Jokin aika sitten Raqqahin kaupungin asukkaat osoittivat kyllästyksensä
sotaan ja ilmoittivat estävänsä aseellisten kapinallisten pääsyn kaupunkiin. Asukkaat
valittivat, että aseellisten tulo kaupunkiin vetää tulituksen ja hävityksen
sinne. He olivat kyllästyneet siihen. Tavallisten syyrialaisten selvä
mielipiteen ilmaisu on sitä, mitä nyt tarvitaan Syyrian sisällissodassa. Heidän
äänensä on hukkunut sekä hallinnon että oppositioiden propagandaan. Heillä ei
ole ollut sanottavaa tilanteen kehittymiseen eikä edes siihen, ketä ja mitä he
oikeasti haluavat tai kannattavat. Tavallisten kansalaisten kautta Syyrian on
Raqqahin kaupungin asukkaiden tavoin ilmaistava selvä kyllästyminen
väkivaltaan, harjoitti sitä mikä tahansa sodan osapuolista. Sota ei pääty,
mikäli kaikki sen osapuolet eivät sitoudu ensin tulitaukoon ja sitten pysyvään
väkivaltaisuuksien lopettamiseen.
Ratkaisu Syyrian sotaan löytyy sen ymmärtämisestä, että nyt on jo ajauduttu
ratkaisemattomaan tilanteeseen. YK:n ja arabiliiton Syyrian erityisedustaja
Lakhdar Brahimi on esittänyt väliaikaista tulitaukoa ensi viikolla alkavan Eid
al-Adha juhlan ajaksi. Esitys on saanut varovaista kannatusta sekä Syyrian
hallinnolta että oppositioilta. Tämä on osoitus myös siitä, että mitään uutta
ja ratkaisevaa ei ole tapahtunut Annanin rauhansuunnitelman raukeamisen
jälkeen. Sitä seurasi väkivallan kiihtymisen jakso, joka on jo jokin aika
sitten päätynyt ratkaisemattomaan tilaan.
Annanin suunnitelma sisälsi ne elementit, jotka edelleen ovat ajankohtaisia
ja niihin palattaessa voisivat merkitä käännettä sisällissodasta tulitaukoon ja
neuvotteluihin. Brahimin on vaikea löytää mitään sellaista uutta lähestymistapaa,
jota Annan ei olisi jo yrittänyt. Syyrian sisällissota on niin vakava uhka
alueen ja maailman rauhalle, että konfliktin jäädyttäminen on tässä tapauksessa
parempi vaihtoehto kuin jatkuva tappaminen ja tuhoaminen. Jäätyneet konfliktit
usein jäävät ratkaisemattomaksi, mutta niin ei ole pakko olla. Jäätyneet konfliktit,
kun niitä ei vain unohdeta, ovat ratkaistavissa neuvottelujen kautta.
Syyrian tilanteen surullisuutta ei voi kyllin korostaa. Toisaalta, joskus
mediasta syntyy se käsitys, että maailmassa ei mitään Syyrian sisällissotaa
järkyttävämpää olekaan. Valitettavasti tämä sisällissota ei eroa juuri
mitenkään Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa tai Euroopassa käydyistä lähihistorian
sodista. Algerian sisällissodassa menehtyi noin 150 000 - 200 000 ihmistä
väestömäärältään suunnilleen Syyrian kokoisessa maassa vuosina 1991-2002.
Sisällissodan jälkeen islamisteja vastustanut hallinto jäi valtaan eikä
konfliktia ole vieläkään kokonaan ratkaistu. Entisen Jugoslavian
hajoamissodassa Bosnia- Hertsegovinassa kuolleita oli vähintään 100 000 vain
vajaan viiden miljoonan asukkaan maassa. Lisäksi sota johti noin kahden
miljoonan sisäisen pakolaisen muuttovirtaan ja Srebrenican kansanmurhaan. Tämä
sota kesti reilut kolme vuotta. Turkin ja kurdien välisessä konfliktissa
vuodesta 1984 alkaen on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä, tuhansia kurdikyliä
on tuhottu ja noin miljoona kurdia on joutunut jättämään kotinsa. Yhdysvaltain
johtaman liittoutuman hyökkäyksen jälkeen Irakissa vuodesta 2003 alkaen on
kuollut yli 100 000 siviiliä. Hyökkäyksen kolmen ensimmäisen viikon aikana päivittäin
kuoli yli 300 siviiliä, joista suurin osa Yhdysvaltojen sotatoimien
seurauksena. Missä oli silloin vaatimus siviilien suojelusta? Libanonin
sisällissodassa vuosina 1975-1990 kuoli noin 120 000 ihmistä sekä
maantieteellisesti että väestömäärältään paljon Syyriaa pienemmässä maassa.
Libyassa kuoli viime vuonna vähintään 20 000 ihmistä Gaddafin kaatumiseen
johtaneessa sodassa. Heistä suurin osa NATOn operaatioiden alettua. Galtungilaista
rakenteellista väkivaltaa on seurattu ja siedetty YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmista
huolimatta miehitetyillä alueilla Palestiinassa jo vuosikymmeniä. Se osoittaa osaltaan
sen valitettavan tosiasian, että YK:n päätöslauselmat eivät ole mikään
taikakeino väkivaltaisuuksien ratkaisemiseen ja lopettamiseen, mikäli sitä
käyttäviltä osapuolilta puuttuu rauhan tekemiseen tarvittava tahtotila. Yllämainittuihin
sisällissotiin verrattuna Syyrian sota ei ole mitenkään poikkeuksellinen.
Syyrian oppositiot, kansallisneuvosto etunenässä, ovat tehneet kaikkensa
vetääkseen kansainvälisen yhteisön sotilaallisesti Syyrian sisällissotaan. Turkin
kohdalla se on jo lähellä. Libyan mallia on yritetty toteuttaa jo pitkään
turva-alueiden perustamisvaatimuksineen siviilien suojeluvastuun nimissä. Kansainväliset
sotilaalliset väliintulot eivät edistä siviilien suojelua, kuten yllä on
todettu ja nähty lähihistorian kokemuksista. Siviilien suojeluvastuun
välineellistäminen oikeuttamaan sotatoimia kääntyy yleensä juuri niitä
siviilejä vastaan, joilla oikeutusta on yritetty luoda.
Ratkaisu ratkaisemattomuuteen Syyriassa löytyy ruohonjuuritason tahdosta
väkivaltaisuuksien lopettamiseen. Siihen liittyy kiinteästi valtataistelun
osapuolien vähitellen syntyvä ymmärrys siitä, että sotatoimin haluttuja tavoitteita
ei saavuteta. Kansan ei tarvitse alistua pelinappulaksi veriseen
valtataisteluun. Ratkaisuun tarvitaan myös kansainvälisen yhteisön tukea, mutta
ei nykyisen epäsuoran intervention mallilla. Se vain kiihdyttää väkivaltaa eikä
edistä millään tavalla ratkaisuun pääsemistä. Kansainvälistä yhteisöä tarvitaan
tulitauon jälkeen tukemaan erityisesti luottamuksen rakentamisessa syvästi
jakautuneessa Syyriassa. Ulkopuoliset toimijat voivat toimia sillanrakentajina
ja heidän läsnäolonsa on oltava paikallista, alueellista ja useita vuosia
jatkuvaa. Syyriassa tarvitaan sekä perinteisempää YK:n rauhanturvatoimintaa
tulitauon ylläpitämisen valvomiseksi että siviilikriisinhallinnan
asiantuntijoita. Syyriaa pienemmässä Bosnia-Hertsegovinassa oli noin 40 000
rauhanturvaajaa ja satoja siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita. Syyrian sota
uhkaa kansainvälistä rauhaa huomattavasti Bosnian sisällissotaa enemmän, joten
ei pitäisi olla mikään ylivoimainen ongelma saada vastaavaa määrää
rauhanturvaajia ja siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita Syyriaan. Siviilikriisinhallinta,
mukaan lukien noin 15 vuotta toiminut Euroopan yhteisön tarkkailijavaltuuskunta
entisessä Jugoslaviassa sekä uudemmat EU:n siviilikriisinhallintaoperaatiot,
tarjoaa kokemusta ja malleja toteuttamiskelpoisesta osallistumistavasta
konfliktin ratkaisuun YK:n valtuutuksella Syyriassa. Juuri Nobelin rauhanpalkinnon
saaneena EU:lla, jos kenellä, luulisi olevan kiinnostusta edellä mainitun
kaltaisen toimintaan EU:n välittömässä naapurustossa.
Ratkaisu ratkaisemattomuuteen löytyy kansan ilmaisemasta selvästä tahdosta
väkivallattomuuteen, sisällissodan osapuolien tahdosta tulitaukoon, ulkopuolisten
toimijoiden epäsuoran intervention päättämisestä sekä YK:n
turvallisuusneuvoston päätöslauselman pohjalla lähetettävästä riittävästä määrästä
rauhanturvaajia ja siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita. Hajonneelle
Syyrialle on annettava tilaisuus ja mahdollisuus rakentua uudestaan. Muussa
tapauksessa Syyrian uhriluvut ja sodan kesto nousevat yhteneväisiksi Algerian,
Libanonin ja Bosnian kanssa. Pahin on vielä vältettävissä.
Ratkaisemattomuudesta on vielä mahdollista palata rauhaan.