja ovat tehneet sitä työtä jo vuosikymmeniä ilman sen
suurempia otsikoita. Niiden tekemisille on ollut luonteenomaista virkamiesvedottomuus
- eli tapa, joka antaa tilaa luovuuteen, uusiin näkökulmiin eikä jähmety
vanhoihin kaavoihin ja muotteihin.
Projektiin voi tutustua sen
nettisivuilla //parallelstatesproject.cmes.lu.se/