Arabimaailman inhimillisen kehityksen raportti vuodelta 2009 määritteli,
että inhimillinen turvallisuus (human
security) on vapautta niistä jatkuvista, pitkittyneistä ja kokonaisvaltaisista
uhista, joita vastaan ihmiset ovat suojattomia. YK:n pääsihteeri Boutros
Boutras Ghali käytti termiä ensimmäisen kerran vuonna 1992 kehottaen
kokonaisvaltaiseen inhimillisen turvallisuuden lähestymistapaan, joka vastaisi konflikteja
synnyttäviin olosuhteisiin mukaan lukien taloudelliset, sosiaaliset ja
poliittiset kysymykset. Inhimillisen kehityksen raportti 1994 kiteytti
inhimillisen turvallisuuden vapaudeksi elää vapaana pelosta ja puutteesta.
YK:hon perustettiin inhimillisen turvallisuuden yksikkö. Kanada ja Japani nostivat
inhimillisen turvallisuuden osaksi ulkopolitiikkaansa. Myös Suomi edisti
inhimillisen turvallisuuden ajattelua EU-puheenjohtajakaudellaan. Inhimillisen
turvallisuuden keskiöön nostettiin ihminen ja yhteisöt valtiokeskeisen turvallisuuden
sijasta. Yksilön ja yhteisöjen vapaus pelosta ja puutteesta estää tehokkaimmin niiden
olosuhteiden syntymistä, jotka synnyttävät väkivaltaa.
Inhimillisen turvallisuuden ajattelun ja toimeenpanon kehittyminen
kompastui 9/11 iskujen johtamaan kovan turvallisuusajattelun maihinnousuun ja
aggressiiviseen levittämiseen presidentti Bushin kaudella, jolloin
vastakeinoksi todellista tai kuviteltua vihollista vastaan otettiin
puolustusbudjettien kasvattaminen, tiedustelukeinojen tehostaminen,
asejärjestelmien kehittäminen, asekauppa ja kumppanimaiden kyllästäminen
turvallisuutensa (ja Yhdysvaltojen) turvallistamiseksi sekä vakauden
säilyttämiseksi. Tämä politiikka on jättänyt jälkeensä lähinnä savuavia
raunioita Afganistanissa ja Irakissa, lisännyt inhimillistä turvattomuutta ja
luonut niitä olosuhteita, joista poliittinen väkivalta ja sodat ammentavat
voimaa. Tämä turvallisuusoppi ei turvannut läheisimpiä kumppanimaita
Lähi-idässä. Egyptin ja Tunisian hallitsijat kaatuivat sotilasavusta,
neuvonantajista, koulutusohjelmista ja aseista huolimatta.
Inhimillinen turvattomuus eli ihmisten toivoton elämä sekä pelossa että
puutteessa, työttömyys, arvottomuuden kokemus, ruuan puute, korruptio ja
poliisin pelko loivat ne olosuhteet, jotka sytykkeen saatuaan leimahtivat
hallintoja kaataviksi vallankumouksiksi. Alle 25-vuotiaiden työttömyys on joissakin
Lähi-idän maissa aina 50% yltävä, hallintojärjestelmät olivat korruptoituneita
siirtäen maiden varallisuuden pienen hallinto- ja liikemieseliitin käsiin.
Tyytymättömyyden ilmaisuja vastaan oli vuosikymmenien kuluessa kehitetty
orwellimaiset tiedustelu- ja valvontajärjestelmät.
Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan autoritaariset hallinnot perustivat, ja jotkut
perustavat edelleen, harvainvaltansa kovan turvallisuuden järjestelmään. Siihen
kuuluu oleellisena osana asekaupan lisäksi kokonaiset turvallisuusalan koulutusohjelmat,
neuvonantajat ja yksityisten turvallisuuspalveluja myyvien yritysten käyttö.
Siihen liittyvät myös yhteiset sotaharjoitukset. Toukokuun lopulla Jordania
isännöi Yhdysvaltojen johtamaa Eager Lion-sotaharjoitusta,
johon osallistui Persianlahden yhteistyöneuvoston monarkioiden ohella yhteensä
parikymmentä maata. Harjoituksen painopiste oli erikoisjoukkojen toiminnassa kansainvälistä
terrorismia ja rikollisjoukkoja vastaan. Suomeksi sanoen Yhdysvaltojen johdolla
harjoiteltiin kansannousujen kuriin pistämistä. Amerikkalaisanalyytikon mukaan
tavoitteena oli vakuuttaa Persianlahden monarkiat ja Jordanian kuningas siitä,
että Yhdysvallat ei hylkää heitä kuten hylkäsi Mubarakin. Pari viikkoa tämän
jälkeen lähes samat maat, tällä kertaa NATO mukana, harjoittelivat samoja
asioita Turkissa Anatolian Eagle-harjoituksessa.
Yhdysvaltojen asekauppa Egyptiin jatkui lähes välittömästi Mubarakin
kaatumisen jälkeen. Saudi-Arabia on yksi tärkeimmistä Lähi-idän öljyvaltioista
ja Yhdysvaltojen kumppaneista, joka rakentaa turvallisuuttaan öljyn, aseiden ja
harvainvallan varaan. Yhdysvaltoja ei häirinnyt, että Saudi-Arabia osallistui
Bahrainin levottomuuksien tukahduttamiseen. Yrittihän siellä enemmistö vaatia
niitä samoja oikeuksia itselleen, joita Syyrian enemmistö vaatii. Venäjä
puolestaan on ollut tärkein aseviejä Syyriaan ja Libyaan. Pieni Suomikin
ponnistelee mukana Saudi-Arabian turvaamisessa tekemällä pienimuotoista
asekauppaa järjestelmillä, jotka ovat oikein käteviä nopeaa liikkumista
vaativiin operaatioihin. Toivottavasti niitä ei tarvita itäisen Saudi-Arabian öljyrikkailla
alueilla, mikäli pienimuotoiset levottomuudet kasvavat kansannousuksi. Harvainvaltaisten
valtioiden brutaali voimankäyttö on linjassa sen kovan turvallisuusopin
uskomuksen kanssa, että vakaus tulee voimasta. Yhdysvallat on näyttänyt mallia
monelle Lähi-idän autoritaariselle maalle yrittämällä panna asiat järjestykseen
voimatoimin. Se, miten se on edistänyt inhimillistä turvallisuutta, demokratiaa
ja ihmisoikeuksia, on vielä näkemättä.
Inhimillinen turvattomuus kansannousujen perussyynä kyllä tiedetään, mutta
se tietoisuus tai ymmärrys ei ylety vallitsevaan politiikkaan. Inhimillinen
turvallisuus on nostettava uudistuksissa etusijalle. Sen toimeenpano auttaa
välttämään väkivaltaan perustuvat muutokset. Saudi-Arabia, Jordania ja Libanon
voivat tehdä paljon inhimillisen turvallisuuden edistämiseksi vielä kun siihen
on mahdollisuus. Lähi-idän suurin turvallisuusuhka on inhimillisen turvallisuuden
vaje.