27. huhtikuuta 2012

Lawrencen lähteellä


Käynti Lawrencen lähteeksi kutsutulla karavaanien juottopaikalla Wadi Rumin autiomaassa Jordaniassa vie ajatukset brittiseikkailijaan, arkeologiin, kirjailijaan ja upseeriin, joka toimi ja eli beduiinien keskuudessa pääasiassa nykyisen Saudi-Arabian, Jordanian ja Syyrian alueella osmani-imperiumin murtuessa. Lähde on nimetty Lawrencen mukaan hänen pysähtyessään sille juottamaan kameleitaan matkoillaan Jordanian läpi. Hänestä tehty elokuva, kirjoitetut kirjat ja omaelämäkerta ovat tehneet Lawrencesta yhden Levantin tunnetuimmista briteistä. Thomas Edward (T.E.) Lawrence tuli tunnetuksi Arabian Lawrencena, joka seikkaili osmani-imperiumia vastaan nousseen arabikapinan mukana Hejazista Saudi-Arabian niemimaalla läpi Jordanian aina Damaskokseen ja sen vapauttamiseen asti. Al-Azrakin linnoituksessa nykyisen Jordanian itäosassa Lawrence vietti yhden talven suunnitellen etenemistä kohti Damaskosta. Deraa, Syyrian viimevuotisen kansannousun syntysija, historiastaan tunnettu myös salakuljettajien keskuspaikkana, oli Lawrencelle kohtalokas kaupunki hänen jouduttuaan siellä pidätetyksi, pahoinpidellyksi ja häväistyksi.
          Wadi Rumin beduiinileirissä yöpyjä voi mielessään kuvitella sen vaikutuksen, jonka monimuotoinen autiomaa Lawrenceen teki. Jylhä autiomaa on karuudessaan ja kauneudessaan vertaansa vailla. Hiekkainen ja vuoristoinen autiomaa on kuin värikäs, elävä ja todellinen maalaus auringon sijainnista ja varjojen paikoista riippuen. Öinen tähtitaivas on valoisan tähtisumun ja miljoonien tähtien täplittämä. Niitä Lawrencen tiedetään katselleen suunnitellessaan arabikapinan etenemistä. Hän ihastui beduiinien elämään ja piti sitä suuressa arvossa pyrkien itse seuraamaan sitä siinä määrin, kuin ulkomaalainen yleensä voi. Wadi Rumin autiomaa ei ole vain romantiikkaa, todellisuudessa autiomaan elämä on ankaraa, yöt kylmiä ja elämä karua.
          Arabian Lawrence kiinnostui nuoruudessaan arkeologiasta viettäen noin viisi vuotta kaivauksilla Syyrian, Palestiinan ja Mesopotamian alueilla oppien siellä samalla arabiaa, paikallisia tapoja ja kulttuureja. Hänen poikkeuksellinen paikallistuntemuksensa ja kielitaitonsa saivat Kairossa olleen brittiarmeijan yleisesikunnan kiinnostumaan hänestä ja Lawrence palkattiin sen kartografiselle osastolle. Arabian Lawrence oli armeijan hierarkiasta välittämätön asiantuntija, joka ihastutti ja vihastutti esimiehiään edeten lopulta everstiksi. Hän pyrki edistämään arabien itsenäisyyttä MacMahonin-Husseinin välisen kirjeenvaihdon hengessä. Damaskoksesta oli tuleva itsenäisen arabivaltion pääkaupunki. Tosin heti myöhemmin Sykes-Picot sopimus teki tyhjäksi McMahonin lupaukset jakamalla Lähi-idän brittien ja ranskalaisten etupiireihin, mutta Lawrence oli vakuuttunut Arabian ansainneen itsenäisyyden ja hän teki kaikkensa sen saavuttamiseksi. Arabian Lawrencelle brittien lupaukset olivat tosia, ja niiden toteuttaminen oli hänen unelmansa ja velvollisuutensa.
          Hän ei vain ymmärtänyt, että poliittiset lupaukset olivat kokonaan eri asia kuin tilanteen ja alueen ymmärtämiseen sekä alueen kansojen tahtotilan toteuttamiseen perustuvat päätökset. Brittien poliittisilla lupauksilla ei ollut muuta tavoitetta kuin varmistaa ensimmäisessä maailmansodassa Lähi-idän arabien tuki osmanien vastaisessa taistelussa ja varmistaa pysyvä brittiläinen jalansija Lähi-idässä.
          Arabian Lawrence oli yksi niistä briteistä, joiden vaikutus vahvisti brittien käsitystä heidän ylivertaisesta kyvystään ymmärtää Lähi-itää. Samaan joukkoon lasketaan tutkimusmatkailija Gertrude Bell ja Sir John Glubb eli Glubb Pasha. Glubb Pasha oli arabilegioonan erinomaisesti arabiaa taitava komentaja Trans-Jordaniassa ja Jordanian kuningaskunnassa. Kaikkia näitä arabisteja yhdisti käsitys siitä, että arabien ymmärtämiseen tarvittiin upottautumista kulttuuriin ja kieleen, joka lopulta johti oman ajattelutavan muutokseen. Lopullisena tavoitteena oli kulttuuriin upottautumisen kautta hankittu kyky ajatella kuten arabit.
          Bellin mukaan ilman sitä Lähi-itää ja sen ihmisiä ei voisi ymmärtää. Nämä yksilöt olivatkin poikkeuksellisia sen tiedon syvyyden perusteella, mikä heillä arabeista, heidän elämäntavoistaan ja Lähi-idästä oli. Se tieto ja ymmärrys johti heidät turhautuneisuuteen brittipolitiikan suhteen ja konfliktiin brittihallinnon toimistobyrokraattien kanssa. Osaamista brittien joukosta kuitenkin löytyi kunnioitettavassa määrin. Brittimandaatin aikaisessa Palestiinassa yllättävän suuri osa mandaattivirkailijoita oli arabiankielen taitoisia. Tätä osaamista tapaa nykyisin harvemmin diplomaateissa, kansainvälisten järjestöjen ja YK:n edustajissa tai rauhanturvaoperaatioissa. Peelin komission yksi johtopäätös selvitellessään syitä arabikapinaan 1936 Palestiinassa oli, että mandaattihallinnon brittivirkamiesten toimikauden pitäisi olla vähintään seitsemän vuotta. Vasta se varmistaisi edes tyydyttävän asiantuntemuksen ja osaamisen vieraassa toimintaympäristössä työskentelyyn.
          Arabian Lawrencesta syntynyt kuva on tasapainottunut viime vuosina. Hän ei välttämättä ollut se suuri strategi, joksi hänet on mielletty, eikä hänen arabiankielen taitonsa ollut niin sujuva, kuin on annettu ymmärtää. Hänelle itselleen jäi ehkä myös mysteeriksi se, miksi brittipolitiikka oli mitä se oli. Mutta hän jää varmasti historiaan yhtenä niistä briteistä, jotka onnistuivat pääsemään poikkeuksellisen pitkälle pyrkimyksessä ymmärtää alueen asukkaiden ajatusmaailmaa, toiveita ja tavoitteita. Ja tähän hän pääsi elämällä heidän kanssaan, yhtenä heistä. Näitäkin voi pohdiskella Wadi Rumin lumoavia maisemia katsellessa ja Lawrencen lähteelle kiivetessä.