Ajoin viime sunnuntaina Beirutista Damaskokseen. Edellisestä käynnistäni
oli reilut kolme kuukautta. Valtatien laskeutuessa Syyrian puolella Yaafurin
kohdille vastaan polkee noin 20 kuntopyöräilijän joukko parikymmentä kilometriä
ennen Damaskosta. En olisi ensimmäiseksi odottanut näkeväni tätä näkyä sisällissodassa
olevassa maassa, vaikka aikaisemmin näitä kuntopyöräilijäporukoita näkyi usein
ajamassa lentokenttätiellä. Kuntopyöräilijöitä paremmin sisällissodasta todistavat
ne kuusi tai seitsemän tarkastuspistettä, joiden läpi joutuu ajamaan ennen
saapumista Damaskokseen.
Syyrialaiset pyrkivät elämään niin normaalia elämää kuin vain mahdollista. Elämä
näyttää hyörivän Damaskoksen keskustassa ja vanhassa kaupungissa päiväsaikaan
lähes entiseen malliin. Ajaminen paikasta toiseen on vain tuskallista, koska
niin monet kadut ovat turvallisuusviranomaisten sulkemia. Liikenteellisiä
pullonkauloja syntyy autojen ahtautuessa niille kaduille, jotka ovat vielä
auki. Pimeän saavuttua liikenne hiljenee, kaupunkilaiset pysyttelevät kotona ja
ravintolat ovat tyhjiä. Pimeyden laskeutuessa myös sisällissota tuntuu
kiihtyvän, autopommien räjähdykset, tykistön harvat laukaukset ja pienaseiden
tulitus kuuluvat nyt lähes poikkeuksetta jokaiseen damaskoslaiseen iltaan ja
yöhön.
Sadat tuhannet syyrialaiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan, tuhansia
rakennuksia ja asuntoja on hajotettu kuolonuhreista puhumattakaan. Damaskoksen
puistot täyttyvät illalla niissä nukkuvista maan sisäisistä pakolaisista.
Damaskokseen tulleet pakolaiset ovat joutuneet kodittomiksi kotien hajottua
taisteluissa tai niiden jouduttua tarkoituksellisesti hajotetuiksi ja
ryöstetyiksi. Monet pakolaisista ovat joutuneet perääntymään aseellisen
opposition haltuun ottamilta alueilta kuten joistakin Homsin kaupunginosista.
Syyriasta on tullut tilkkutäkki, jossa hallinto hallitsee joitakin alueita ja
aseelliset oppositioryhmät toisia. Rajalinjat ovat joillakin alueilla
vakiintuneempia toisten vielä liikkuessa. Rikollisuus, aikaisemmin lähes
olematonta korruptiota lukuun ottamatta, leviää hyökyaallon tavoin.
Kidnappaukset ovat yleisiä. Opposition kannattajat kidnappaavat varakkaita
liikemiehiä ja armeijan upseereita. Kostoksi armeija hävittää kokonaisia
kerrostaloja ja koteja. Lunnasvaatimukset kidnapatuista kohoavat jopa puoleen
miljoonaan euroon. Mikäli rahoja ei makseta, kidnapattu palautetaan perheelle
palasina muovisäkeissä.
Syyrian maantieteelliset osat, joita eri osapuolet hallitsevat, elävät jo
nyt kovin erilaista elämää. Damaskoksessa on ruokaa, ruoanvalmistukseen
tarvittavaa kaasua, sähköä ja puhelimet sekä internet toimivat ainakin jollakin
tavalla. Toisilla alueilla Syyriaa arkipäivää leimaa kodittomuus ja
peruselintarvikkeiden puute. Lapsilta jää kouluvuosi väliin, kun koulut eivät
toimi tai koulurakennukset ovat tuhottu.
Kelloa ei voi enää kääntää taaksepäin Syyriassa. Entinen Syyria on
kadonnut, se on hajonnut ja tulevaisuus on tuntematon. Syyrian kansannousu
kääntyi jo vuosi sitten sisällissodaksi. YK:n turvallisuusneuvoston yksimielisesti
hyväksymä Annanin rauhansuunnitelma on toistaiseksi ollut paras yritys
kansainvälisen yhteisön toimesta pysäyttää sisällissota. Syyrian hallinto ja
erityisesti sen turvallisuuskoneisto valitsi kansannousun pysäyttämiseksi kovan
väkivallan. Tunisian ja Egyptin kansannousujen käynnistyttyä se analysoi
mahdollisen vastaavan tilanteen Syyriassa ja tuli siihen johtopäätökseen, että
väkivaltaa käyttämällä kansannousu voidaan pysäyttää. Muuhun sen kyky ja halu
eivät riittäneet. Se kertoo järkyttävällä tavalla myös siitä, kuinka huonosti
hallinto todellisuudessa kansansa ja maansa tunsi.
Väkivaltaan turvautuminen oli hallinnon ratkaiseva virhe, mutta pieni osa
mielenosoittajista teki yhtä ratkaisevan virheen vain hetkeä myöhemmin. Sen
suurin virhe oli väkivaltaan vastaaminen väkivallalla. Se varmisti
sisällissodan syttymisen, laajenemisen ja jatkumisen. Se varmisti lopullisesti
tuhansien asuntojen hävittämisen, maan sisäisen pakolaisuuden yhtä lailla kuin
pakolaisuuden Turkkiin ja Jordaniaan. Aseelliset oppositioryhmät varastivat
rauhanomaiselta kansannousulta sen muutoksen mahdollisuuden, johon se olisi
saattanut päästä hallinnon käyttämästä väkivallasta huolimatta. Väkivaltaan
turvautumalla oppositioiden aseelliset ryhmät osoittivat uskovansa juuri niihin
samoihin keinoihin, joihin hallinto oli turvautunut. Samalla se varmisti
sisällissodan kansainvälistymisen. Kaikki osapuolet saavat tukea, koulutusta,
neuvonantoa, rahaa ja aseita Syyrian rajojen ulkopuolelta. Kyse ei ole enää
pelkästään Syyrian valtataistelusta, nyt taistellaan alueellisesta vallasta ja
Syyrian sisällissodan lopputulos heijastaa myös
alueellisen vallan mahdollista uusjakoa. Syyrian sota ei ole ollut ainoastaan Syyrian sota enää pitkään aikaan.
Tilanne tuntuu välillä absurdilta. Aivan Damaskoksen ydinkaupungin
ulkopuolella on jo aseellisen opposition ’vapauttamia’ alueita; samoin monet
Damaskosta ympäröivistä kylistä tai kaupunginosista ovat oppositioiden
hallussa. Mutta se ei merkitse, etteikö liikenne näiden ’vapautettujen’ ja
hallinnon hallussa olevien alueiden välillä toimisi. Serviisit (julkista
liikennettä hoitavat valkoiset pikkubussit) ajavat näiden alueiden ja useiden
tarkastuspisteiden läpi kuljettaen ihmisiä ’vapaasta’ Syyriasta hallinnon
alaiseen pääkaupunkiin ja toisin päin. Kysyin eräästä Damaskoksen lähellä
sijaitsevasta ’vapautetusta’ kylästä tulleelta, mitä vapaus hänen kylässään
käytännössä tarkoittaa. Hänelle vapaus ei vielä ollut hahmottunut muuten, kuin
että kylässä ei ollut enää hallinnon turvallisuusjoukkoja, vaan aseellisen
opposition taistelijoita. Ja niistä osalla oli selvästi rikollisia
tarkoitusperiä.
Syyrian hallinto ja turvallisuuskoneisto ovat varsin luottavaisia kesän
takaiskujen jälkeen siihen, että ne pystyvät pitämään Damaskoksen
kantakaupungin hallussaan ja valtion instituutiot näillä alueilla toiminnassa.
Yhtälailla, se pystyy pitämään kiinni tärkeistä rannikkokaupungeista
Tartuksesta ja Latakiasta. Tartuksessa sisällissota ei näy pakolaisia lukuun
ottamatta muuten kuin uutisissa. Hallinto pystyy pitämään myös elintärkeimmät
kulkuväylät itsellään. Se tuntuu sille tällä hetkellä riittävän. Kaikkia
opposition haltuun joutumia alueita ei edes yritetä, jos ei tosin
kyettäisikään, palauttaa hallinnon määräysvaltaan. Tämä kertoo puolestaan
siitä, että sotimalla hallinto ei pysty tätä sotaa voittamaan, mutta yhtälailla
se kertoo siitä, että sotimalla hallinnosta eroon eivät pääse oppositiotkaan.
Syyrian tilanteesta on tulossa ratkaisematon ja juuri tämä ratkaisemattomuus
saattaa tarjota avaimet tilanteen vähittäiseen ratkaisuun. Tätä pohdiskelin
ajaessani keskiviikkona Ammaniin. Ratkaisemattomuuden ratkaisusta lisää tämän
Walla-blogikirjoituksen toisessa osassa ensi viikolla.