5. toukokuuta 2013

Hetkellisiä havaintoja


Libanonin rajalta Damaskokseen johtavalla valtatiellä on seitsemän tarkastuspistettä. Aikaisempaan verrattuna tarkastukset vaikuttavat ammattitaitoisemmilta. Puolustusrengasta Damaskoksen ympärillä on kiristetty samalla kun armeija on pystynyt työntämään aseellisia oppositioryhmiä kauemmaksi kantakaupungista. Tykistö ampuu tasaisen epäsäännöllisesti aseellisten hallussa oleviin kaupunginosiin. Damaskokseen päin valtatietä pitkin laskeutuessa oikealla puolella Darayassa näkyy tykistön iskemistä nousevia pölypilviä.

Tiukat tarkastukset eivät pysty estämään autopommi-iskuja. Räjähteitä löytyy riittävästi puolustusrenkaan sisäpuolelta. Ajoin kuusi tuntia pääministeri Wael al-Halkin saattuetta vastaan tehdyn iskun jälkeen Mezzessä samaa katua pitkin. Lähes kaikki oli jo raivattu. Kadussa ainoastaan musta jälki osoittaa iskupaikkaa. Läheisten kerrostalojen ikkunat olivat toki edelleen hajalla, mutta katu oli muuten siivottu. Iskusta vaurioituneen linja-auton luuranko oli vielä kadun varrella. Linja-auto oli onneksi ollut tyhjä iskun sattuessa.

Kantakaupungissa ihmiset kulkevat päiväsaikaan kuten ennenkin, kaupat ovat auki ja torit täynnä tuoreita vihanneksia, perunoita ja hedelmiä. Hinnat ovat kyllä moninkertaistuneet, joten ruuan saatavuus ei ilahduta rahattomia. Damaskokseen on siirtynyt paljon sisäisiä pakolaisia ja heitä näkyy kaikkialla. Liikkuminen on hidasta tarkastuspisteiden takia. Lisäksi suuri osa hallintorakennusten tuntumassa olevista kaduista on suljettu kokonaan autoliikenteeltä. Kävellen läpi pääsee, mutta autoliikenne puuroutuu vielä avoinna oleville väylille. Damaskoslaiset eivät näytä kiinnittävän huomiota taustalla olevaan tykkituleen tai hävittäjäkoneiden lentoihin.

Bab Touman alue vanhaan kaupunkiin tullessa näyttää päiväsaikaan liki yhtä vilkkaalta kuin ennen sotaa. Taksit ja serviisit (pikkubussit) liikennöivät normaalisti. Autot tarkistetaan ennen niiden päästämistä vanhan kaupungin ahtaille kujille. Kaupat ja ravintolat ovat auki, koululaiset täyttävät kujat kävellessään siisteissä koulupuvuissa toistensa kanssa kisaillen koulusta kotiin. Joidenkin kauppojen edessä luukut ovat kiinni, kaikki eivät ole pystyneet pitämään toimintaa yllä.

Zeitunan kujan al-Pasha hotelli sinnittelee vielä auki, samoin kadulla oleva ravintola. Asiakkaita on kuitenkin harvassa. Elävä musiikki on korvattu kovaäänisistä tulevalla musiikilla. Tavallisesti Orientalin aamuyöhön asti pauhaava musiikki ei enää häiritse Zeitunan talossa nukkuvan unta. Sähkökatkoja kantakaupungissa on vähemmän kuin aikaisemmin, nyt siellä käydessäni niitä ei ollut ollenkaan. Internet toimii, samoin kännykät ja puhelinverkot.

Näkymä Zeitunan talon ikkunasta sisäpihalle
Kantakaupungin keskustakortteleissa voi lähes unohtaa, että sisällissotaa on käyty pian kaksi vuotta. Ainoa selvä muutos on sotilaiden ja turvallisuuspalvelun miehittämät tarkastuspisteet. Ihmiset eivät kiinnitä niihin huomiota, kukin menee omilla asioillaan, omilla menoillaan ja arvatenkin yrittää olla ajattelematta sitä, mitä ympärillä tapahtuu. Keskusteluissa käy ilmi, että suurin pelko on kidnapatuksi joutuminen. Niihin kaikki osapuolet ovat syyllistyneet lunnasrahojen toivossa.

Kävelen instituutin lakimiehen kanssa kohti oikeuspalatsia. Emme onnistu ottamaan taksia al-Azmen aukiolta, joten jatkamme matkaa jalkaisin. Kaikkien kävely pysähtyy äkkiä kumeaan jyrähdykseen. Sitä ei kukaan erehdy luulemaan tykistön tulitukseksi, autopommin ääni on erilainen. Jokainen kokee sen olleen lähellä. Sarjatuliaseiden sarjoja ja yksittäistä tulitusta  alkaa kuulua ympärillä. Lasinsirpaleita ilmaantuu jalkakäytävälle. Siirrymme lakimiehen kanssa takanamme olevan kulman taakse ja sieltä rakennuksen porraskäytävään muiden ihmisten kanssa. Kaikki liikkuvat rauhallisesti, paniikkia ei ole havaittavissa. Porraskäytävään tulee lisää ihmisiä suojaan, ulkoa kuuluu ammuntaa. Ovella pidetään vahtia tarvittaessa valmiina vetämään se kiinni. Ovesta juoksee vauhdilla sisään verta vuotava mies, joka häviää yläkertaan etsimään ensiapua. Toinen lysähtää ensimmäisille rapuille järkyttyneenä, mutta ilmeisen haavoittumattomana. Kännykät ovat käytössä. Ystävien ja tuttujen kohtaloa tarkistetaan. Vieressä oleva nuori nainen alkaa nyyhkyttää räpeltäessään kännykkäänsä. Ojennan hänelle puhtaan nenäliinan.

Jatkamme jonkin ajan kuluttua matkaa oikeuspalatsiin lasinsirujen päällä kävellen, ensiapuryhmät ovat paikalla, noin 20-30 autoa hajalla, 14 kuollutta, kymmeniä haavoittuneita. Autopommi laukaistiin entisen sisäministeriön rakennuksen edessä, olisimme olleet parin minuutin kuluttua juuri sillä kadulla. Kadun nurkka suojasi meitä. Siihen ja sen varrella oleviin rakennuksiin iskun painevaikutus ja suurin osa lentävästä romusta kilpistyi. Kävellessämme meitä vastaan tulee noin 70-80 ihmisen mielenosoitusjoukko, joka huutaa kannatusta presidentille.

Oikeuspalatsissa käy täysi hyörinä. Ihmiset liikkuvat siellä toimistoihin ja käräjäistuntosaleihin. Äskeinen isku on keskustelun aiheena, mutta elämä ja työ jatkuu. Vanhanaikaisuus palatsin toimistoissa viehättää. Käytössä ovat vain lankapuhelimet ja tapaukset kirjataan käsin suuriin lokikansioihin. Tietokoneita ei näy pöydillä.

Palatessamme takaisin lakiasiaintoimistoon kävelemme iskualueen läpi. Siivous on jo täydessä käynnissä. Loukkaantuneet ja menehtyneet on viety pois. Hajalla olevat autot ovat kadulla. Uutistoimistot ovat paikalla kuvaamassa ja raportoimassa. Kortteli iskupaikalta ja mistään ei näy, että vain tuntia aikaisemmin isku järisytti Damaskoksen keskustaa.
Televisiokuvaa iskupaikalta

Kaupungin läpi virtaavassa Barada-joessa on enemmän vettä kuin vuosikausiin. Joki virtaa vuolaana Bab Touman tuntumassa olevan kalaravintolan vierestä. Ruoka on erinomaista, kuten aina Damaskoksessa. Kala on tuoretta, luultavasti samana aamuna rannikolta tuotua. Katselen vuoroin ravintolan ikkunasta Barada-joen virtaa, vuoroin ohi käveleviä ihmisiä. Ihmisten mieliin ei pääse tunkeutumaan eivätkä he ilmeillään juuri anna aavistaa, mitä mielissä pyörii. Sodan loppumisen toive on arvattavasti kaikkien toiveena, Syyrian ei annettaisi mielellään kokea itsemurhaa. Kannatusta löytyy sekä hallitukselle, että joillekin oppositioryhmille. Rauhan kannatus yhdistänee suurinta osaa syyrialaisia.

Näiden kahden autopommin kaltaisia hyökkäyksiä Damaskokseen ei pysty estämään. Pitäisin kuitenkin edellytyksenä aseellista tukea oppositioryhmille ajaville kansainvälisille toimijoille sitä, että ennen päätöksen tekemistä he viettävät muutaman päivän Damaskoksessa ja damaskoslaisten keskuudessa.