Laineita Libanonissa

Levottomuudet ovat lisääntyneet Libanonissa. Viime viikonloppuna kaksi rakettia iskeytyi shiojen asuttamiin Beirutin eteläisiin kaupunginosiin. Arsalissa Syyrian rajan pinnassa hyökättiin jo toistamiseen tänä vuonna Libanonin armeijan sotilaita vastaan, nyt tapettiin kolme. Homsin maakuntaan kuuluvassa Qusayrin pikkukaupungissa Syyrian puolella Libanonin rajan tuntumassa Assadin joukot ovat jo toista viikkoa yrittäneet rajusti taistellen palauttaa kaupunki hallintaansa. Kaupunki on yksi tärkeistä huoltoreiteistä Assadin vastaisille kapinallisille Libanonista Syyriaan. Tripolissa muutaman päivän sisällä yli 20 menehtyi Assadin vastustajien ja kannattajien välisissä yhteenotoissa. Hizbollah on aiempaa julkisemmin ilmoittanut taistelevansa Syyriassa Assadin hallinnon puolesta.

Syyrian ja Libanonin rajat ovat vuotaneet aina. Lähihistoriaa ajatellen se ei ole mikään yllätys. Erottivathan ranskalaiset mandaattiajan alussa Libanonin erilleen Syyriasta Lähi-idän kristittyjen suojavyöhykkeeksi luoden keinotekoisen rajan Libanonin ja anti-Libanonin vuoriston väliin. Raja ei missään vaiheessa hävittänyt libanonilaisten ja syyrialaisten yhteyksiä ja monet suvut ja perheet tähän päivään asti asuvat rajan eri puolilla. Assadien hallinto Hafezista alkaen on pitänyt Libanonia luonnollisesti Syyrian vaikutuspiiriin kuuluvana maana. Syyrialaisia tarvittiin myös Libanonin sisällissodan rauhoittamiseen kansainvälisen yhteisön myötävaikutuksella, vaikka syyrialainen 'rauhanturvaoperaatio' muotoutui vuosia kestäväksi Libanonin miehitykseksi eteläistä Libanonia lukuun ottamatta.

Libanonin kohtalo on ollut tulla sekä toisten tallomaksi että sisäisesti hajanaiseksi. Varsinaista Libanonin kansalaisuuden luomaa identiteettiä ei ole syntynyt. Taifin sopimus sisällissodan lopettamiseksi loi jatkumon jo aikaisemmalle eräänlaiselle yhteiskuntasopimukselle, jonka juuret olivat vuoden 1943 kansallisessa sopimuksessa. Se perustui uskontokunnille jaettuihin kiintiöihin valtion hallinnossa. Kristittyjen määrä on vähentynyt huomattavasti suhteessa muslimeihin Libanonin itsenäistymisestä lähtien sekä maastamuuton että pienemmän syntyvyyden johdosta. Se on luonut paineita myös muuttaa aikaisemmin sovittuja uskontokuntien välisiä kiintiöitä.

Mustan syyskuun myötä Jordaniasta karkotetut palestiinalaississit hyödynsivät jo 70-luvulla Libanonin sisäistä haurautta luomalla eteläiseen Libanoniin ja palestiinalaisleirille itsehallinnon, valtion valtioon, joka muodosti vajeen Libanonin valtiolliselle suvereniteetille. Palestiinalaisten Libanonista tekemät hyökkäykset Israeliin tarjosivat puolestaan Israelille syyn hyökätä ja lopulta miehittää huomattavaa osaa eteläistä Libanonia. Libanonin sisällissodan aikana maassa oli kaksi naapurimaan armeijaa miehittäjinä, Israel ja Syyria.

Sisällissodan aikana muotoutunut Hizbollah onnistui sodan jälkeen vahvistamaan asemaansa shiaväestön keskuudessa Israelin vastarinnan airuena. Hizbollahin poliittinen, sosiaalinen ja sotilaallinen ulottuvuus takasi sille vankan kannatuksen shiojen keskuudessa. Tavallaan Hizbollahin toiminta on ollut jatkumoa sekä palestiinalaisten itsehallintomalliin pakolaisleireillä että Israelin Litani-joelle asti ulottuneeseen miehitykseen. Hizbollah nakertaa yhtälailla Libanonin valtiollista suvereniteettia valtiohallinnon ulkopuolisena aseellisena toimijana erityisesti etelä-Libanonissa. Palestiinalaississien tavoin Hizbollah on antanut Israelille syyn hyökkäyksiin rajan yli ja viimeksi massiivisiin Beirutiin asti ulottuviin pommituksiin vuonna 2006.

Sunnasalafistit eivät ole jääneet toimettomiksi. He ovat vahvistaneet nopeasti organisoitumistaan ja myös heillä on aseellisia ryhmittymiä. Libanonin sunnaväestö saa vahvaa poliittista ja taloudellista tukea Saudi-Arabiasta ja Qatarista. Libanonin politiikan naruja vedellään siis ahkerasti niin Iranista, Saudeista kuin Qataristakin käsin.

Syyrian sisällissodan Libanonin puolelle asti lyövät laineet ovat vahvistaneet ja kärjistäneet Libanonin eri uskontokuntiin perustuvien voimatoimijoiden eroja. Syyrian sisällissota muhi pitkään salakuljetuksesta ja rikollisuudesta tunnetuiksi tulleissa rajakaupungeissa jo heti vuoden 2011 alkupuolelta lähtien. Näistä ensimmäisenä uutisiin nousi Tell Kalakh; nyt uutisissa on Qusayr. Kaikki nämä sijaitsevat sillanpääasemissa matkalla rajalta Homsiin. Samalla alueella, jossa myös Arsal Libanonin puolella sijaitsee. Tämä Bekaan laakson pohjoisosa Syyrian rajalla on Tripolin ja etelä-Libanonin lisäksi räjähdysherkintä aluetta Libanonissa. Mutta kaikki nämä eri toimijat ovat läsnä myös Beirutissa.

Laineet lyövät Libanonissa siis jo korkealla. Sopimuksellisuuteen pyrkivä libanonilainen politiikka olisi mahdollisesti pystynyt pitämään sisäiset jakolinjat hallinnassa, mutta Syyriasta tulevat voimat ovat niin suuria, että ne vetävät Libanonia vastustamattoman väkisin hajalle. Mikä pato sitten voi murtaa nämä aallot, joiden edessä Libanonin hallinto on voimaton? Se pato on vain ja ainoastaan poliittinen ratkaisu Syyrian sisällissotaan. EU:n valitettava sopimattomuus asekieltoviennin jatkamisesta valaa omalta osaltaan öljyä sodan kärjistymiseen ja pitää sisällään mahdollisuuden aseiden päätymisestä ääri-islamistisille toimijoille Syyriassa, mikäli joku jäsenvaltioista kättä pitempää kapinallisille tarjoaa. Syyriassa sotiville islamisteille Syyrian sota on vain etappi, ei päätepiste. Venäjän ilmoitus ilmatorjuntaohjusten toimittamisesta ei myöskään edistä konfliktikierteen katkaisemista, kuten ei Yhdysvaltojen senaatin päätös sallia aseviennit oppositiolle.

Libanonin lainehdinnan ei soisi häiritsevän kalastusta jatkossakaan

On enemmän kuin valitettavaa, että Ranskan ja Britannian kaltaiset Sykes-Picot -sopimuksen valtiot jyräävät asevientikiellon kumoamiseen tähtäävillä toimillaan yhtä ajattelematonta ja sodille altistavaa politiikkaa Levantissa kuin aikanaan raapustaessaan nimiä Sykes-Picot -sopimukseen arabialaisen Lähi-idän mielivaltaiseksi jakamiseksi.

Genevestä Geneveen

On pitkä ja verinen matka. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden ulkoministerit kokoontuivat yhdessä joidenkin Lähi-idän maiden ulkoministereiden kanssa kesäkuun lopussa 2012 Geneveen Kofi Annanin kutsusta sopimaan Syyrian rauhansuunnitelman toimeenpanosta. Annanin tultua valituksi YK:n ja arabiliiton Syyrian erityisedustajaksi helmikuussa 2012 Syyrian sisällissodan uhriluku oli noin 6000. Kesäkuun loppuun eli Geneven tapaamiseen mennessä uhriluku oli jo noin 15000. Annanin rauhansuunnitelman ydinkohdat, jotka YK:n turvallisuusneuvosto yksimielisesti hyväksyi, pitivät sisällään YK:n valvoman tulitauon ja poliittisen prosessin käynnistämisen. Annan kutsui Geneven ulkoministerikokouksen koolle, koska suunnitelman toimeenpano tulitauon ensimmäistä vuorokautta ja YK-tarkkailijoiden operaation aloittamista lukuun ottamatta ei onnistunut.

Sekä hallinto että aseelliset oppositiotoimijat rikkoivat säännöllisesti ja kiihtyvässä määrin tulitaukoa eikä YK:n pieni tarkkailuoperaatio kyennyt mitenkään valvomaan sen noudattamista tai noudattamatta jättämistä kaikkialla Syyriassa. Oppositiotoimijat ilmoittivat jo ennen YK:n turvallisuusneuvoston äänestystä, että heillä ei ole aikomustakaan noudattaa tulitaukoa, koska katsoivat sen muodostavan esteen heidän tavoitteelleen syöstä Assad vallasta. Suurvallat vetivät myös mattoa Annanin jalkojen alta YK:n turvallisuusneuvostossa rauhansuunnitelmalle antamastaan tuesta huolimatta. Ne jatkoivat samanaikaisesti joko oppositiotoimijoiden tai hallinnon tukemista sekä taloudellisesti että asetoimituksin. Alueellisilla Syyrian sisällissotaan sekaantuneilla mailla, kuten Qatarilla, ei liene ollut mitään vakavaa ajatustakaan tulitauon tukemisesta. Sen ylin tavoite oli, ja on edelleen, Assadin kukistaminen.

Annanin suunnitelma oli niin hyvä kuin huolelliseen taustatyöhön perustuva suunnitelma yleensä voi olla. Se oli myös toteuttamiskelpoinen. Toimeenpano kilpistyi siihen, että todellista tahtoa sen toimeenpanoon ei löytynyt Syyrian sisältä eikä sen ulkopuolelta. Kofi Annan jätettiin yksin eikä hänelle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä syrjään.

Lähes vuosi on kulunut Geneven kokouksesta ja kymmenet tuhannet syyrialaiset ovat saaneet maksaa hengellään sen, että tahtoa on riittänyt ainoastaan tappamiseen. Erilaiset Syyrian sisällä aloitetut rauhanponnistelut alueellisten tulitaukosopimusten tekemiseksi ovat säännönmukaisesti tuhottu, eikä missään tapauksessa pelkästään hallinnon toimien seurauksena. Aseelliset oppositioryhmät ovat pitäneet taistelujen ylläpitämistä ja levittämistä ainoana toimintatapanaan.

Sisällissodan uhrien lukumäärän arvioidaan olevan jo noin 100000. Tosin on huomioitava, että suurin osa kuolleista on taistelutoimiin osallistuneita. Kuolleiden määrät ovat arvioita ja todellinen luku selvinnee vasta vuosien kuluessa, jos sittenkään. Tahdon puuttuminen vuosi sitten heijasteli sitä ajatusta, että sisällissodan kuviteltiin olevan sotimalla voitettavissa. Nyt on sodittu, sanoinkuvaamattoman mielikuvituksellisia raakuuksia tehty, paettu pakolaisuuteen tai maan sisäiseen evakkoon ja sodan voitto, katsoi sitä kenen näkökulmasta tahansa, loittonee loittonemistaan. Sodan häviäjiä on sen sijaan jo moninkertaisesti ja häviäjien määrä kasvaa päivä päivältä sodan jatkumisen myötä.

Ei ole siis ihme, että John Kerry ja Sergei Lavrov tavatessaan kaksi viikkoa sitten Moskovassa olivat yksituumaisia poliittisen ratkaisun välttämättömyydestä. Se tunnustettiin ainoaksi vaihtoehdoksi Syyrian sotaan. Näiden suurvaltojen ulkoministereiden suuntalinjat ovat hyvin lähellä Annanin suunnitelman sisältöä ja erityisesti sen toimeenpanoa, josta ulkoministerit yksimielisesti sopivat Genevessä. Pyörää ei siis tarvitse keksiä nytkään uudestaan, mutta lähes vuosi on jo hukattu keksityn pyörän uudestaan löytämiseen. Lavrov ja Kerry sopivat uudesta kansainvälisestä konferenssista lähiviikkoina. Jopa Geneveä on väläytelty yhtenä vaihtoehtona. Se tarkoittaisi paluuta Geneveen, ei ainoastaan maantieteellisessä, vaan myös rauhansuunnitelman sisällöllisessä mielessä. Ja vaikka konferenssi ei kokoontuisikaan Genevessä, siitä muodostuu käytännössä Geneven konferenssin jatkokokous. Annanin rauhansuunnitelman ja sen toimeenpanemisesta sovitun perustalle on mahdollista edelleen rakentaa Syyrian sisällissodan ratkaisumalli, joka ainakin lopettaa järjettömän väkivallan ja sen jälkeen keskittyy konfliktinratkaisuun ja poliittiseen uudistukseen vuoden 2014 presidentinvaalien siivittämänä. Konfliktin jäädyttäminen ei ole koskaan konfliktin ratkaisu, mutta tässä tapauksessa se on ainoa tie konfliktin ratkaisuun eli poliittiseen sopimukseen.

Assadin merkitystä ei pidä liioitella. Tulitauko on presidenttiä tärkeämpi, eikä hänen asemansa, oli se mikä tahansa, pidä syntyä sopimuksen esteeksi. Tämä siitä huolimatta, vaikka hän seuraaviin presidentinvaaleihin asti presidenttiyttä jossakin muodossa pitäisikin. Geneven sopimuksen yksi ydinkohdista on siirtymäkauden hallitus, joka muodostuu sekä nykyisestä hallinnosta että sitä vastustavista oppositioista. Sillä on toimeenpaneva valta. Käytännössä se tarkoittaa presidentin painoarvon mitätöitymistä.

Nämä kuvat hävisivät Zeitunan kujalta jo alkutalvesta 2012

Assadin hallinnolla ei ole oppositiotoimijoita enempää varaa jättäytyä sovitusta kansainvälisestä konferenssista syrjään. Ei heidän itsensä, vaan tavallisten syyrialaisten takia, eikä vain syyrialaisten, vaan myös alueellisen selkkauksen estämiseksi. Rauhaan ei voida pakottaa, eikä se synny ilman osapuolilla olevaa riittävää tahtotilaa sen löytämiseen, saavuttamiseen ja ylläpitämiseen. Syyrian tilanne on nyt jo kuitenkin niin vakava ja alueellinen uhka suuri, että YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden on käytettävä riittävän yksiselitteistä painostusta osapuolten saamiseksi yhdessä niitä tukevien alueellisten valtioiden kuten Saudi-Arabian, Qatarin ja Iranin kanssa kansainväliseen konferenssiin. Neuvotteluja on jatkettava siihen asti, että toimeenpanon edellytykset täyttävästä YK:n valvomasta tulitaukosopimuksesta sovitaan. Kolmanteen Geneveen ei kenelläkään ole enää varaa.

Laulua Libanonissa

Laulujen laulun perinteitä jatkettiin viime viikolla Libanonissa, kun viime vuonna 80-vuotisjuhlia viettäneet Savolaisen osakunnan laulajat (SOL) konsertoivat yli 30:n laulajan voimin kolmessa eri konsertissa. Konsertit järjestettiin peräkkäisinä iltoina alkaen keskiviikkoiltana pohjoisesta Tripolista ja päättyen Beirutin kautta torstai-iltana eteläiseen Libanoniin YK:n Unifil-operaation tukikohtaan 2-45 at-Tirissä.

Laulajien vierailun valmistelut käynnistyivät lähes vuosi sitten. Onnistuneesta vierailusta suurin kiitos kuuluu kuorolaisille itselleen. He maksoivat matkansa ja majoituksensa itse ulkopuolisen rahoituksen puuttuessa lähes kokonaan. Suomen Lähi-idän instituutti toimi konserttien järjestäjänä Libanonissa sekä Libanonin matkaohjelman suunnittelijana ja toteuttajana. Konserttien oheen mahtui tutustumista Byblokseen, Baalbekiin, Ksaran viinitilaan ja Saidan kaupunkiin Beirutin lisäksi.

Kokemuksia vaihdetaan SOL ja Fayha-kuorolaisten kesken

Ensimmäinen konsertti oli Libanonin toiseksi suurimmassa kaupungissa Tripolissa. Kaupunki on tullut tunnetuksi myös levottomuuksista lähinnä Syyrian nykyisen hallinnon ja sitä vastustavien tripolilaisten välillä. Konsertti järjestettiin yhteistyössä Safadi-kulttuurikeskuksen kanssa. Matkalla ääntä avattiin jo Bybloksen raunioilla. Samana päivänä avatut kirjamessut verottivat hieman yleisöä, mutta 120 kuoromusiikista kiinnostunutta kuulijaa saapui kiertueen avauskonserttiin. Ennen konserttia kuoro harjoitteli myös paikallisen Fayha-kuoron toimitiloissa ja tapasi kuorolaisia. Laulu ei päättynyt kulttuurikeskuksen konserttisaliin, vaan se jatkui myös konsertin jälkeisellä käynnillä al-Minassa eräässä kahvilassa - ohikulkijoiden iloksi ja ihastukseksi.

SOL ja Fayha-kuorojen yhteislaulua

Kiertueen pääkonsertti oli Beirutissa St. Josephin kirkossa. Se järjestettiin yhteistyössä Suomen kunniapääkonsuli Zafer Chaouin ja Suomen Damaskoksen suurlähetystön Beirutin toimiston kanssa. Kutsuvieraskonserttiin saapui noin 400 kuulijaa. Vastaanotto oli innostunut ja kuorolaiset kehuivat kilvan kirkkosalin akustiikkaa. Kuorolaiset ja kutsuvieraat jatkoivat konserttikokemuksen jakamista kirkkosalin alakerrassa kunniapääkonsulin tarjoaman buffet-pöydän ääressä. Ensimmäisen illan tavoin laulu ei päättynyt St. Josephin kirkkosaliin, vaan jatkui illan myöhäistunteina Mayflower-hotellin baarissa. Baari on tähän asti ollut tunnetumpi muista vieraista kuin kuorolaisista, mutta ehkäpä tuon illan jälkeen baarin kävijähistoriasta muistetaan myös SOL-kuoro.

SOL Beirutissa St. Josephin kirkossa

Viimeisen konsertin vuoro oli perjantai-iltana ja sen toteuttamisessa kumppanina oli YK:n suomalainen kriisinhallintajoukko Libanonissa tukikohdassa 2-45. Kuorolaiset matkasivat tukikohtaan kriisinhallintajoukon asettamassa saattueessa Litani-joelta asti pysähdyttyään sitä ennen tutustumaan Saidan vanhaan kaupunkiin. Siinä missä Tripolissa koetaan Syyrian sisällissodan laineita alaviittien ja sunnien välisinä yhteenottoina, eteläisen Libanonin hallitsevin toimija on Hizbollah Israelin vastaisen vastarinnan etulinjassa, mutta nyt myös jo Syyrian sisällissodassa mukana olevana toimijana.

SOL Unifil-tukikohdan 2-45 korjaamoteltassa

Konserttisalina oli tällä kertaa suuri korjaamoteltta, jonka avoin takaseinä antoi vilvoittavan, yli 700 metriä merenpinnan yläpuolella oleva ylänköilman viilentää sopivasti. Parin ensimmäisen konsertin aikana koettu kuumuus ei haitannut ja joidenkin arvioiden mukaan kolmesta onnistuneesta konsertista viimeinen oli onnistunein! Se tarjosi vaihtelua noin 250:lle konserttiin osallistuneelle suomalaiselle ja irlantilaiselle rauhanturvaajalle samalla kun se antoi unohtumattoman kokemuksen Savolaisen osakunnan laulajille vierailusta YK-tukikohtaan ja näköalan suomalaiseen rauhanturvatoimintaan, jolla on jo pitkät perinteet myös Libanonissa.

Mitä vierailusta jäi käteen? Kolmessa konsertissa yhteensä noin 800 kuulijaa. Sujuvaa yhteistyötä usean libanonilaisen ja suomalaisen kumppanin kanssa mukaan lukien Suomen Lähi-idän instituutin, suurlähetystön ja kunniapääkonsulin välinen yhteistyö. Kulttuurien välistä kohtaamista laulun välityksellä. Kuorolaisille Libanoniin, Lähi-itään ja samanlaisuuteen tutustumista. Samanlaisuus tuli elävästi esille yhteislaulussa Fayha-kuoron kanssa. Uusia kokemuksia ja muistoja. Mielekäs läpileikkaus tämän päivän Libanoniin.

En pidä Team Finland -termiä onnistuneena. Siitä tulee ensimmäisenä mieleen joukkue, jonka kaikkien jäsenten pitää pukea päälle samanlainen paita. Tätähän elämä eikä yhteistyö ole. Se perustuu erilaisuuteen ja monimuotoisuuteen. Samaan muottiin valamalla ei synnytetä luovuutta. Huolimatta tyytymättömyydestäni termiin tämä kuorovierailu oli käsitykseni mukaan ns. Team Finlandia parhaimmillaan riippumatta siitä, edistikö se taloudellisia ulkosuhteita vai ei. Eikä laulajien vierailun tavoite tietysti missään suhteessa taloudellisten ulkosuhteiden edistäminen ollutkaan. Vierailu edisti toiseuden samanlaisuuteen tutustumista ja vahvisti eri kumppanien välistä yhteistyötä. Se toi iloa ja tyytyväisyyttä. Se tutustutti libanonilaisia ja suomalaisia toisiinsa. Suomalaisten ja libanonilaisten yhteinen laulu jatkukoon. Ja kukapa tietää, saattaahan se laulu joskus sataa taloudellistenkin suhteiden laariin.

Suomen Lähi-idän instituutin puolesta lämpimät kiitokset Dani Jurisin johtamille Savolaisen osakunnan laulajille, Suomen kunniapääkonsuli Zafer Chaouille ja suomalaiselle kriisinhallintajoukolle Libanonissa!

Hetkellisiä havaintoja

Libanonin rajalta Damaskokseen johtavalla valtatiellä on seitsemän tarkastuspistettä. Aikaisempaan verrattuna tarkastukset vaikuttavat ammattitaitoisemmilta. Puolustusrengasta Damaskoksen ympärillä on kiristetty samalla kun armeija on pystynyt työntämään aseellisia oppositioryhmiä kauemmaksi kantakaupungista. Tykistö ampuu tasaisen epäsäännöllisesti aseellisten hallussa oleviin kaupunginosiin. Damaskokseen päin valtatietä pitkin laskeutuessa oikealla puolella Darayassa näkyy tykistön iskemistä nousevia pölypilviä.

Tiukat tarkastukset eivät pysty estämään autopommi-iskuja. Räjähteitä löytyy riittävästi puolustusrenkaan sisäpuolelta. Ajoin kuusi tuntia pääministeri Wael al-Halkin saattuetta vastaan tehdyn iskun jälkeen Mezzessä samaa katua pitkin. Lähes kaikki oli jo raivattu. Kadussa ainoastaan musta jälki osoittaa iskupaikkaa. Läheisten kerrostalojen ikkunat olivat toki edelleen hajalla, mutta katu oli muuten siivottu. Iskusta vaurioituneen linja-auton luuranko oli vielä kadun varrella. Linja-auto oli onneksi ollut tyhjä iskun sattuessa.

Kantakaupungissa ihmiset kulkevat päiväsaikaan kuten ennenkin, kaupat ovat auki ja torit täynnä tuoreita vihanneksia, perunoita ja hedelmiä. Hinnat ovat kyllä moninkertaistuneet, joten ruuan saatavuus ei ilahduta rahattomia. Damaskokseen on siirtynyt paljon sisäisiä pakolaisia ja heitä näkyy kaikkialla. Liikkuminen on hidasta tarkastuspisteiden takia. Lisäksi suuri osa hallintorakennusten tuntumassa olevista kaduista on suljettu kokonaan autoliikenteeltä. Kävellen läpi pääsee, mutta autoliikenne puuroutuu vielä avoinna oleville väylille. Damaskoslaiset eivät näytä kiinnittävän huomiota taustalla olevaan tykkituleen tai hävittäjäkoneiden lentoihin.

Bab Touman alue vanhaan kaupunkiin tullessa näyttää päiväsaikaan liki yhtä vilkkaalta kuin ennen sotaa. Taksit ja serviisit (pikkubussit) liikennöivät normaalisti. Autot tarkistetaan ennen niiden päästämistä vanhan kaupungin ahtaille kujille. Kaupat ja ravintolat ovat auki, koululaiset täyttävät kujat kävellessään siisteissä koulupuvuissa toistensa kanssa kisaillen koulusta kotiin. Joidenkin kauppojen edessä luukut ovat kiinni, kaikki eivät ole pystyneet pitämään toimintaa yllä.

Zeitunan kujan al-Pasha hotelli sinnittelee vielä auki, samoin kadulla oleva ravintola. Asiakkaita on kuitenkin harvassa. Elävä musiikki on korvattu kovaäänisistä tulevalla musiikilla. Tavallisesti Orientalin aamuyöhön asti pauhaava musiikki ei enää häiritse Zeitunan talossa nukkuvan unta. Sähkökatkoja kantakaupungissa on vähemmän kuin aikaisemmin, nyt siellä käydessäni niitä ei ollut ollenkaan. Internet toimii, samoin kännykät ja puhelinverkot.

Näkymä Zeitunan talon ikkunasta sisäpihalle

Kantakaupungin keskustakortteleissa voi lähes unohtaa, että sisällissotaa on käyty pian kaksi vuotta. Ainoa selvä muutos on sotilaiden ja turvallisuuspalvelun miehittämät tarkastuspisteet. Ihmiset eivät kiinnitä niihin huomiota, kukin menee omilla asioillaan, omilla menoillaan ja arvatenkin yrittää olla ajattelematta sitä, mitä ympärillä tapahtuu. Keskusteluissa käy ilmi, että suurin pelko on kidnapatuksi joutuminen. Niihin kaikki osapuolet ovat syyllistyneet lunnasrahojen toivossa.

Kävelen instituutin lakimiehen kanssa kohti oikeuspalatsia. Emme onnistu ottamaan taksia al-Azmen aukiolta, joten jatkamme matkaa jalkaisin. Kaikkien kävely pysähtyy äkkiä kumeaan jyrähdykseen. Sitä ei kukaan erehdy luulemaan tykistön tulitukseksi, autopommin ääni on erilainen. Jokainen kokee sen olleen lähellä. Sarjatuliaseiden sarjoja ja yksittäistä tulitusta  alkaa kuulua ympärillä. Lasinsirpaleita ilmaantuu jalkakäytävälle. Siirrymme lakimiehen kanssa takanamme olevan kulman taakse ja sieltä rakennuksen porraskäytävään muiden ihmisten kanssa. Kaikki liikkuvat rauhallisesti, paniikkia ei ole havaittavissa. Porraskäytävään tulee lisää ihmisiä suojaan, ulkoa kuuluu ammuntaa. Ovella pidetään vahtia tarvittaessa valmiina vetämään se kiinni. Ovesta juoksee vauhdilla sisään verta vuotava mies, joka häviää yläkertaan etsimään ensiapua. Toinen lysähtää ensimmäisille rapuille järkyttyneenä, mutta ilmeisen haavoittumattomana. Kännykät ovat käytössä. Ystävien ja tuttujen kohtaloa tarkistetaan. Vieressä oleva nuori nainen alkaa nyyhkyttää räpeltäessään kännykkäänsä. Ojennan hänelle puhtaan nenäliinan.

Jatkamme jonkin ajan kuluttua matkaa oikeuspalatsiin lasinsirujen päällä kävellen, ensiapuryhmät ovat paikalla, noin 20-30 autoa hajalla, 14 kuollutta, kymmeniä haavoittuneita. Autopommi laukaistiin entisen sisäministeriön rakennuksen edessä, olisimme olleet parin minuutin kuluttua juuri sillä kadulla. Kadun nurkka suojasi meitä. Siihen ja sen varrella oleviin rakennuksiin iskun painevaikutus ja suurin osa lentävästä romusta kilpistyi. Kävellessämme meitä vastaan tulee noin 70-80 ihmisen mielenosoitusjoukko, joka huutaa kannatusta presidentille.

Oikeuspalatsissa käy täysi hyörinä. Ihmiset liikkuvat siellä toimistoihin ja käräjäistuntosaleihin. Äskeinen isku on keskustelun aiheena, mutta elämä ja työ jatkuu. Vanhanaikaisuus palatsin toimistoissa viehättää. Käytössä ovat vain lankapuhelimet ja tapaukset kirjataan käsin suuriin lokikansioihin. Tietokoneita ei näy pöydillä.

Palatessamme takaisin lakiasiaintoimistoon kävelemme iskualueen läpi. Siivous on jo täydessä käynnissä. Loukkaantuneet ja menehtyneet on viety pois. Hajalla olevat autot ovat kadulla. Uutistoimistot ovat paikalla kuvaamassa ja raportoimassa. Kortteli iskupaikalta ja mistään ei näy, että vain tuntia aikaisemmin isku järisytti Damaskoksen keskustaa.

Televisiokuvaa iskupaikalta

Kaupungin läpi virtaavassa Barada-joessa on enemmän vettä kuin vuosikausiin. Joki virtaa vuolaana Bab Touman tuntumassa olevan kalaravintolan vierestä. Ruoka on erinomaista, kuten aina Damaskoksessa. Kala on tuoretta, luultavasti samana aamuna rannikolta tuotua. Katselen vuoroin ravintolan ikkunasta Barada-joen virtaa, vuoroin ohi käveleviä ihmisiä. Ihmisten mieliin ei pääse tunkeutumaan eivätkä he ilmeillään juuri anna aavistaa, mitä mielissä pyörii. Sodan loppumisen toive on arvattavasti kaikkien toiveena, Syyrian ei annettaisi mielellään kokea itsemurhaa. Kannatusta löytyy sekä hallitukselle, että joillekin oppositioryhmille. Rauhan kannatus yhdistänee suurinta osaa syyrialaisia.

Näiden kahden autopommin kaltaisia hyökkäyksiä Damaskokseen ei pysty estämään. Pitäisin kuitenkin edellytyksenä aseellista tukea oppositioryhmille ajaville kansainvälisille toimijoille sitä, että ennen päätöksen tekemistä he viettävät muutaman päivän Damaskoksessa ja damaskoslaisten keskuudessa.