Kun tuhat keltaista taksia tukki Ammanin ulosmenotiet viime viikonloppuna.
Takseja tukivat tuhannet jordanialaiset, jotka lähtivät kaduille. Tilanne
kärjistyi niin pitkälle etelässä, että Aqabaan vievä moottoritie suljettiin
hetkeksi. Ei tämä ensimmäinen kerta ollut Jordaniassa, eikä viimeinenkään. Siitä
huolimatta tämä säväyttää ajatellen viime vuonna arabimaailmassa käynnistyneitä
kansannousuja.
Jordania elää hyvin herkkää aikakautta historiassaan. Siihen ei vaikuta
pelkästään Jordanian ympärillä nähtävät historialliset muutokset, mutta jo
pitempään jatkunut kuningashuoneen suosion väheneminen ja perinteisen
yhteiskuntasopimuksen heikkeneminen kuningashuoneen ja Jordanian heimojen sekä
palestiinalaisten välillä. Sopimuksen kirjaamaton ydin on siinä, että kansa
antaa kuningashuoneen hallita niin pitkään kuin työtä ja leipää riittää. Tästä
alkaa olla nyt pula ja taloudellisessa ahdingossa kuningaskunnan kirstun pohja häämöttää.
Kuningas onnistui puolitoista vuotta sitten väistämään kansannousujen välittömän
uhan nopealla reagoinnilla tarjoten sosiaalisia tukia vähäosaisille ja
lupaamalla poliittisia uudistuksia. Uudistukset ovat jääneet Jordaniassakin
enemmän puheeksi kuin teoiksi. Kansan kärsimättömyys lisääntyy.
Verotuloja tarvitaan kipeästi lisää. Kipinäksi keltaiseen taksikapinaan ja kansan
kaduille lähtöön riitti se, että niiden saamiseksi polttoaineiden hintoja päätettiin
nostaa 10% halvimman, mutta eniten käytetyn 90-oktaanisen polttoaineen osalta. Hinnankorotus
oli jo kolmas sitten toukokuun. Korotukset olivat huomattavasti maltillisemmat
muille oktaaniluvuille, joita käyttäviä autoja vain parempiosaiset ajavat.
Kansalle tämä riitti. Hallituksen nähtiin, jälleen kerran, kurittavan eniten
niitä, joilta myös eniten puuttuu.
Sunnuntaina kuningas jäädytti hallituksen määräämän hintojen korotuksen ja
yhteiskuntarauha palautui toistaiseksi. Hallituksesta tehtiin syyllinen, kun se hätäpäissään oli mennyt tekemään hinnankorotuksen. Hallituksesta on tullut
vuosien saatossa puskuri kuningashuoneen ja kansan väliin, johon kansan
kohdistama tyytymättömyys puretaan. Ei ihme, että hallitukset ovat vaihtuneet
varsin vilkasta tahtia viime vuosina. Todellinen valta on kuningashuoneella,
eikä hallitus olisi korotuspäätöstä tehnyt ilman vihreää valoa päättävältä
taholta.
Joulukuussa on luvassa aikaistetut parlamenttivaalit. Muslimiveljeskunnan
poliittinen siipi (the Islamic Action Front) on jo ilmoittanut boikotoivansa vaaleja
tyytymättömänä vaalilain uudistukseen. Samoin muut oppositiopuolueet.
Äänestäjät ovat varsin laiskasti rekisteröityneet vaaleihin. Muslimiveljeskunta
on vahvin ja vaikutusvaltaisin oppositiotoimija Jordaniassa. Kuningashuone
joutuu harrastamaan nuorallakävelyyn verrattavaa taiteilua pitääkseen
muslimiveljeskunnan ja sen kannattajat yhteiskuntasopimuksen sillä puolella,
joka edelleen ylläpitää yhteiskuntarauhaa.
On arvoitus, miten pitkään tilanne tällaisena kestää. Ilman aitoja
jordanialaisten jokapäiväisessä elämässä tuntuvia poliittisia uudistuksia viime
viikonlopun kaltaisia kansan tahtotilan ilmaisuja tullaan näkemään aikaisempaa
useammin. The writing is on the wall
– mutta näkeekö kuningas sen?