Syyrian sisällissodaksi kääntyneen kansannousun
alkamisesta on yli kaksi vuotta. Kaikkia askarruttaa tällä hetkellä kysymys
siitä, miten sisällissota tästä jatkuu, minne kaikkialle se voi levitä ja
milloin se päättyy. Oikeaa vastausta ei tiedä kukaan. Tuntemattomia tekijöitä
ja tilannetta muuttavia tapahtumia on paljon. Lähitulevaisuuden kehityssuuntia voi
olla useita. Presidentti Assad piti viime viikolla uhmakkaan puheen Ranskan
mandaatin päättymisen vuosipäivänä, joka on samalla Syyrian itsenäisyyspäivä. Mandaatin,
jonka aikana ranskalaiset tulittivat kaksi eri kertaa tykistöllä ja
ilmavoimilla Damaskoksen vanhaa kaupunkia tukahduttaakseen syyrialaisten kansannousut.
Osa vanhasta kaupungista tuhoutui lähes täysin, kuolleiden siviilien määrä oli
ensimmäisellä kerralla noin 1500 ja toisella noin 400. Assad totesi puheessaan maan
olevan sodassa ja sotimalla sodan myös voittavan.
Todennäköisimmin sisällissota jatkuu toistaiseksi. Loppua
ei ole näkyvissä, vaikka merkit viittaavat vahvasti aseellisten
oppositiotoimijoiden vahvistavan asemiaan pääkaupunki Damaskoksen esikaupungeissa.
Taistelu Damaskoksesta on jo käynnistynyt, vaikka se ei vielä
kranaatinheitiniskuja ja autopommeja lukuun ottamatta ydinkeskustaa ja vanhaa
kaupunkia olekaan saavuttanut. Nykyinen hallinto keskittyy näiden alueiden
puolustukseen ja pystyy pitkittämään taistelua Damaskoksesta. Damaskoksen
puolustuksen vahvistamisen jälkeen armeija on jo pystynyt ottamaan takaisin
haltuunsa joitakin aikaisemmin menettämiään strategisia alueita Damaskosta ja
rannikkoa yhdistävän valtatien varrelta samoin kuin Aleppon tuntumasta. Siinä,
missä turvallisuuspalvelut aikaisemmin johtivat kansannousun tukahduttamista,
armeija on sisällissodassa ottanut selvästi pääroolin aseellisen opposition
vastaisessa taistelussa. Tilanteen jatkuva eläminen ja muuttuminen tekee siitä äärimmäisen
arvaamattoman. Alueiden hallinta siirtyy osapuolelta toiselle voimavarojen ja
taistelutilanteiden seurauksena.
Tulevan kesän arvellaan muodostuvan sisällissodan yhdeksi
käännekohdaksi Damaskoksen vuoksi. Käännekohtia sisällissodassa on ollut jo
useita, ja ne ovat poikkeuksetta olleet käänteitä huonompaan. Taistelu Damaskoksesta
on verinen ja tuhoisa, mikäli se täydessä voimassa ydinkaupunkiin yltää.
Silloin myös vanha kaupunki saa Aleppon basaarien tavoin osansa tuhosta. Tuhot
ylittävät sen, mihin ranskalaiset aikanaan mandaattiajalla kykenivät.
 |
| Kuu Damaskoksen vanhan kaupungin yllä. |
Lopullinen taistelu Damaskoksesta on vielä vältettävissä.
Se vaatii sitä tahtoa osapuolilta, jota he eivät tähän asti ole
osoittaneet. Assadin puhe ei ilmaissut sitä yhtään enempää kuin Syyrian
kansallisneuvoston väliaikaiseksi pääministeriksi nimittämä Hitto.
Oppositioiden haukoille ja heitä tukeville alueen valtioille tuli kiire vaihtaa
keulakuvaa kansallisen neuvoston eronneen puheenjohtajan al-Khatibin ilmaistua
liennyttäviä mielipiteitä, jopa valmiutta keskusteluihin! Pitkään
Yhdysvalloissa asuneelle Hitolle pantiin sanat suuhun ja hän sai ensimmäiseksi
tehtäväkseen sanoa ei kaikille neuvotteluille. Eikä kukaan muistanut Dilip
Hiron varoitusta siitä, että history
shows that exiles are the last people to have a correct grasp of the current
situation in the country they have left. Hiro viittasi Irakin Ahmed
Chalabin kaltaisiin ulkopuolelta nostettuihin johtajiin, mutta viittaus on
hyvin sopiva Syyrian sisällissodan eksiilissä toimivalle poliittiselle
oppositiolle. Ei myöskään voi olla vain sattumaa, että Syyrian sisällä toimiva
poliittinen oppositio on alusta lähtien ollut valmiimpi keskusteluihin. He
tuntevat tilanteen paremmin, ovat realistisempia ja ovat myös olleet vähemmän
Qatarin kaltaisten valtioiden vaikutuksille alttiita.
Sisällissodan tähänastiset käännekohdat ovat tarjonneet mahdollisuuksia
poliittiseen ratkaisuun. Ensimmäinen käännekohta oli keväällä 2011, jolloin
presidentti Assadilla oli mahdollisuus riittävän ripeillä, aidoilla ja toteen
pantavilla toimilla ohjata Syyria pois tuhon tieltä. Vielä ei ole tiedossa,
missä määrin hänellä oli todellista valtaa ohjeistaa aseiden käytön mielenosoittajia
vastaan aloittaneita turvallisuuspalveluita. Oliko hän edelleen niiden samojen
ohjasten ohjailtavana, jotka palauttivat hänet takaisin autoritaarisen
turvallisuusdoktriinin tielle Damaskoksen keväänä tunnetun ajanjakson aikana
ensimmäisen presidenttivuotensa aikana? Tämä saattoi olla tilanne myös keväällä
2011, mutta vastuutaan hän ei pysty pakenemaan. Perustuslain mukaan
toimeenpaneva valta on presidentillä.
Seuraavia käännekohtia ja mahdollisuuksia ovat olleet
arabiliiton tarkkailijaoperaatio, Kofi Annanin tehtävä YK:n ja arabiliiton
erityisedustajana sekä hänen seuraajansa Lakhdar Brahimin toiminta samassa
tehtävässä. Näiden kaikkien mahdollisuuksien hukkaaminen ei enää ollut pelkästään
Assadin hallinnon vastuulla. Vastuussa ovat myös aseelliset oppositiot ja heitä
tukevat alueelliset ja kansainväliset toimijat, jotka eivät näiden
käännekohtien antamille mahdollisuuksille antaneet tilaa. Tuki aseelliselle
oppositiolle on kiihdyttänyt sotaa, ajanut sen seurauksena yhä uusia
syyrialaisia pakolaisiksi ja lisännyt kaikella tavalla inhimillistä kärsimystä.
Sitä ei voi kutsua siviilien suojelemiseksi.
Damaskoksen taistelut ovat uusi käännekohta. Sitä ennen jo
sen uhka tarjoaa viimeisen mahdollisuuden rauhanponnisteluille. Tähän on
tartuttava hallitsemattoman katastrofin estämiseksi. Kansainväliseltä
yhteisöltä se edellyttää yhtä tiukkaa ehdottomuutta väkivallan lopettamiseksi
niin hallinnon kuin sitä vastustavien oppositioiden suhteen. Tulitauko on vielä
saavutettavissa ja sitä kautta poliittinen prosessi. Geneven sopimuksen
yksimielisyyttä viime kesältä ei pidä haudata. Kansainvälisen yhteisön on
ehdottomuutensa aitouden osoitukseksi lopetettava sekä epäsuora että suora tuki
kaikille konfliktin aseellista voimaa käyttäville osapuolille. Tällä hetkellä
annettava tuki vain kiihdyttää ja pitkittää sotaa. Tahtotilaa on monenlaista. Sotaa
ja kärsimystä kiihdyttävästä tahtotilasta on luovuttava. Sen seuraus kiertyy
tavallisten syyrialaisten kärsimykseksi, ja lopulta pakolaisuudeksi.
Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry ilmoitti ns.
Syyrian ystävien kokouksessa 20. huhtikuuta ei-tappavan (non-lethal) avun
lisäämisestä Syyrian vapaan armeijan kanavoimana samalla kun hän ilmoitti Obaman
olevan sitoutunut demokraattiseen ja yhtenäiseen Assadin jälkeiseen Syyriaan.
Nämä kaksi asiaa ovat ristiriidassa keskenään. Ilmoitettu apu tukee sodan
jatkumista eikä edistä sitä, mihin Obama on sitoutunut. Taistelujen jatkuessa lopputuloksena on hyvinkin tappava ja pakolaisvirtoja lisäävä apu.
Tämä johtanee siihen, että todistamme Damaskoksessa sitä,
mitä emme halua olla todistamassa. Taistelu Damaskoksesta vetää jo nyt horjuvan
Libanonin entistä selvemmin mukaan Syyrian sisällissotaan. Pakolaismäärät
nousevat sekä Libanonissa, Jordaniassa, Irakissa että Turkissa hallitsemattomiin
mittoihin. Jokainen uusi pakolainen lisää Syyrian sisällissodan alueellisuutta.
Damaskos on käännekohta. Voiko se olla käännekohta parempaan? Sitä ollakseen se
vaatii uutta ja ennakkoluulotonta ajattelua Syyriassa, Syyrian ulkopuolella
toimivien oppositioiden riveissä ja kansainvälisen yhteisön piirissä. Väkivalta,
ja tuki sille, ei hiljennä Syyrian sotarumpuja.