Kurdistan on mustan kullan maa. Se
suorastaan lepää öljyn päällä. Kurdistanin itsehallintoalueella
pohjois-Irakissa kilpailu kansainvälisten öljy-yhtiöiden välillä kiihtyy,
lentokentältä kaupunkiin tulevan tien varrelle ilmestyy uusia öljy-yhtiöiden
konttoreita ja uusia esiintymiä paljastuu. Öljyn tuoma vauraus, joko viennin
tuomina palautuksina Bagdadin keskushallinnolta tai suoran mutta vähemmän
virallisen viennin kautta, näkyy itsehallintoalueen pääkaupungissa Erbilissä. Öljy on Kurdistanin vaurauden takana
ja sitä löytyy koko ajan lisää. Suurimmista öljy-yhtiöistä Exxon on
käynnistänyt hiljattain öljynporauksen. Öljy ei ole pelkästään siunaus, kuten
niin monesti Lähi-idässä on nähty. Sen tuomat ristiriidat kiristävät Bagdadin keskushallinnon
ja Kurdistanin itsehallintoalueen välejä. Kamppailua käydään siitä, kuka
hallitsee öljykenttiä ja kerää niistä syntyvät tulot. Konfliktiherkkyyttä lisää
se, että uusia öljykenttiä löytyy itsehallintoalueen rajoilta Irakin, Iranin
kuin Turkin kanssa. Öljylle on ottajia.
Kurdit
ovat maailman suurin itsenäistä valtiota vailla oleva kansa. Kurdien määrästä
on vaihtelevia arvioita, mutta heitä lienee maailmassa 50-70 miljoonaa, eniten
Turkissa. Irakin lisäksi kurdeja on huomattavasti myös Iranissa ja Syyriassa.
Suomessakin kurdeja on lähes 10000. Erbilin kaduilla näkyikin Suomen
rekisterikilvissä oleva auto. Kurdistanin itsehallintoalue on lähempänä
itsenäisyyden toteutumista kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Se suorastaan
kurkottaa sitä kohti eikä sitä voi olla aistimatta Erbilissä. Valtiota
rakennetaan ja kansalaisia koulutetaan sitä varten. Vuosittain lähetetään
3000-4000 opiskelijaa ulkomaisiin yliopistoihin täydellä stipendillä. Kurdistanin
historiaa ja kansallista omaleimaisuutta korostetaan. Kurdit iranilaisten
tavoin eivät ole arabeja ja puhuvat Lähi-idän valtavirrasta poiketen
indoeurooppalaista kieltä.
Chwar
Chran hotelli Erbilissä kantaa muistoa ensimmäisestä Kurdistanin tasavallasta,
joka julistettiin samaa nimeä kantavalla aukiolla Mahabadin kaupungissa
Iranissa vuonna 1946. Tuon Kurdistanin tasavallan historia jäi muutaman
kuukauden pituiseksi, mutta jatkoa sille on tulossa. Hotellirakennus itsessään
puolestaan muistuttaa enemmän Irakin lähihistoriasta. Se rakennettiin aikanaan
Ba’ath puolueen alueelliseksi päämajaksi. Hotellin ravintolan seinillä olevat vanhat
aseet symboloivat kuitenkin enemmän Kurdistanin vuosikymmeniä jatkunutta
vapaustaistelua kuin Irakin Ba’ath puolueen vaiheita. Vaikka eiväthän aseet
heillekään vieraita ole olleet.
Kurdit
ovat syystäkin ylpeitä historiastaan. Erbil, Arbil, Arbela – miten sitä sitten
kutsutaankaan, on yksi maailman vanhimpia edelleen asuttuja kaupunkeja. Se
sijaitsee Assyrian ja Mesopotamian sydänmailla. Se oli myös yksi tärkeimmistä
Assyrian suurvallan kaupungeista ja kaupungin pitkä historia kätkeytyy kerrostumina
sen keskellä kohoavassa linnoituksessa. Valtava Kurdistanin lippu linnoituksen
huipulla pitää huolen, että huonomuistisempikaan ei unohda, missä ollaan. Kaivauksia
tosin linnoituksessa ei ole lupa tehdä. Linnoituksen uumenista löytyisi myös
muiden kuin kurdien historiajäänteitä ja se puolestaan ei olisi eduksi kurdien
kansallisessa historiakertomuksessa. Mosulin ja Nimrodin suuntaan ajaessa
maisemaa täplittävät siellä täällä kohoavat rauniokummut. Rauniokummulle
noustessa ei voi välttyä tallomasta assyrialaisajalta peräisin olevia
ruukunsirpaleita.
Kurdistanissa
onkin käynnissä myös toinen kaivausryntäys. Arkeologit eivät etsi öljyä, mutta
himoitsevat päästä käsiksi suurelta osin vielä neitseelliseen ihmiskunnan pisimpään
asuttuna olleen alueen maaperään. Entinen peshmerga-päällikkö toimii
muinaismuistoviraston ylijohtajana Kurdistanissa vapaustaisteluhistoriansa
pätevöittämänä, ja vaikka ei innostukaan niin paljon itse arkeologiasta kuin
Kurdistanin lähihistoriasta, niin hänen kauttaan kaivajien on kummuille
kuljettava. Kurdistanista kuullaan vielä!