Tiedeinstituutit ovat niitä harvoja suomalaisia tutkimusta tekeviä
yksikköjä, jotka toimivat ulkomailla. Neljästä tiedeinstituutista kolme
sijaitsee Välimeren alueella. Vanhin niistä on Rooman Villa Lantessa sijaitseva
instituutti, sitten tulee Ateenan instituutti ja nuorin Välimeren alueen
instituuteista on Lähi-idän instituutti. Neljäs tiedeinstituutti sijaitsee
Japanissa. Tämän lisäksi ainakin kolmella kulttuuri-instituutilla on tiedettä
edistävää toimintaa (Lontoo, Saksa) tai omaa tutkimusta (Madrid).
Instituutit tekivät viime syksynä alustavan päätöksen yhdistää voimiaan.
Tämän tuloksena perustettiin tiedeinstituuttifoorumi maanantaina 21. toukokuuta.
Tiedeinstituuttifoorumin tavoitteet ovat selvät: tehdä tiedeinstituuteista
tunnettu ja tunnustettu osa suomalaista tutkimusjärjestelmää, lisätä
tiedeinstituuttien tunnettuutta ja osallistua tiedeinstituuttifoorumina
tiedettä edistäviin tapahtumiin Suomessa sekä käynnistää yhteisiä
tutkimushankkeita. Tämän lisäksi tiedeinstituuttifoorumi käy säännöllisiä
keskusteluja niin opetus- ja kulttuuriministeriön kuin Suomen Akatemian kanssa.
Tiedeinstituuttifoorumin käynnistäminen ei olisi onnistunut ilman OKM:n valtionavustusta.
Tammikuussa 2013 tiedeinstituuttifoorumi osallistuu tieteiden päiville.
Perustamisviikolla osallistuttiin jo Finlandia-talolla järjestettyyn tiedefoorumiin.
Foorumi oli inspiroiva ja innostava. Kantavana teemana oli tutkimus siltana tieteen
ja yhteiskunnan välisessä keskustelussa. Tiedeinstituutit ovat jo maantieteellisten
sijaintiensa ansioista luonnollisia siltoja sekä tutkimuksessa että
keskusteluun osallistumisessa. Kaikkien instituuttien alueilla on tapahtunut
myllerryksiä ja kriisejä, jotka heijastuvat Suomeen ja suomalaiseen yhteiskuntakeskusteluun.
Japanin maanjäristys ja ydinvoimalassa tapahtunut säteilyvuoto, Kreikan jatkuva
taloudellinen kaaos ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset puhumattakaan
Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan vielä hyvin keskeneräisestä mutta syvää
luotaavasta muutoksesta. Nämä kaikki ovat ajankohtaisten keskustelujen aiheita.
Tiedefoorumista jäi lisäksi erityisesti mieleen pari puheenvuoroa, joita en
malta olla lainaamatta. Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto
siteerasi Karl Popperia ”vähittäisestä sosiaalisesta insinöörintyöstä”, jossa
Popper viittaa politiikkaan ja vähittäisen muutoksen välttämättömyyteen verrattuna
vallankumouksiin. Vallankumouksia synnyttävät yleensä luodut mutta vaaralliset
utopiat, jotka johtavat pettymyksiin ja epäonnistumisiin. Tästä ei, varsinkaan
Walla-blogin ollessa kyseessä, voi olla vetämättä yhteyttä Syyriaan. Syyriassa
viimeisen kymmenen vuoden ajan ennen kansannousua oli viitteitä, tosin
vaillinaisia, tästä vähittäisestä muutoksesta. Valitettavasti kärsivällisyyttä
ei ollut tarpeeksi odottaa näiden uudistusten tuomia vielä tuntuvampia muutoksia
ja rauhanomaisen ruohonjuuritasolta nousseen kansannousun tuloksellisuutta. Hallinnon
kovat otteet johtivat turhautuneet nuoret miehet tarttumaan aseisiin pyrkien
vallankumouksen kautta toteuttamaan luotuja utopioita. Lopputulos ei näytä
lupaavalta. Vähittäinen muutos olisi todennäköisesti aiheuttanut vähemmän
inhimillistä kärsimystä ja johtanut kestävämpään lopputulokseen. Lähi-idässä on
vielä maita, joissa tuota Popperin opetusta on mahdollista yrittää.
Emeritusprofessori Jorma Sipilä Tampereen yliopistosta viittasi omassa
puheenvuorossaan ”informaatioteknologian mahdollistamaan kontrollihimoon”.
Tämän osuvammin asiaa ei voisi enää ilmaista. Tämä informaatioteknologian
kontrollihimon tauti on tartuttanut Suomenkin ja erityisesti sen valtionhallinnon.
Kontrollihimon alaisuudessa työskentely on yksi modernin orjuuden muoto, joka
tukahduttaa vapauden, luovuuden, yritteliäisyyden ja työn ilon sekä turmelee
työilmapiiriä. Tuohon kontrollihimoon on alistuttu vapaaehtoisesti tai ainakin
”tuottavuusohjelmien ja tuottavuuden lisäämisen sekä erilaisten mittareiden ja
vaikuttavuuden mittaamisen nimissä”. Pysyköön säätiöiden alaiset instituutit
kaukana informaatioteknologian mahdollistamasta kontrollihimosta.
Opetusministeri Jukka Gustafsson onnitteli tiedeinstituuttifoorumia sen
perustamisesta tapaamisessaan 22. toukokuuta tiedeinstituuttien edustajien
kanssa. Ministerin kanssa käyty pitkä keskustelu oli antoisa, monipuolinen ja
innostava. Tiedeinstituuttifoorumille tuli selväksi, että instituuttien työtä
arvostetaan opetus- ja kulttuuriministeriössä. Instituutit voivat aikaisempaa
selvemmin ja tunnustetummin olla osa suomalaista tutkimusjärjestelmää. Tästä on
hyvä jatkaa!