Toukokuussa 2012 perustettu tiedeinstituuttifoorumi
osallistui viime viikolla tieteen päiville ja tieteiden yöhön Helsingissä. Tieteen
päivien teema oli kriisi - uhka ja alku. Tämän teeman ympärille keskittyivät
myös tiedeinstituuttifoorumin järjestämät kaksi paneelikeskustelua yliopiston
pienessä juhlasalissa. Suomen ulkomailla toimivat tiedeinstituutit ovat olleet
keskellä erilaisia kriisejä viimeisten vuosien aikana. Japanin instituutti oli
todistamassa maanjäristystä ja sen seurauksena tapahtunutta ydinvoimalan
säteilyvuotoa, Ateenan instituutti on ollut keskellä talousmyllerrystä ja sen
seurauksena tapahtuvaa suurta yhteiskunnallista muutosta Kreikassa. Lähi-idän
instituutti on puolestaan ollut arabimaailman muutoksen myllerryksessä.
Historiallisempaa näkökulmaa kriiseihin toivat Rooman ja Saksan instituutit
Madridin instituutin keskittyessä tarkastelemaan ETA:n luopumista
väkivaltaisesta toiminnasta.
Tieteen päivillä tuli usein esille se helposti unohtuva
tosiasia, että kriisit eivät välttämättä ole merkitykseltään negatiivisia. Ne
voivat merkitä tieteen päivien teeman mukaisesti myös uutta alkua. Kriisi,
olipa sen taso ja viitekehys mikä tahansa, merkitsee muutosta totuttuun ja
ravistelua arkielämään. Se pakottaa katsomaan asioita uudesta näkökulmasta.
Huomion arvoista tiedeinstituuttifoorumin keskusteluissa oli se, että yhteiskuntia
ravistelevien kriisien vaikutukset, seuraukset ja opetukset ovat yllättävän
samankaltaisia riippumatta siitä, tapahtuivatko ne Roomassa yli 2000 vuotta
sitten, tai Kreikassa ja Lähi-idässä nyt. Kriiseillä on paljon yhteisiä
tunnusmerkkejä ja ne käynnistävät samankaltaisia yhteiskunnallisen, yhteisöjen
ja ihmiselämän muutosten tapahtumaketjuja. Tuntuu jopa siltä, että kriisit ovat
välttämättömiä muutosten käynnistämiseksi. Kriiseissä ikävintä ovat niiden aiheuttamat
sodat ja väkivaltaisuudet, jotka sitten näkyvät inhimillisenä kärsimyksenä
hyvin monella eri tasolla.
Lähi-idän instituutin puheenvuorossa toin esille joitakin
arabimaailman muutokseen liittyviä näkökohtia. Yhtälailla, pyrin myös hieman
arvioimaan sitä, mitä tämä uusi vuosi tuo Lähi-idässä tullessaan.
Nuoren nöyryytetyn miehen polttoitsemurhaa Tunisiassa oli
mahdoton ennakoida etukäteen samoin kuin sitä, että siitä muodostui arabimaailmaa
herättänyt tekijä. Taustalla olleet perussyyt olivat kuitenkin tunnettuja. Kansalaisten
kokema arvottomuus, autoritaariset hallinnot, työttömyys, ja köyhyys. Tutkimus
ei kuitenkaan pysty ennustamaan, eikä se ole edes sen tehtävä, näitä polttoitsemurhan
kaltaisia yksittäisiä tapahtumia. Kansannousut - äänestäminen jaloin - ei
myöskään ole mitään uutta Lähi-idässä. Mielenosoituksiin lähteminen on ollut
perinteinen tapa osoittaa tyytymättömyyttä hallintoja vastaan. Autoritaarinen
hallintomalli on ollut tapa hallita Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maita ja
kansoja. Mandaattivallat näyttivät aikanaan tämän mallin esimerkkiä ja sitä
itsenäistyneiden valtioiden johdot harjoittivat epävakauden, muutoksen ja
itsenäisyyksien rakentamisen vuosikymmeninä. Autoritaarisuutta on tietysti
monenlaista, eikä se rajoitu pelkästään Lähi-itään tai suoraan näkyviin
hallinnan muotoihin ja keinoihin. Markkinavoimien valta on usein hyvin
autoritaarista, jopa totaalitaarista, puhumattakaan Berliinin muurin hajoamisen
jälkeen USA:n harjoittamasta globaalista sotilaallisten interventioiden
hallintomallista (military governance)
Amin Maaloufia lainatakseni. Pelko on jatkuvasti ollut autoritaaristen
hallintojen hallitsemisen väline. Tämä on murtunut arabiheräämisen myötä. Kansalaiset
ovat kääntäneet selkänsä pelolla hallitsemiselle. Tätä vapautumista on tukenut
sosiaalisen median räjähdysmäisesti kasvanut rooli. Turvallisuutensa
pönkittämiseen keskittyneet hallinnot havaitsivat, että heidän tiedonjaon
monopoli hävisi.
Mitä sitten kolmannelle vuodelle kääntyvä uusin arabiherääminen
tuo tullessaan? Tähän asti se ei juuri ole koskettanut Palestiinaa eikä sitä
konfliktia, mikä sillä Israelin kanssa on. Arabimaailman myllerryksen suurin
yksittäinen merkitys Israelille oli viitisen vuotta panttivankina olleen Gilad
Shalitin vapautus. Yleinen merkitys puolestaan kertoo kasvavasta uhasta
Israelin lähiympäristössä. Epävakaus on lisääntynyt ja on enemmän kuin
todennäköistä, että arabiherääminen saavuttaa vielä myös palestiinalaiset.
Israel ei pelkää mitään niin paljon kuin laajaa, väkivallatonta
palestiinalaisten kansannousua. Palestiinaa ei saa tehtyä tekemättömäksi
lisäämällä siirtokuntien rakentamista.
Jordaniaa kannattaa seurata. Se on vasta heräämässä
arabikevääseen. Siinä ei valtiona ole mitään sellaista poikkeavaa, mikä saisi
sen purjehtimaan kansannousujen aaltojen yli tekemättä ja toteuttamatta
kansalaisten aidoiksi kokemia ja tuntemia poliittisia uudistuksia. Vaalit ovat
ensi viikolla, niitä oppositiopuolueet boikotoivat. Jordanian aikaikkuna uudistusten
tekemiseen ei kestä ikuisesti.
Syyriasta olen kirjoittanut useasti. Tilanne (vihaan 'tilanteen'
sanomista tilanteeksi, koska kyseessä on paljon enemmän kuin 'tilanne')
huononee edelleen, toivottomuuteen on helppo vaipua. Inhimillisen kärsimyksen loppua
ei ole näkyvissä. Ratkaisu parempaan suuntaan vaatii kompromisseja kaikilta
osapuolilta. Niitä pitää tavallisten syyrialaisten takia tehdä. Tämän vuoden
aikana tulee vielä uusi YK/arabiliiton esitys, joka pitää sisällään
rauhanturvaoperaation jossakin laajuudessa. Kansainvälisen yhteisön ei pidä
vetää siltä mattoa alta.
Unohtaa ei sovi myöskään Saudi-Arabiaa, Persianlahden
valtioita eikä tietysti Irania. Tämä luettelo kuvannee parhaiten sitä, että arabiherääminen
yhtälailla kuin iranilaisten ja kurdien tulevaisuus on vielä voimakkaassa
muotoa etsivän muutoksen vaiheessa. Patrick Seale on ennustanut näistä
muutoksista suurimpia Lähi-idässä sitten osmani-imperiumin hajoamisen jälkeen.
Hän ei liene kovin paljon väärässä.
Tiedeinstituuttifoorumia perustettaessa yhdeksi
tavoitteeksi asetettiin osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun
tutkimuksen perustalta. Tähän on nyt osallistuttu sekä tiedefoorumissa keväällä
että tieteen päivillä syksyllä. Seuraavaksi tiedeinstituuttifoorumi jatkaa tätä
keskustelua Turun kirjamessuilla lokakuun alussa.