On pitkä ja verinen matka. YK:n
turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden ulkoministerit kokoontuivat yhdessä
joidenkin Lähi-idän maiden ulkoministereiden kanssa kesäkuun lopussa 2012
Geneveen Kofi Annanin kutsusta sopimaan Syyrian rauhansuunnitelman
toimeenpanosta. Annanin tultua valituksi YK:n ja arabiliiton Syyrian
erityisedustajaksi helmikuussa 2012 Syyrian sisällissodan uhriluku oli noin
6000. Kesäkuun loppuun eli Geneven tapaamiseen mennessä uhriluku oli jo noin 15000.
Annanin rauhansuunnitelman ydinkohdat, jotka YK:n turvallisuusneuvosto
yksimielisesti hyväksyi, pitivät sisällään YK:n valvoman tulitauon ja
poliittisen prosessin käynnistämisen. Annan kutsui Geneven
ulkoministerikokouksen koolle, koska suunnitelman toimeenpano tulitauon
ensimmäistä vuorokautta ja YK-tarkkailijoiden operaation aloittamista lukuun
ottamatta ei onnistunut.
Sekä hallinto että aseelliset
oppositiotoimijat rikkoivat säännöllisesti ja kiihtyvässä määrin tulitaukoa
eikä YK:n pieni tarkkailuoperaatio kyennyt mitenkään valvomaan sen
noudattamista tai noudattamatta jättämistä kaikkialla Syyriassa. Oppositiotoimijat
ilmoittivat jo ennen YK:n turvallisuusneuvoston äänestystä, että heillä ei ole
aikomustakaan noudattaa tulitaukoa, koska katsoivat sen muodostavan esteen
heidän tavoitteelleen syöstä Assad vallasta. Suurvallat vetivät myös mattoa Annanin
jalkojen alta YK:n turvallisuusneuvostossa rauhansuunnitelmalle antamastaan
tuesta huolimatta. Ne jatkoivat samanaikaisesti joko oppositiotoimijoiden tai
hallinnon tukemista sekä taloudellisesti että asetoimituksin. Alueellisilla
Syyrian sisällissotaan sekaantuneilla mailla, kuten Qatarilla, ei liene ollut
mitään vakavaa ajatustakaan tulitauon tukemisesta. Sen ylin tavoite oli, ja on edelleen, Assadin
kukistaminen.
Annanin suunnitelma oli niin hyvä kuin huolelliseen
taustatyöhön perustuva suunnitelma yleensä voi olla. Se oli myös
toteuttamiskelpoinen. Toimeenpano kilpistyi siihen, että todellista tahtoa sen
toimeenpanoon ei löytynyt Syyrian sisältä eikä sen ulkopuolelta. Kofi Annan
jätettiin yksin eikä hänelle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä syrjään.
Lähes vuosi on kulunut Geneven
kokouksesta ja kymmenet tuhannet syyrialaiset ovat saaneet maksaa hengellään
sen, että tahtoa on riittänyt ainoastaan tappamiseen. Erilaiset Syyrian sisällä
aloitetut rauhanponnistelut alueellisten tulitaukosopimusten tekemiseksi ovat
säännönmukaisesti tuhottu, eikä missään tapauksessa pelkästään hallinnon
toimien seurauksena. Aseelliset oppositioryhmät ovat pitäneet taistelujen
ylläpitämistä ja levittämistä ainoana toimintatapanaan.
Sisällissodan uhrien lukumäärän
arvioidaan olevan jo noin 100000. Tosin on huomioitava, että suurin osa
kuolleista on taistelutoimiin osallistuneita. Kuolleiden määrät ovat arvioita
ja todellinen luku selvinnee vasta vuosien kuluessa, jos sittenkään. Tahdon
puuttuminen vuosi sitten heijasteli sitä ajatusta, että sisällissodan
kuviteltiin olevan sotimalla voitettavissa. Nyt on sodittu, sanoinkuvaamattoman
mielikuvituksellisia raakuuksia tehty, paettu pakolaisuuteen tai maan sisäiseen
evakkoon ja sodan voitto, katsoi sitä kenen näkökulmasta tahansa, loittonee
loittonemistaan. Sodan häviäjiä on sen sijaan jo moninkertaisesti ja häviäjien määrä kasvaa päivä päivältä sodan jatkumisen myötä.
Ei ole siis ihme, että John Kerry ja
Sergei Lavrov tavatessaan kaksi viikkoa sitten Moskovassa olivat yksituumaisia
poliittisen ratkaisun välttämättömyydestä. Se tunnustettiin ainoaksi
vaihtoehdoksi Syyrian sotaan. Näiden suurvaltojen ulkoministereiden
suuntalinjat ovat hyvin lähellä Annanin suunnitelman sisältöä ja erityisesti
sen toimeenpanoa, josta ulkoministerit yksimielisesti sopivat Genevessä. Pyörää
ei siis tarvitse keksiä nytkään uudestaan, mutta lähes vuosi on jo hukattu keksityn
pyörän uudestaan löytämiseen. Lavrov ja Kerry sopivat uudesta kansainvälisestä
konferenssista lähiviikkoina. Jopa Geneveä on väläytelty yhtenä vaihtoehtona.
Se tarkoittaisi paluuta Geneveen, ei ainoastaan maantieteellisessä, vaan myös
rauhansuunnitelman sisällöllisessä mielessä. Ja vaikka konferenssi ei
kokoontuisikaan Genevessä, siitä muodostuu käytännössä Geneven konferenssin
jatkokokous. Annanin rauhansuunnitelman ja sen toimeenpanemisesta sovitun
perustalle on mahdollista edelleen rakentaa Syyrian sisällissodan
ratkaisumalli, joka ainakin lopettaa järjettömän väkivallan ja sen jälkeen
keskittyy konfliktinratkaisuun ja poliittiseen uudistukseen vuoden 2014
presidentinvaalien siivittämänä. Konfliktin jäädyttäminen ei ole koskaan
konfliktin ratkaisu, mutta tässä tapauksessa se on ainoa tie konfliktin
ratkaisuun eli poliittiseen sopimukseen.
Assadin merkitystä ei pidä liioitella.
Tulitauko on presidenttiä tärkeämpi, eikä hänen asemansa, oli se mikä tahansa,
pidä syntyä sopimuksen esteeksi. Tämä siitä huolimatta, vaikka hän seuraaviin
presidentinvaaleihin asti presidenttiyttä jossakin muodossa pitäisikin. Geneven sopimuksen yksi
ydinkohdista on siirtymäkauden hallitus, joka muodostuu sekä nykyisestä
hallinnosta että sitä vastustavista oppositioista. Sillä on toimeenpaneva
valta. Käytännössä se tarkoittaa presidentin painoarvon mitätöitymistä.
 |
| Nämä kuvat hävisivät Zeitunan kujalta jo alkutalvesta 2012 |
Assadin hallinnolla ei ole oppositiotoimijoita
enempää varaa jättäytyä sovitusta kansainvälisestä konferenssista syrjään. Ei
heidän itsensä, vaan tavallisten syyrialaisten takia, eikä vain syyrialaisten,
vaan myös alueellisen selkkauksen estämiseksi. Rauhaan ei voida pakottaa, eikä
se synny ilman osapuolilla olevaa riittävää tahtotilaa sen löytämiseen, saavuttamiseen
ja ylläpitämiseen. Syyrian tilanne on nyt jo kuitenkin niin vakava ja alueellinen
uhka suuri, että YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden on käytettävä
riittävän yksiselitteistä painostusta osapuolten saamiseksi yhdessä niitä
tukevien alueellisten valtioiden kuten Saudi-Arabian, Qatarin ja Iranin kanssa kansainväliseen
konferenssiin. Neuvotteluja on jatkettava siihen asti, että toimeenpanon
edellytykset täyttävästä YK:n valvomasta tulitaukosopimuksesta sovitaan. Kolmanteen
Geneveen ei kenelläkään ole enää varaa.