Kuluneen vuoden aikana hyvät uutiset Syyriasta ja
Lähi-idästä ovat jääneet vähäisiksi. Muutamia Syyrian sodan ratkaisun kannalta myönteisiksi
laskettavia kehityskulkuja on kuitenkin havaittavissa. Geneve-2 neuvottelut Syyriasta
on sovittu käynnistettäväksi 22. tammikuuta 2014. Ensimmäisestä Geneven
neuvottelusta Kofi Annanin rauhansuunnitelman toimeenpanemiseksi tulee
kuluneeksi puolitoista vuotta. Geneve-2 on jo sinänsä askel eteenpäin, vaikka kenelläkään
ei ole suuria odotuksia kokouksen onnistumisesta. Kokous toteuttaa YK:n
turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 2118, jossa Syyrian kemiallisten aseiden
tuhoamisen lisäksi peräänkuulutettiin Geneven prosessin jatkamista.
Syyrian sodan muututtua osaksi alueellista valtakamppailua
rauhaa on mahdoton rakentaa ilman siinä mukana olevia valtioita. Tärkein
edistysaskel on Iranin ja Yhdysvaltain välinen liennytys, josta selvimpänä
osoituksena oli ns. 5+1 (viisi YK:n turvallisuusneuvoston pysyvää jäsenmaata ja
Saksa) sopimus Iranin ydinohjelmasta. Sopimuksen mukaan Iran lopettaa kuuden
kuukauden ajaksi ohjelman kehittämisen kunnes lopullinen sopimus Iranin kanssa
on viimeistelty. Kuuden kuukauden määräaika päättyy keväällä 2014 muutama
kuukausi Geneve-2:n käynnistymisen jälkeen.
Syyrian sota oli ajamassa aluetta ja erityisesti Irania
ja sen arkkivihollista Saudi-Arabiaa kohti yhteenottoa.
Yhteenoton näyttämö on nyt Syyria, mutta sitä käydään yhtälailla myös
Libanonissa ja Irakissa. Libanonin toiseksi suurin kaupunki Tripoli on armeijan
valvonnassa tilanteen kärjistyttyä toistuviksi aseellisiksi yhteenotoiksi Bashar
al-Assadin kannattajien ja vastustajien välillä. Hizbollahin osallistuminen julkisesti
taisteluihin Syyriassa keväällä tapahtuneen al-Qusayrin valtaamisen jälkeen on
vetänyt Assadin hallinnon vastustajien koston Libanonin shiiakohteita vastaan.
Syyrian sota on paisumassa yli äyräidensä tavalla, joka ei ole enää kenenkään
hallittavissa. Saudi-Arabian ja Persianlahden monarkioiden tukemista Syyrian
oppositiossa olevista sunnataistelijoista on kuoriutunut villisti toimivia, päitä
katkovia ja pelolla hallitsevia (Raqqan maakunta) jihadisteja, joista osa
tavoittelee islamilaista kalifaattia. Oppositioiden entistä suurempi hajaannus,
niiden välinen valtataistelu ja joidenkin maiden tunnustamaa Syyrian
kansallista koalitiota vaivaava korruptio ovat syömässä Assadin hallinnon
vastustajilta senkin uskottavuuden, jota ne joidenkin toimijoiden silmissä ovat
tähän asti nauttineet.
Saudi-Arabia suuttui Iranin ja Yhdysvaltojen liennytyksestä
ja alkoi kostoksi lyödä kapuloita rattaisiin Syyrian sodan ratkaisemiseksi.
Amerikkalaiset syyllistyivät saudien mukaan tuplasyntiin. Ydinohjelmasopimuksen
lisäksi se toinen synti oli se, että Assadin hallintoa vastaan ei tehty
sotilaallista iskua elokuun kemiallisten aseiden käytön jälkeen. Iskua, jonka saudit olivat toivoneet vahvistavan tukemiaan oppositioita. Saudi-Arabia
on huomaamassa Iranin tavoin, että sodan osapuolten tukemisesta
muodostuu suurempi uhka kuin pyrkimyksestä konfliktin poliittiseen ratkaisuun. Alueellisen
valtataistelun rajat ovat tulleet vastaan. Syyrian sota ei tarjonnutkaan
tilaisuutta alueellisen etupiirijaon uudelleen järjestämiseen.
Syyrian sota, ulkopuolisten vaikuttamana ja aktiivisesti
siihen osallistumalla, on jatkuvassa muutostilassa. Muuttuvat voimasuhteet ja
sodan osapuolet vaikeuttavat konfliktin ratkaisua. Assadin hallinnon
välitön syrjäyttäminen ei ole enää ensisijaista. Damaskoksessa tarvitaan
toimivaa hallintoa, vaikka Geneven prosessin myötä siitä ennen pitkää tulee
siirtymäkauden hallinto. Yhdysvallat ovat muiden tavoin joutuneet arviomaan
Syyrian tilannetta uudestaan. Tästä ensimmäinen selvä merkki oli sotilaallisen iskun tekemättä jättäminen,
mutta muuttuneesta arviosta kertoo sekin, että tähän asti Syyrian oppositiolle
toimitettu ns. ei-kuolettava tuki on keskeytetty.
Syyrian kansallinen koalitio on heikko ja sisäisesti jakautunut
neuvottelukumppani Assadin hallinnolle Genevessä. Jihadistit kuten al-Nusra ja
Irakin ja Syyrian islamilainen valtio eivät puolestaan hyväksy koko neuvotteluja.
Syyrian kansallinen koalitio ei myöskään ole toivottanut Syyriassa toimivaa kansallista
koordinaatiokomiteaa tervetulleeksi mukaan Geneveen. Jihadistien osallistuminen
ei ole toivottavaa eikä välttämätöntä. Heidän vaikutusvalta hupenee nopeasti
ulkopuolisen tuen loppuessa, josta puolestaan Geneve-2:n on saavutettava
yhteisymmärrys. Uskoa Geneven kokouksen
täydellisen epäonnistumisen välttämiseen luo Iranin ja Saudi-Arabian vetämä johtopäätös
siitä, että ainoastaan poliittinen ratkaisu Syyriassa estää leviävän ja heitä
itseään uhkaavan epävakauden. Kurdien mukanaolo neuvotteluissa on myös
edellytys konfliktin ratkaisulle. Kurdit edustavat noin 15% syyrialaisista ja
toimivat aitona vastavoimana islamisteille Syyrian koillis- ja pohjoisosissa.
Syyria ei tule hajoamaan, vaikka sitä monet ovat
ennustaneet. Hajoamisen sijasta Syyrian konfliktin ratkaisun yhdeksi tekijäksi
noussee Syyrian alueellistuminen. Kurdit ovat näyttämässä tietä tähän malliin. Syyria
pysyy alueellisesti yhtenäisenä valtiona, jossa on aikaisempaa
itsehallinnollisempia alueita. Kurdeille muodostuu oma alue (tai kaksi
kurdienemmistöistä aluetta), islamistit pitänevät jonkin aikaa Raqqan maakuntaa
hallussa samoin kuin osittain Idlibin maakuntaa. Geneve-2 ei ole vain yksi
kokous, vaan sisällissodan päättymiseen vievä vuosia kestävä prosessi.
Geneve-2 tammikuun kokoontumisen tuloksena Syyriaan ei
saada väliaikaista siirtymähallitusta. Kokousta voi pitää onnistuneena, jos osapuolet
pääsevät neuvotteluyhteyteen, pystyvät sopimaan jatkokokouksesta tai
-prosessista sekä pääsevät sopimukseen humanitaarisen avun toimittamisesta pahimmin
kärsiville alueille. Ennakko-odotukset ylitetään silloin, jos sovitaan joillekin alueille solmittavasta tulitauosta humanitaarisen avun toimittamiseksi. Se vaatisi nopeaa reagointikykyä
myös YK:lta. Syyrian tilanne ei Geneve-2:n jälkeen mahdollista suurta YK:n
rauhanturvaoperaatiota. Se on mahdoton niin pitkään, kun taisteluja jatkavat
tulitaukoon pitäytymättömät jihadistiset toimijat. Mutta tulitauot tarvitsevat
kansainvälistä ja puolueetonta valvontaa. Silloin tarvitaan ensimmäistä UNSMIS-operaatiota
huomattavasti suurempi sotilastarkkailuoperaatio. Siviilitarkkailijoiden, joko YK:n tai YK:n valtuuttamana EU:n, tehtävänä puolestaan on tukea luottamuksen palauttamista syyrialaisten keskuudessa samalla kun valvotaan ihmisoikeuksien kunnioittamista, paluumuuton toteutumista ja humanitaarisen avun perille pääsemistä.
Syyrialaiset ratkaisevat konfliktin itse, vaikka
alueelliset valtiot näyttelevät siinä merkittävää roolia. Geneve-2 kokouksen
ja Iranin ydinohjelmasopimuksen kuuden kuukauden määräajan lisäksi kevät 2014
voi tuoda tullessaan muitakin uusia kehityskulkuja. Osa Syyrian pakolaisista on
jo palannut takaisin. Koti tuhoutuneenakin, tai ainakin kotiseutu, tuntuu
epämääräisenä pysyvää pakolaisuutta houkuttelevammalta vaihtoehdolta kesän
lähestyessä. Suuri paluumuutto sodan kuluessa saattaa nousta yhdeksi sodan
ratkaisua edistäväksi tekijäksi. Syyriassa matka rauhaan on mutkainen, mutta
mutkista huolimatta jo matkalle pääsy vie eteenpäin.
***
 |
| Hyvää matkaa damaskoslaisittain vuodelle 2014! |
Kiitän kaikkia Wallan
lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivotan rauhallista joulua ja hyvää uutta
vuotta 2014!