Istuin Abu Roumanen
arabikulttuurikeskuksessa Damaskoksessa kuuntelemassa pientä neliäänistä kuoroa
maanantaina iltapäivällä. Kuoronjohtaja vertasi välipuheessaan neliäänisen
kuoron harmoniaa Syyrian kansaan. Kuorosta syntyi kaunis harmonia, Syyriassa se
on kaukana. Yleisö oli edustava läpileikkaus damaskoslaisista, niin huivipäiviä
sunnanaisia kuin liberaalimmin pukeutuneita kristittyjä. Miten kuorossa ja sen
yleisössä olleen harmonian saa ulottumaan kulttuurikeskuksen seinien
ulkopuolelle? Jos se tuolla oli läsnä, miksi se ei voisi löytyä myös
Damaskoksen ulkopuolelta ja muualta Syyriassa?
Geneve 2:n toinen neuvottelukierros
päättyi yhteisesti sovittuun agendaan terrorismista ja siirtymäkauden
hallinnosta maaliskuussa jatkuvan seuraavan kierroksen lähtökohdaksi.
Damaskoksessa on otettu sitkeän työn tuloksena ensimmäisiä tuloksia tuottavia
askelia paikallisten tulitaukojen solmimiseksi siinä missä Genevessä delegaatiot
ovat keskittyneet puhumaan toistensa ohi.
Sunnuntaina ilmestyivät ensimmäiset
valokuvat aseellisista kapinallisista ja hallinnon sotilaista juttelemassa
keskenään Babbilan kaupunginosassa. Babbila
ei ole ainoa Damaskoksen lähiö, jossa tähän on päästy. Muita ovat Qudsaya, Moadamiyet ash-Sham, Barze,
Beit Sahem ja Yalda. Neuvotteluja
käydään tulitauon solmimisesta Harastaan.
Pitkään saarrettuna olleeseen ja kapinallisten hallussa pitämään Yarmoukin palestiinalaisleiriin
(kaupunginosaan) Damaskoksessa on saatu humanitaarista apua perille. Geneve 2:n
ensimmäisen ja toisen kierroksen välisellä viikolla Homsin vanhan kaupungin
evakuointi käynnistyi. Jo kesäkuussa 2013 Syyrian sodan osapuolet sopivat
tulitauosta Tal Kalakhin
pikkukaupungissa Libanonin rajalla Homsin maakunnassa. Tal Kalakh oli
kansannousun yksi ensimmäisistä väkivaltaisten yhteenottojen näyttämöjä. Homsin
maakunnassa tulitaukoja osapuolten välillä on neuvoteltu paikallisten
aktivistien toimesta, Damaskoksen lähiöissä neuvotteluja on käyty hallinnon
puolelta sovintoministeri Ali Haidarin
(Minister of State for National Reconciliation
Affairs) johdolla.
Kansainvälinen media on rummuttanut
Geneve 2:n epäonnistumista. Myös YK:n ja arabiliiton erityisedustaja Lakhdar Brahimi on tunnustanut hitaan
etenemisen neuvotteluissa. Median suhtautuminen tuntuu lähtökohtaisesti
asenteelliselta. Epäonnistuminen tuntuu halutummalta uutiselta kuin
onnistuminen. Tunsiko media itsensä petetyksi, kun sen hartaasti odottama
kansainvälisen intervention teurastus Damaskoksessa viime syyskuussa ei
toteutunut. Näyttävät uutisoinnit iskuista, tuhoista, kuolleista jäivät
tekemättä. Sota myy, rauha ei.
Hyviä uutisia on, mutta kuka niistä
uutisoi? Ovatko YK ja EU antaneet tunnustusta sekä hallinnolle että Damaskoksen
lähiöitä hallussa pitäville aseellisille oppositioille siitä, että ne ovat
solmineet paikallisia tulitaukoja, lähiöiden asukkaat saavat ruokaa ja
humanitaarista apua? Se, mistä Geneve 2:ssa vielä neuvotellaan, toteutuu
ruohonjuuritasolla Syyriassa.
Damaskoksen kantakaupunki on yksi
turva-alueista noin 6-7 miljoonalle syyrialaiselle. Muualla Syyriassa sota
leimautuu uskontokuntien väliseksi sodaksi. Tätä ei vielä tässä perinteisesti
sunnaenemmistöisessä pääkaupungissa nähdä ja niin kauan kuin sitä ei siellä
koeta, se antaa toivoa. Sota on yltänyt lähiöihin asti tuhoten ne paikoittain
maan tasalle, mutta pääkaupunki on vielä pystyssä. Liekö seurausta näistä
Damaskoksen eteläpuolisille lähiöille solmituista tulitauosta, mutta
tykistötuli lähiöitä vastaan oli viime viikonloppuna huomattavasti vähäisempää
kuin marraskuussa.
 |
| Katukuvaa Damaskoksesta helmikuun puolessa välissä 2014. |
Syyrian sodan humanitaarista kärsimystä
ei voi aliarvioida. Samalla on kuitenkin muistettava ne Damaskoksen kaltaiset
alueet Syyriassa, jossa arkea sodan keskellä eletään. Koulut ja terveydenhuolto
toimivat, apteekit ovat auki, palkat maksetaan. Kaikki eivät halua hyväksyä
sitä, että Syyriasta löytyy vielä sodan pahimmat seuraukset välttäneitä
alueita. Geneve-2:n toisen kierroksen jälkeen Saudi-Arabia ilmoitti
aseistavansa Syyrian kapinallisia kevyillä ilmatorjuntaohjuksilla samalla kun kapinallisia
tukevien alueellisten valtioiden tiedustelupäälliköt kokoontuivat
Yhdysvaltoihin juonimaan amerikkalaisten kanssa uutta strategiaa kevään
lähestyessä. Keväthyökkäyksestä Damaskosta vastaan Jordanian rajan tuntumasta
etelästä on uutisoitu. Toteutuessaan se kärjistää sotaa ja humanitaarista
kärsimystä sekä lisää pakolaisten määrää. Vai katsooko kansainvälinen yhteisö
sallimalla aseellisen tuen
kapinallisille, että siviilien suojelun tavoite saavutetaan hävittämällä
Damaskos ja sitä myötä laajin siviilien turva-alue Syyriassa?
Siviilien suojelu sotaa käymällä on
kuolleena syntynyt ajatus. Toistumassa on sama kuvio kuin Kofi Annanin johtaman Geneve-1:n jälkeen. Samat kansainväliset
toimijat, jotka ovat mukana rauhanneuvotteluissa, jatkavat samanaikaisesti
toimia sodan jatkumiseksi. Syyrialaiset niin Tal Kalakhissa kuin Damaskoksen
lähiöissä omatoimisesti neuvoteltujen paikallisten tulitaukojen kautta ovat
näyttäneet mallin, ja aidosti syyrialaisen sellaisen, neuvoteltuun sodan
ratkaisua. Geneveä kuitenkin tarvitaan siihen, että alueellisten valtioiden (ja
suurvaltojen) sotaa lietsova tuki Syyriaan loppuu. Neuvotteluissa on löydettävä kompromisseja,
joissa pöydälle nostetaan käsiteltäväksi terrorismin lisäksi myös hallinnon
harjoittama valtioterrorismi. Siirtymäkauden hallinnosta puhuttaessa ei pidä
juuttua presidenttikysymykseen ennakkoehtona keskusteluiden jatkumiselle.
Tappamisen loppuminen ja syyrialaisten tulevaisuus on presidentin nimeä ja
sukua tärkeämpi.
 |
| Tämä lippujen maalauskampanja ei syntynyt spontaanisti Damaskoksessa! |
Oppositioiden hajaannuksesta on
kirjoitettu paljon. Eivät hallinnon rivitkään täysin yhtenäiset ole. Siinä
missä ministeri Haidar tekee sitkeää työtä tulitaukojen eteen, hallinnon
turvallisuusjoukot muualla jatkavat edesvastuutonta terrorisointia, järjettömiä
pidätyksiä, kiduttamista ja maahan palaavien syyrialaisten ryöstämistä raja-asemilla
ja tarkastuspisteillä. Hallinto tarvitsisi tällä hetkellä rauhanomaiseen oppositioon
sitoutuneiden aktivistien kaiken tuen yhteisymmärryksen löytämiseksi. Sen
sijaan juuri nämä aktivistit ovat olleet hallinnon tukahduttamiskampanjan
kohteena viime kuukausina. Syyrian hallinto kohdistaa tällä hetkellä sorron
niitä vastaan, joita se tällä hetkellä tarvitsisi eniten keskustelukumppaniksi.
Luottamusta ei rakenneta myöskään pakottamalla pääkaupungin kauppiaat
maalaamaan Syyrian liput kauppojensa sälekaihtimiin, kuten nyt on tehty. Sen
lisäksi, että se osoittaa autoritaarisen hallinnon tilannetajuttomuutta, se
näyttää naurettavan typerältä.
