Beirutin vanha keskusta on peittymässä uusien ja
korkeiden tornitalojen varjoon. Rakennuspöly leijailee ilmassa lähes kaikkialla
Beirutissa. Tornitalojen varjoista ja rakennuspölyn seasta voi siellä täällä vielä
saada välähdyksen vanhasta, sisällissotaa edeltäneestä Beirutista. Sitä silloin
myös Lähi-idän Pariisiksi ja Välimeren helmeksi kutsuttiin. Muutama jo silloin
toiminut hotelli jatkaa toimintaansa mahdollistaen satunnaiselle kävijälle tai
pitempiaikaiselle olijalle kokemuksen siitä Beirutista, jota ei enää ole.
Perinteiseen tapaan nämäkin hotellit pitävät kunnianaan
sitä kirjavaa joukkoa hotellivieraita, jotka niissä sisällissotaa edeltäneinä
vuosikymmeninä tai sodan aikana majailivat. St.
George on niistä tunnetuin; toisaalta ei luurangoksi hävitetty Holiday Inn Beirut sisällissodan ajalta
juurikaan tunnettuudessa jää. Se on hotelli, jossa ovat sodan voittoa
julistaneet niin Jasser Arafat ja pari kuukautta myöhemmin Ariel Sharon vuonna
1982 yhtälailla kuin syyrialaiset sisällissodan päättyessä 1990. Hotelli
valmistui juuri sisällissodan alla ja ehti toimia pyörivine kattoterassiravintoineen
vain noin vuoden. Menneistä hotelliajoista muistuttavat enää pystyssä olevat
rakennukset.
 |
| Holiday Inn Beirut |
Sen sijaan yksityisessä omistuksessa oleva Mayflower, monelle suomalaiselle
kävijälle tuttu hotelli Hamran sydämessä Duke
of Wellington-baareineen, pitää edelleen pintansa ketjuhotellien
puristuksessa. Osa ennen sisällissotaa St. Georgen baarissa viihtyneistä
ulkomaankirjeenvaihtajista ja vakoojista siirtyi sodan aikana käyttämään
turvallisempaa Mayfloweria ja sen baaria myöskin Hamrassa sijaitsevan Commodore-hotellin ohella.
St. Georgen baaria 50- ja 60-luvuilla voidaan hyvällä
syyllä pitää koko Lähi-idän kantapaikkana. Siellä oleilivat päivästä toiseen
kirjeenvaihtajien lisäksi Lähi-idän eri valtioiden politiikkoja, heidän avustajiaan,
diplomaatteja ja suurvaltojen, välillä myös vähän pienempien, kuten polkupyöräkauppiaana
esiintynyt jugoslavialainen, vakoojia. Jopa skandinaaveja siellä kerrotaan
nähdyn. Lähi-idässä ei tapahtunut juuri mitään, mistä ensimmäisenä ei olisi
siinä baarissa tiedetty, liittyipä se Jordanian poliittisiin käänteisiin nuoren
kuningas Husseinin vallasta syöksemiseksi tai Saudi-Arabian kanssa tehtyihin
öljysopimuksiin. Baarimikko Ali Bitarin
mieleen on jäänyt erityisesti öykkärimäisesti käyttäytynyt ja äänekäs CIA:n
operatiivi James Russell Barracks,
joka ominaisuuksistaan huolimatta, tai siitä syystä, onnistui värväämään
arabiliiton apulaispääsihteerin CIA:n tiedonantajaksi kuten Said K. Aburish kirjassaan St. Georgen
baarista kuvailee.
 |
| Mayflower |
Kim Philby yöpyi välillä Mayflowerissa, vaikka asuikin Normandyssa astuessaan Odessaan suuntaavaan neuvostolaivaan
Beirutin satamassa tammikuussa 1963. Kim oli värvätty neuvostotiedusteluun jo
30-luvulla kahden juutalaistaustaisen naisen, Litzi Friedmanin ja Edith
Tudor-Hartin ansiosta. Philby tutustui Litziin 30-luvun Wienissä ja hänestä
tuli Philbyn ensimmäinen puoliso. Beirutissa hänet tunnettiin St.
Georgen baarin vakiokalustoon kuuluvana yhdessä isänsä, Saudi-Arabiasta
maanpaossa olleen orientalisti St. John
Philbyn kanssa. St. Georgen baari toimi myös nuoremman Philbyn kolmannen
avioliiton julkistamispaikkana morsiamen vielä silloisen ja sillä hetkellä tilanteesta
tietämättömän, mutta tämän myötä entisen, aviopuolison läsnä ollessa. Vaikka
Philby toimi lehtimiespeitteensä alla The
Observerin ja The Economistin
kirjeenvaihtajana Beirutissa reilut kuusi vuotta ennen loikkaamistaan
Neuvostoliittoon kaikkien aikojen tunnetuimpana brittiläisenä kaksoisvakoojana,
hän orientalistina ja Lähi-idän tuntijana jäi kyllä huomattavasti tunnetumman
isänsä, joka myös Sheikh Abdullahina
tunnettiin, varjoon.
Vanhempi Philby oli brittisiirtomaaministeriön
tiedustelu-upseeri, joka arabian lisäksi puhui sekä urdua että persiaa. St.
John Philby oli yksi tunnetuimmista kuuluisan arabikapinan organisoijista
Arabian Lawrencen ohella. Lawrencen tavoin hän pettyi pitämättömiin
brittilupauksiin itsenäisestä arabivaltiosta Lähi-idässä. Vuonna 1921 hänestä tehtiin
Palestiinan brittimandaattihallinnon tiedustelupäällikkö. Philby joutui
eroamaan tehtävästään ja sitä myötä tiedustelupalvelusta vuonna 1924 juutalaisten
Palestiinaan muuttoon liittyvien erimielisyyksien vuoksi. Hänestä tuli Ibn
Saudin neuvonantaja, jota hän oli perinteisesti kannattanut Saudi-Arabian
hallitsijaksi hashemiitteja vastaan. Tässä kohdassa hänen ja hashemiitteja
kannattaneen Lawrencen näkökannat erosivat. Vuonna 1930 Philby kääntyi
muslimiksi ja muutama vuosikymmen myöhemmin paheksui syvästi poikansa Kimin
juomista St. Georgen baarissa Beirutissa yhtälailla kuin ojensi tytärtään
muslimille sopimattomasta käyttäytymisestä. Ibn Saudin kuoleman jälkeen vanhempi
Philby joutui erimielisyyksiin uuden kuninkaan kanssa ja hänen tiensä johti maanpakoon
Beirutiin.
Tänään 14.2 Beirutissa vietettiin entisen pääministeri Rafik Haririn murhan vuosipäivää. Hariri
menehtyi jättimäisessä pommi-iskussa St. Georgen edessä, räjähdys vaurioitti
lisää jo valmiiksi sisällissodan aikana kärsinyttä rakennusta. Haririn omistama
Beirutin jälleenrakennusta johtanut Solidere-rakennusyhtiö
oli jo jonkin aikaa käynyt taistelua St. Georgen omistajia vastaan pienestä
merialueesta hotellin edessä. Libanonin hallituksen kanssa aikanaan
poikkeuksellisen laajoista oikeuksista jälleenrakentamiseen sopinut Solidere on
hankkinut omistukseensa alueet hotellin molemmilta puolilta ja väittää
vesialuetta julkiseksi omaisuudeksi. Solidere omistaa jo lähes koko Zeitounan
lahden alueen hotellin vieressä ja haluaa viedä loputkin. Hotellin omistanut
yritys ei pidä siitä sen enempää kuin monet beirutilaiset
kaupunkisuunnittelijat, arkkitehdit ja historioitsijat puhumattakaan Solideren
vaikutusvallan alaisuudessa maa- tai rakennusomistuksistaan rahan sijasta
osakkeita vastaan luopumaan joutuneista beirutilaisista.
 |
| Suoraa puhetta Soliderelle St. Georgen seinällä! |
St. George, Normandy, Holiday Inn Beirut, Commodore ja
Mayflower ovat vanhan Beirutin maamerkkeinä nähneet paljon vuosikymmenien
saatossa. Haamut ovat enää jäljellä sisällissotaa edeltäneistä ja sen
aikaisista hahmoista. Siinä missä aikaisemmin St. Georgen terassilla
juoniteltiin Lähi-idän politiikkaa, vallankaappauksia ja salamurhia, sen
ympärillä käydään nyt sotaa siitä, kuka hotellin maa- ja merialueella rikastuu
eniten. Näiden entisten ja vielä nykyistenkin maamerkkien mukaan satunnainenkin
Beirutin kävijä voi yhden kierroksen kiertää. Sen voi aloittaa varaamalla
huoneen Mayflowerista ja vilkaisemalla sen jälkeen Duke of Wellingtonin puolella
tulevaisuuden haamuja.