Vaalitsunami on iskenyt Lähi-itään! On suorastaan vaikea
löytää valtiota, jossa tätä demokratian toteuttamistapaa ei harjoitettaisi tänä
vuonna. Israelissa äänestettiin eilen, Jordaniassa tänään. Lisäksi vaalit ovat
tulossa Iraniin, Egyptiin, Libyaan, Irakiin, Qatariin, palestiinalaisalueille
ja tietysti Libanoniin. Kysymys kuitenkin kuuluu, että miten valtaa näissä
vaaleissa jaetaan ja kuka sitä viime kädessä käyttää? Jordanian ja Libanonin
vaaleja odottaessa on syntynyt tunne, että taistelua käydään vaalilaista, ei
varsinaisista vaaleista.
Hamas voitti yllättäen palestiinalaishallinnon
parlamenttivaalit tammikuussa 2006. Euroopan unioni kehui vaaleja hyvin
järjestetyiksi, avoimiksi ja rehellisiksi. Se piti palestiinalaisalueiden
vaaleja tärkeänä askeleena demokraattisten instituutioiden rakentamiseksi.
Vaalivoittaja Hamas ei suostunut lupaamaan luopumista väkivallasta
Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin vaatimuksesta (vaikka oli jo jonkin aikaa noudattanut
tulitaukoa) yhtä vähän kuin Israel on ollut valmis luopumaan miehitetyistä
alueista. Kiitokseksi tästä Gaza asetettiin saartoon ja kaikki ovet dialogiin
Hamasin kanssa suljettiin. Tätä vaaleissa demokratian harjoittamiseen osallistuneen
tavallisen palestiinalaisen oli vaikea ymmärtää.
Jordaniassa ja Libanonissa puhuttavat eniten vaalilait.
Niitä halutaan muuttaa, mutta muuttaminen on aina äärimmäisen vaikeaa jonkun
poliittisen ryhmittymän vastustuksen vuoksi. Sekä Jordanian että Libanonin
vaalilaissa kiistanalaisia kohtia ovat vaalipiirien koot ja
parlamenttipaikkojen määrä vaalipiireittäin. Maiden välillä on eroja myös
vaalijärjestelmissä, mutta keskustelu on kovin samansisältöistä. Jordaniassa
oppositiopuolueet boikotoivat vaaleja mukaan lukien muslimiveljeskunnan poliittinen
siipi (Islamic Action Front). Heidän mielestään nykyinen vaalilaki ainoastaan
vahvistaa perinteisten heimojen valtaa poliittisten puolueiden kustannuksella.
Jordanian oppositio haluaisi myös
kaventaa kuninkaan lakiasäätävää ja toimeenpanevaa valtaa. Tätä sekä
kuningashuone että heimot yrittävät vaalilain sisällöllä estää.
Jordanialaiset katsovat katujen varsille pystytettyjä
parlamenttiehdokkaiden mainoksia ja sen lisäksi, että naisia näkyy niissä
kuvissa ehdokkaina kovin vähän, mainokset näyttävät suunnilleen samanikäisten
liikemiesten kuvagallerialta. Näitä ehdokkaina tuntuu olevankin. Kadulla
puhutaan, että liikemiehet yrittävät nousta parlamentaarisen koskemattomuuden piiriin. Äärimmilleen vietynä voi todeta, että korruptoituneet liikemiehet
pyrkivät 'pesemään rahansa' nousemalla parlamenttiin vaalien kautta. Jordanialaiset
ovat hyvin tästä tietoisia. Se ei herätä paljon luottamusta tulevaisuuden
suhteen uudenkaan parlamentin ja pääministerin valinnan jälkeen. Siitä
huolimatta, että kuningas on voittavia puolueita luvannutkin konsultoida
pääministerin valinnassa.
Libanonissa käytännöllisesti katsoen jokainen hallitus on
yrittänyt muuttaa vaalilakia. Vaalipiirien lisäksi tapetilla on myös
vaalijärjestelmä. Keskustelu vaalilaista käy kuumana nyt muutama kuukausi ennen
vaaleja. Vaaleja siis käydään Lähi-idässä ja demokratiaa ollaan ainakin
toteuttavinaan. Viime kädessä valtaa pitävät ne ryhmittymät, jotka vaalilakien,
vaalipiiri- ja ehdokaspaikkajakojen turvin onnistuvat petaamaan suotuisimman
aseman. Tärkeintä ei tunnukaan olevan itse vaalit ja mahdollisuus
äänioikeutetuille äänestää haluamaansa ehdokasta, vaan vaalilaki. Vaalilakien
manipulointiin kätkeytyvä edustuksettomuus varmistaa tyytymättömyyden
jatkumisen - vaalien jälkeenkin. Kansalaiset kokevat, että mikään ei muutu
koska mikään ei muutu!