Mar Musa

Syyrian kansannousu oli kääntymässä sisällissodaksi ajaessani Damaskoksesta kohti Nebekin kaupunkia syksyllä 2011. Parikymmentä kilometriä Nebekistä itään sijaitsi matkani kohde, Deir Mar Musa eli Mar Musan luostari. Se sijaitsee lähes asumattomassa erämaassa jyrkällä kallionkielekkeellä. Luostari on nimetty sen rakennuttaneen Abessiniasta (Etiopiasta) 600-luvulla tulleen Musan (Mooseksen) mukaan. Myöhemmillä vuosisadoilla luostari palveli paikallisena piispanistuimena kunnes se joutui 1800-luvulla hylätyksi. Autolla ei pääse perille, kallionkielekkeelle päästäkseen on noustava vuoren rinteeseen rakennettuja portaita viimeiset pari sataa metriä.

Deir Mar Musan luostari

Hylätyn luostarin löysi uudestaan Italiasta tullut jesuiittamunkki Paolo Dall'Oglio. Hän käynnisti 80-luvulla bysanttilaisaikaisen luostarin jälleenrakennuksen tehden siitä uskontojen välisen kohtaamispaikan ja dialogin edistäjän. Luostari ei ole muutenkaan täysin perinteinen, siellä on sekä nunnia että munkkeja vierailijoiden lisäksi. Luostari on ekumeeninen ja luostarihenkilökuntaan kuuluu sekä itäisen että läntisen kirkon edustajia. Sana uskontojen väliseen dialogiin keskittyneestä luostarista kiiri, selkärepputuristien lisäksi tuhannet muslimit tulivat vuosittain vuorenrinnettä ylös luostariin kokemaan sen rauhoittavaa, muusta maailmasta irrallaan olevaa ilmapiiriä, rukoilemaan ja mietiskelemään. Luostarin kirjastossa on erinomainen kokoelma uskontoihin, uskontojen väliseen dialogiin ja teologiaan liittyvää kirjallisuutta. Tuhatluvun ensimmäisillä vuosisadoilla maalatut freskot koristavat edelleen luostarin kirkon seiniä.

Luostarin kirkon freskoja

Virallisesti sekulaari Syyria edustaa uskontojen mosaiikkia. Paolon johtama luostari pyrki edistämään erityisesti muslimien ja kristittyjen välistä yhteisymmärrystä ja yhteyttä. Sisällissotaan kääntyvässä maassa, jossa sodan liekkeihin valettiin öljyä kärjistämällä uskontokuntien välisiä suhteita niiden edustajiin kohdistuneilla murhilla, dialogin edistäminen oli Assadin hallinnolle liikaa. Siitä huolimatta, että hallinto yritti virallisesti käynnistää kansallista dialogia. Rauhan edistämiselle keskustelun keinoin ei ollut tilaa, isä Paolo karkotettiin vuosikymmeniä kestäneen työnsä jälkeen Syyriasta. Myöhemmin hallinto syytti häntä yhteyksistä terroristeihin, koska Paolo osoitti ymmärrystä Syyrian hallinnon vastaiselle oppositiolle puhujamatkoillaan eri maissa.

Kuvaannollisesti voidaan todeta, että rauhan puolesta puhujien ja toimivien on vaikea löytää sijaa majatalosta. Syyrian sisällissodassa heidät vaiennetaan tai vähintäänkin rauhanvälitysyritykset tehdään tyhjäksi. Tähän vaientamiseen osallistuu kansainvälinen media. Heidän on vaikea saada ääntään kuulluksi ja harva media on kiinnostunut siitä, mitä he tekevät tai sanovat. Rauhan avainten on oltava syyrialaisten käsissä, näin on todettu useassa yhteydessä. Ongelma on siinä, että rauhan avainten käyttäjille ei anneta tilaisuutta sodan lukkojen avaamiseen. Hallinto ja sitä vastustavat aseelliset oppositiotoimijat tekevät kaikkensa tehdäkseen tyhjäksi syyrialaisten omat, ja usein hyvin paikalliset, rauhanvälitysyritykset. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kansainvälinen media ohittaa nämä yritykset. Sodan kertomukset ja kuvat keräävät lukijoita paremmin kuin rauhan kertomukset. Media tietysti suojelee myös itseään. Uutisointi ei läheskään aina kestä kriittisempää tarkastelua. Kuva Syyrian sodasta muuttuisi monipuolisemmaksi, mikäli lähteinä olisivat myös ne tavalliset syyrialaiset, jotka haluavat rauhaa, normaalia elämää, eivätkä halua olla missään tekemisissä sen enempää hallinnon kuin oppositioidenkaan sodan lietsonnan kanssa. He joutuisivat muistuttamaan kansainväliselle yhteisölle myös siitä usein helposti tai tarkoituksellisen luontevasti unohdetusta asiasta, että Syyrian saartotoimet haittaavat kaikkein eniten juuri tavallisten syyrialaisten elämää.

Liian vähän on uutisoitu niistä tulitaukoneuvotteluista, joita on käyty paikallisesti ja omin syyrialaisin voimin Raqqassa (al-Raqqah), Aleppossa, Homsissa ja Tal Kalakhissa. Tal Kalakh on pieni noin 50 000 asukkaan kaupunki lähellä Libanonin rajaa ja siellä käytiin ensimmäiset kovat taistelut sisällissodan alkumetreillä toukokuussa 2011. Raqqassa puolestaan aseellisten oppositiotaistelijoiden onnistui murtaa kaupungissa vallinnut rauha. Homsissa kävi samoin suhteellisen pitkään kestäneen rauhallisemman jakson jälkeen. Kaupungin sisällä vallinneesta tulitaukotilasta saatiin kiittää johdonmukaista pyrkimystä jatkuviin neuvotteluihin ja sopimuksiin eri osapuolten välillä. Tal Kalakhissa seurataan nyt, mitä siellä tapahtuu. Tulitaukorikkomuksia on ollut, mutta kuolonuhreilta vältyttiin kokonaan tammikuusta aina huhtikuun alkupuolelle asti, jolloin kymmenkunta siviiliä joutui raa'an murhan uhreiksi. Nämä alueelliset ja kotikutoiset rauhanvälitysmekanismit ja -menetelmät, vaikka eivät olekaan täysin pitäneet, ansaitsevat tulevaisuudessa myös tutkijoiden huomion.

Jos ja kun Syyriaan joskus saadaan maan kattava tulitauko, nämä syyrialaisten  neuvottelemat paikalliset tulitauot ovat avainasemassa. Eri puolille Syyria syntyvien tulitaukoa noudattavien kaupunkien ja kylien tueksi tarvitaan niitä kansainvälisiä elementtejä, jotka ovat olleet keskeisiä sekä Kofi Annanin että Lakhdar Brahimin suunnitelmissa. Tärkeänä osana sitä tulee olemaan yksi historian mittavimmista YK:n rauhanturvaoperaatioista. Näistä tulitaukoa ylläpitävistä alueista tulitauko voi asteittain levitä koko maahan. YK:ta tarvitaan alussa tulitaukojen valvomiseen ja aseellisten toimijoiden eristämiseen, mutta ajan kanssa myös radikaalimpien aseellisten toimijoiden eristämiseen ja aseista riisumisen valvomiseen. Tämän kaiken saavuttamiseen vuosikymmen on lyhyt aika. Mutta ilman näitä jo nyt todistettavia paikallisia aloitteita ja niistä lähtevää kokemusta tuloksiin ei päästä. Kansainvälisellä yhteisöllä on vähän annettavaa näihin paikallisiin neuvotteluihin, syyrialaiset tuntevat oman maansa ja toisensa parhaiten. Yksi kestävimpiä keinoja syyrialaisten tulitaukoponnistelujen tukemiseksi on lopettaa kaikki mahdollinen tuki asevienniltä taisteluja käyville oppositiotoimijoille. Niin pitkään kuin niiden sallitaan jatkua, käännetään selkä syyrialaisille rauhanvälittäjille.

Sisällissodan haavojen paraneminen vie vuosikymmeniä, jopa sukupolvia. Uuden Syyrian alkumetreillä on syytä nousta takaisin Mar Musaan. Luostarin kaltaista ekumeenista yhdessä elämisen ja oppimisen henkeä tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Isä Paolon kannattaa valmistautua palaamaan vuorelleen.