Jordania on köyhä maa, jonka
ulkomaanvelka on moninkertaistunut kuningashuoneen komennon siirryttyä
isä-Husseinilta poika-Abdullahille. Se on myös väkiluvultaan pieni valtio ja
väestöstä valtaosa on palestiinalaisia. Saudi-Arabiasta saapuneet hashemiitit
ovat vähemmistönä. Jordanian maantieteellinen sijainti itseään suurempien tai
muuten vain vahvempien puristuksessa ei ole kadehdittava. Itäpuolella on
Saudi-Arabia ja Irak, pohjoisessa Syyria, lännessä Israel ja
palestiinalaisalueet. Etelässä on sentään punainen meri ja sen satamat.
Satamienkin merkitys on pienentynyt, koska Syyrian läpi kulkeva tavaraliikenne
on lähes tyrehtynyt. Liittolaisten rahtaamaa sotakalustoa toki satamien kautta
saa hyvin maahan, kuten eräänä yönä Aqabaan päin ajaessani havaitsin. Sataman
suunnasta tuli kuljetuslavetteja lastattuina uusilla panssaroiduilla
miehistönkuljetusajoneuvoilla ja satamaan päin meni kymmenittäin tyhjiä
lavetteja.
 |
| Wadi Rum on näkemisen arvoinen! |
Luonnonvaroja ei juurikaan ole
fosfaatin ja auringon lisäksi ja vedestä on huutava puute. Kuollut meri, Petra,
Wadi Rum ja punainen meri kuuluvat myös Jordanian luonnonvaroihin tarjoten
turisteille nähtävää koko rahan edestä. Turismi on vain tyrehtynyt Lähi-idän
levottomuuksien ja erityisesti Syyrian sodan myötä. Valtion taloudellinen
ahdinko syvenee. Käytännöllisesti katsoen kaikki taksikuskeista (joista monelle
se on rahapulan pakottamana toinen tai kolmas työ) hotellityöntekijöihin
valittavat rahan puutetta.
Paineita on myös sisäpoliittisesti, ei
vain ulkopuolisen puristuksen ja Syyrian sodan aiheuttamana. Taloudellisen
ahdingon lisäksi jo mainittu palestiinalaisväestön suuruus muodostaa ohittamattoman
tekijän sisäpolitiikassa. Muslimiveljeskunnan poliittinen siipi on puolestaan
Jordanian voimakkain ja parhaiten järjestynyt oppositiovoima, jolla on vahva
kannatus palestiinalaisten keskuudessa. Sen lisäksi sisäisen turvallisuuden hälytyskelloja
kilkattelevat kasvava radikaalimpien islamistien ja al-Qaidaan kytköksissä
olevien salafistien kannatus. Monet heistä pitävät majaa Ammanin itäpuolella
sijaitsevassa Zarqan kaupungissa.
Heikollakin on valttinsa. Yllättäen
Jordanialle langennut YK:n turvallisuusneuvoston kiertävä jäsenyys on pannut
sen kahdeksi vuodeksi maailman turvallisuuspolitiikan tekemisen ytimeen ja
hetkellä, jolloin turvallisuusneuvosto painii erityisesti Syyrian kysymyksen
parissa.
Jordanian strategisia liittolaisia ovat
Yhdysvallat ja Saudi-Arabia sekä Persianlahden kääpiöitä kooltaan mutta
jättiläisiä varoiltaan olevat monarkiat. Jordania korvaa liittolaisuuksilla
muuten olemattomia luonnonvaroja. Sen liittolaispolitiikka perustuu sekä
taloudellisiin että turvallisuuteen liittyviin tekijöihin. Yhdysvaltojen
taloudellinen tuki ja turvallisuusyhteistyö ovat liittolaisuuden tukipilareita.
Tämä tosin aiheuttaa sisäistä juopaa kansan ja kuningashuoneen välille. Kansan
syvät rivit Jordaniassa eivät yksinkertaisesti pidä Yhdysvalloista. Sen
politiikka Irakissa ja Afganistanissa sekä mittaamaton tuki edelleen
palestiinalaisalueita miehittävälle Israelille ei herätä myötätuntoa
jordanialaisten keskuudessa.
Kuningashuone oman näkemyksensä mukaan
tarvitsee kovaan turvallisuuteen perustuvaa liittolaisuutta Yhdysvaltojen
kanssa. Tätä liittolaisuutta vahvistetaan ummistamalla silmät sopivaksi
katsottavalta määrältä salafistejä siitä syystä, että se on välttämätön
uskottavan turvallisuusuhan ylläpitämiseksi ja siten liittolaisuuden tuoman
tuen, olipa se sitten aseistusta tai turvallisuuskoulutusta, jatkamiseksi.
Kuningashuone on vuosikymmeniä onnistunut pitämään kanavat avoinna
yhteiskuntapolitiikan nimissä lähes joka suuntaan ja niinpä
muslimiveljeskunnalla on langennut lähes korvaamaton rooli radikaalimpien
salafistien kurissa pitämiseksi.
Saudi-Arabian rahahanat ovat yhtälailla tärkeitä Jordanialle. Tuki on
miljardiluokkaa dollareissa. Raakaöljyä myydään alennettuun hintaan. Tähän
tukeen kätkeytyy sekin ongelma, että kaikki Saudeista tuleva tuki ei suinkaan
ohjaudu yhteiskunnan hyväksi valtion budjetin kautta. Kuningas Abdullahin
käydessä Riyadissa kollegaansa tapaamassa paluumatkalla koneeseen lastataan
salkuittain rahaa. Siitä käytetään hyväntahtoisesti termiä sharha, joka tässä yhteydessä ymmärretään lahjana. Kaukana siis kaikesta korruptiosta, mutta niin
välttämätöntä hyvien liittolaissuhteiden vaalimiseksi. Salkuittain sharhaa on helppo ottaa vastaan, kun
kassa näyttää tyhjää.
Jordanian ja Syyrian suhteet ovat
perinteisesti olleet monimutkaiset. Välillä on oltu sodan partaalla, välillä on
liennytelty. Syyrian sota ja sen yksi keskittymistä aivan Jordanian rajalla on
pakottanut sen asettumaan strategisten liittolaistensa tukialueeksi Syyrian
kapinallisten tukemiseksi. Ei tietysti ilmaiseksi, kyllä siitä Jordanialle
maksetaan eli liittoutuminen kääntyy luonnonvaraksi tässäkin tilanteessa.
Jordania osti yllättäen joulukuussa
2012 huomattavan määrän aseita Kroatiasta (kranaatinheittimiä, tykistöammuksia
ja muita ampumatarvikkeita) vaikka perinteisesti maiden välinen asekauppa oli
ollut olematonta. Jordanian ilmavoimien kuljetuskoneita havaittiin samoihin
aikoihin Zagrebin kentällä Kroatiassa.
Muutama viikko kaupan jälkeen Kroatiasta hankitun kaltaista aseistusta
ilmestyi huomattavissa määrin Syyrian kapinallisille. Siinä jordanialaiset
toimivat välikätenä Saudien rahoittaessa aseostoja Kroatiasta Syyrian
kapinallisia varten. Yhdysvaltain kongressin hyväksyttyä asetoimitukset Syyrian
kapinallisille amerikkalaisia kuljetuskoneita alkoi saapua Jordaniaan
asetoimituksineen. CIA on vastannut aseiden varastoinnista Syyrian kapinallisia
varten.
Jordania tekee rahaa myös vuokraamalla
sotilastukikohtia Syyrian kapinallisten kouluttamiseen, jossa he kouluttavat
yhdessä amerikkalaisten kanssa Syyrian kapinallisia. Jordaniasta on tullut monella
eri tavalla kanava Syyrian hallinnon vastaiselle sodalle. Tämä siitä huolimatta,
että kuningashuone ei voi olla mitenkään varma Jordanialle turvallisesta sodan
lopputuloksesta. Mahdollinen islamistinen voitto Syyriassa yhdistämällä voimat
Jordanian kotikutoisten islamistien kanssa muodostaa suoran uhan kuningashuoneelle.
Jordanialaisten uskonsotilaiden määrä Syyriassa puhuu omaa kieltään sen
viidennen kolonnan koosta, joka kuninkaan yöunia saattaa joskus häiritä.
Liittolaisuudet ovat hyvä ja myönteinen
asia, mikäli ne perustuvat aitoon vastavuoroisuuteen. Jordania tuntuu tässä
pelissä usein hyväksikäytetyltä. Sen nykyiset liittolaisuudet eivät vahvista
sen yhteiskunnallista yhtenäisyyttä, kestävyyttä ja kehitystä. Rahan kaataminen
kassaan, tai sen ohi sharhan
muodossa, ei lohduta ilman aitoja yhteiskunnallisia uudistuksia työllisyyden
lisäämiseksi ja köyhyyden taittamiseksi. Liittolaisuudet asettavat Jordanian
pelinappulaksi osana suurempaa alueellista valtapeliä. Jordaniassa on osattu
perinteisesti yhteiskuntasopimuksilla luovia kriisistä toiseen ilman suurta kuningashuoneen
ja kansan yhteentörmäystä. Tästä syystä se on selvinnyt tähänkin asti ilman
huomattavia arabimaailman muutoksen aiheuttamia kolhuja. Vaara ei ole vielä
ohi. Strategisten turvallisuuteen ja taloudelliseen tuottoon perustuvien
liittolaisuuksien rinnalle toivoisi Jordanian omaan kehittämiseen panostavaa tukea,
joka tuottaa inhimillistä turvallisuutta ja vahvistaa valtion sisäistä
yhtenäisyyttä. Jordania ansaitsee liittolaisiltaan enemmän kuin pelkästään
pelinappulan roolin alueellisessa valtataistelussa.