Vapaus on kaikille ihmisille
suhteellinen ja kokemusperäinen asia. Freedom
Housen mukaan Syyria ei ole vapaa maa. Eikä se sitä monessa suhteessa
varmasti ollutkaan, eikä ole vieläkään. Poliittinen vapaus oli tarkasti rajoitettua,
se rajoittui käytännössä hallitsevan puoluekoalition puolueiden toimintaan. Hallinnon
vastaiseen oppositioon kuuluminen ja siinä toimiminen saattoi viedä 'valtion
turvallisuuden vaarantamisesta' telkien taakse. Toisaalta on hyvä muistaa, että
kehitys esimerkiksi poliittisten vankien määrän suhteen ei ollut toivoton.
Heidän määränsä oli vähenemässä. Poliittisten vankien määrä lienee ollut
Syyrian sisällissodan alkaessa muutamia satoja. Syyria ei tässä suhteessa poikennut
muista arabivaltioista Lähi-idässä, niistäkään, jotka ovat olleet lännen ja
erityisesti Yhdysvaltojen kumppaneita.
Vapauteen kuuluu myös vapaus pelosta.
Se on yksi inhimillisen turvallisuuden perusteista YK:n kehityksen ohjelman
(UNDP) määritelmän mukaan. Pelolla oli eri asteita Syyriassa, mutta politiikkaan
osallistumattomien syyrialaisten arkielämää se ei paljon haitannut. Syyrian
kaltainen autoritaarinen hallinto käyttää lähes poikkeuksetta pelon luomista
yhtenä hallitsemisen välineistä, ja se institutionalisoitiin valtion turvallisuuselinten
toiminnassa. Pelko eli mukana syyrialaisten elämässä, välillä vahvemmin,
välillä heikommin, milloin tietoisempana, milloin tiedostamattomana. Se nousi
vahvimmilleen Hafez al-Assadin hallinnon turvautuessa koviin otteisiin muslimiveljeskunnan
vuosia kestäneen kansannousun tukahduttamisessa 30 vuotta sitten. Silloin myös
poliittisen vankien (lähinnä muslimiveljeskunnan jäseniä) määrä nousi
moninkertaiseksi. Suurin osa näistä vangeista oli jo vapautettu Bashar
al-Assadin noustessa valtaan. Hän jatkoi vapauttamisten linjalla muutaman sadan
jäädessä kaltereiden taakse.
Lehdistö- ja ilmaisunvapaus pysyivät
rajoitettuina, vaikka lieventymistä näiden suhteen oli tunnistettavissa
viimeisenä vuosikymmenenä ennen sisällissotaa. Hallinto kesti jo jonkinasteista
kritiikkiä ja sosiaalisen median kanavien käyttö mahdollistettiin pitämättä
siitä suurta ääntä. Mielenkiintoinen yksityiskohta lienee se, että facebookin
käyttö vapautettiin siitä erikseen ilmoittamatta samaan aikaan kun nykyinen
sisällissota kansannousuna käynnistyi. Syyrialaiset tunnustivat myös
sosiaalisen vapauden ainakin johonkin rajaan asti. Maassa vallitsi sekä
virallisesti että käytännössä uskonnon vapaus eikä ketään vainottu uskonnon
perusteella. Naiset saivat äänioikeuden sekä mahdollisuuden olla
parlamenttiehdokkaana vuonna 1953 ensimmäisenä arabivaltiona Lähi-idässä. Syyria
ei myöskään kääntänyt selkäänsä muille hädänalaisille. Irakin sodan seurauksena
Syyriaan siirtyi lähes miljoona Irakin pakolaista.
Huomattavin vapautuminen Syyriassa
koettiin talous- ja yrityselämän suhteen. Yksityisyrittäjyyden säännöstelyä
vapautettiin ja se näkyi selvästi suurimmissa kaupungeissa ja erityisesti
Damaskoksessa. Ravintolat, hotellit, ja matkamuistomyymälät kukoistivat. Talouselämän
vapautumisen pimeänä puolena korruptio vahvistui siinä määrin, että siitä tuli
yksi suurimmista, ellei suurin, kansalaisten tyytymättömyyden aiheista. Sen
vastustaminen oli kansannousun alun suurimpia kadulle motivoivia tekijöitä.
Jotkut syyrialaiset kärsivät puutteesta,
mutta köyhyyttä ei ollut samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi Egyptissä. Vapaus
puutteesta on myös yksi inhimillisen turvallisuuden perusvapauksista.
Keskiluokka vahvistui ja monet kaupunkilaiset kokivat elävänsä normaalia
elämää. Yhtenä viime vuosien suurimpana ongelmana oli Syyrian koillisosaa
koetellut kuivuus, joka aiheutti maanviljelijöille ahdinkoa ja johti monien
kylien autioitumiseen sekä sisäiseen muuttoliikkeeseen.
Monet syyrialaiset ovat todenneet, että
yhteiskuntaa kuristanut pelko hellitti, ihmiset kykenivät hengittämään
vapaammin. Se ei tehnyt Syyriasta vapaata yhteiskuntaa, pelko oli edelleen osa
sen arkipäivää. Kehitys parempaan oli hidasta, mutta se oli tunnistettavissa. Syyrialaisten
ei tarvinnut pelätä arkipäivän ja oman turvallisuutensa puolesta. Damaskoksen
vanhassa kaupungissa oli yöaikaan liikkuessa turvallisempi olo kuin Helsingin
rautatieasemalla.
Vapaudella, tai sen puutteella, on siis
useita sisältöjä ja merkityksiä Syyriassa kuten kaikkialla muualla. Keskustelin
erään Syyriasta Jordaniaan sisällissodan vuoksi muuttaneen kanssa siitä, mitä
syyrialaiset tarkoittavat vapaudella. Häntä ei kiinnostanut niinkään se, mitä
poliittinen vapaus on, vaan mitä vapaus naisen näkökulmasta kotona,
arkielämässä ja yhteiskunnassa tarkoittaa. Kertomukset siitä, että aseellisen
opposition 'vapauttamilla' alueilla naiset kokivat turvallisemmaksi pitää huivia
ei vakuuttanut oppositioiden vaatiman vapauden luonteesta. Ja nämä ajatukset
tulivat uskontoa harjoittavan muslimin mielipiteinä.
On myös merkkejä siitä, että
oppositiotoimijat kontrolloivat mielipiteen ilmaisua hallitsemillaan alueilla
ja jopa Syyrian ulkopuolelle paenneiden pakolaisten keskuudessa. Jääkin
hämäräksi, mikä vaikkapa Aleppon ympäristössä toimivien islamistisempien oppositioliikkeiden
käsitys vapaudesta on. Heidän hallitessaan valta kyllä vaihtuisi, mutta
vapauden lisääntymisestä, sen missään ulottuvuudessa, ei ole mitään takeita. Nykyinen
sisällissota ei takaa suurempaa vapautta syyrialaisille. Syyrialaiset ovat epätietoisia
ja kokevat ainakin osittain joutuneensa petetyksi. Osuva kuvaus tästä löytyy
uusimmassa the New York Review of Books (Vol.
LIX, No. 20) lehdessä olevasta Charles Glassin artikkelista "Aleppo: How
Syria Is Being Destroyed".
Syyria on menossa ojasta allikkoon. Se
on historiansa, väestöpohjansa ja sijaintinsa johdosta maa, jolla ei ole
oikotietä onneen. Tätä kuviteltua oikotietä ei raivaa edes aseiden käyttäminen
hallinnon vastaisessa sodassa. Lopputuloksesta kärsivät kaikki syyrialaiset,
kehityksessä siirrytään vuosikymmeniä taaksepäin, inhimillinen kärsimys ja
pelko kasvavat. Vapauden saavuttaminen jää utopiaksi, jäljelle jää vain sen
vääristymiä. Vapaus oli Syyriassa suhteellista, mutta se ei puuttunut täysin.
Vakaus, jos sitä turvallisuuden ilmentymänä kuvataan, merkitsi monelle
syyrialaiselle paljon. Menetettyä vakautta kaivataan. Jopa vapautta enemmän.