Suomen Lähi-idän instituutti on tiedeinstituutti, joten saattaa tuntua,
että kulttuuriksi miellettäviä tapahtumia on vähän. Puolustuspuheena
todettakoon, että tiede ja tutkimus, yhtälailla kuin arabian opiskelu, ovat myös
kulttuuria. Sinänsä tiedeinstituutin koko toiminta on kulttuuria; itse asiassa
koko instituutin olemassaolo. Instituutti järjestää myös tapahtumia,
jotka tunnistaa kulttuuriksi vähemmälläkin selittämisellä.
Hyvä esimerkki tästä on kansainvälisesti arvostetun huippupianisti Laura
Mikkolan kaksi konserttia, jotka Suomen Lähi-idän instituutti järjesti
yhteistyössä Suomen Libanonin kunniapääkonsuli Zafer Chaouin ja Suomen
Damaskoksen suurlähetystön kanssa Beirutissa ja Bekaan laaksossa Zahlen lähellä
sijaitsevalla Château Ksaran viinitilalla. Beirutissa Saint Joseph-kirkossa
järjestettyyn konserttiin osallistui noin 300 kuulijaa ja pienimuotoisempaan
Ksaran ulkoilmakonserttiin lokakuun jo hieman viilenevässä illassa 60 kuulijaa.
Toiminnan vaikuttavuustilastoja tekeville konsertit tuottivat siis vähintään
360 vaikutusta. Molempien konserttien jälkeen tarjolla oli erinomaisia Ksaran
viinejä ja valikoima libanonilaisia herkkuja kunniapääkonsuli Chaouin
tarjoamana.
Château Ksara viinitilan historia on mainio esimerkki libanonilaisesta
osaamisesta, yritteliäisyydestä ja uskalluksesta. Osmanivaltakunnan jo
heiketessä jesuiittamunkit perustivat viiniviljelmät Zahlen ja Baalbekin
läheisyyteen Ksaraan vuonna 1857. Bekaan laakson erinomainen ilmasto ja
hedelmällinen maaperä sopivat täydellisesti viinirypäleiden kasvattamiseen.
Viinin historia Libanonissa ja Bekaan laaksossa ulottuu vuosituhansia
taaksepäin jo muinaisten foinikialaisten aikaan. Eikä liene sattuma, että
Bacchuksen, roomalaisen viininjumalan, temppeli sijaitsee Baalbekissa Ksaran
lähistöllä. Bacchuksen temppeli ja Château Ksara ovat lenkkejä viinin
valmistuksen pitkässä ketjussa Bekaan laaksossa.
Ksaran viinitila oli pitkään Vatikaanin omistuksessa ja jesuiittojen
hoidossa. Ksara siirtyi yksityiseen omistukseen vuonna 1971, kun vatikaani
alkoi luopui viinitiloista todettuaan viinin kasvattamisen olevan enemmän
kaupallista kuin uskonnollista toimintaa. Tila selvisi elossa läpi Libanonin 15
vuotta kestäneen sisällissodan ja Syyrian armeijan majoittumisen sinä aikana
tilalle ja sen rakennuksiin. Ei niin pahaa, jos ei jotain hyvääkin.
Kunniapääkonsuli ja Château Ksara-yhtiön hallituksen puheenjohtaja Chaouin
mukaan Syyrian armeijan ansioksi voidaan laskea se, että viinitarhoja ei
tuhottu. Ne selvisivät sisällissodasta ja Syyrian armeijan miehityksestä.
Chaoui onnistui vakuuttamaan syyrialaiset jättämään Ksaran vuonna 1991. Sen jälkeen
viinitilan kehittäminen pääsi täyteen vauhtiin. Yksi Château Ksaran
vahvuuksista on tilan alla oleva kaksi kilometriä pitkä luonnonluolasto, joka tarjoaa
viinin kypsyttämiselle tammitynnyreissä täydelliset olosuhteet. Tänään Château
Ksara hallitsee 40%:n osuudella Libanonin viinimarkkinoita ja tuottaa kolme
miljoonaa pulloa vuodessa. Suomi mukaan lukien viinejä viedään 30 eri maahan.
Château Ksara on turisteille yksi Libanonin nähtävyyksistä. Ravintolassa
voi maistella viinejä, luolastokierros järjestyy tarvittaessa ja tilan omasta viinimyymälästä
voi ostaa tuliaiset mukaan. Bekaan laakso yhdistetään usein sotaan ja
radikalismiin. Onhan sillä sekin historia PLO:n koulutusleireineen 70- ja
80-luvuilla ja Hezbollahin kannatuksella tänään. Sisällissodassa oleva Syyria
on aivan vieressä.
Château Ksara ja Laura Mikkolan konsertti lokakuisena
perjantai-iltana osoittaa, että pelkästään mediasta syntyville mielikuville
Bekaasta voi antaa kyytiä. Median synnyttämä kuva on harvoin yhdenmukainen
todellisuuden kanssa. Median välittämän kuvan ja todellisuuden välistä suhdetta
voi pohdiskella vaikkapa maistellen Ksaran viinejä. Se on yksi tapa maistaa Lähi-itää
ja Libanonia, sitä makuelämystä media ei vääristä ja se voi johtaa matkalle Château Ksaraan.