Irakin Al-Qaida on ottanut tammikuun alkupäivinä
ainakin osittain hallintaansa Ramadin ja Fallujan kaupungit Bagdadin
länsipuolella. Järjestö on käyttänyt nimeä islamilainen valtio Irakissa, mutta
lisännyt siihen Syyriaa tarkoittavan ash-Sham
-sanan viime keväänä. Silloin ISIS (Islamic State in Iraq and al-Sham), jolla
lyhenteellä järjestö tunnetaan, ulotti toimintansa syvälle Syyriaan. Ash-Sham
maantieteellisenä alueena viittaa joko Damaskoksen kaupunkiin tai koko Syyro-Palestiinan
alueeseen. ISISin lisäksi Fallujassa taistelee myös muita heimotaustaisia
sunnalaisia islamistiryhmiä. ISISin toiminta näissä kaupungeissa on suora
haaste pääministeri Nouri al-Malikille ja hänen shiia-vetoiselle hallitukselle
Bagdadissa.
ISIS on haastanut Syyriassa muut
Assadin vastaiset aseelliset, mukaan lukien islamistiset oppositiotoimijat. Sen
toiminta on ulottunut lähes kaikkialle Syyriaan, vaikka vahvimmillaan se on
pohjoisessa Syyriassa halliten käytännössä Raqqan maakunnan pääkaupunkia Raqqaa
ja ulottaen vaikutusvaltansa aina Aleppoon ja Idlibin maakuntaan asti.
Samanaikaisesti ISISin vallattua Ramadin ja Fallujan Syyrian eri
islamilais-salafistisista aseellisista ryhmittymistä muodostuva Syyrian
islamilainen rintama on aloittanut sodan ISISiä vastaan Aleppossa, Idlibissä ja
Raqqan maakunnassa. Sunnalaiset oppositiossa taistelevat islamistiset järjestöt
sotivat nyt toisiaan vastaan pohjoisessa Syyriassa. ISISin osittain hallitsema
alue on maantieteellisesti laaja. Se ulottuu Fallujasta ja Ramadista Irakin ja Syyrian
vastaisen rajan yli Eufratin jokiuomaa myötäillen - aivan kuin rajaa ei olisikaan - Aleppoon ja Idlibiin
saakka. ISISin alueellinen levittäytyminen perustuu enemmistönä olevien
sunnaheimojen, joiden heimoalueet ylittävät valtiorajat, tukeen. Syyrian
sisällissota on antanut sysäyksen nykyiset valtiorajat kyseenalaistavalle kehitykselle.
Kehitys ei suinkaan alkanut vasta
vuoden 2011 kansannoususta. Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin vuonna 2003 on
tärkeä merkkipaalu tässä kehityksessä. Sen seurauksena valtion instituutiot yhtä
lailla kuin yhteiskuntaa ylläpitävät sosiaaliset verkostot hävitettiin tai ne
hävisivät. Syntyi tyhjiö, jota nyt koettavalla tavalla radikaalit, salafistiset
ja islamistiset toimijat täyttävät. Irakista tuli virallisesti Irakin
federaatio, joka sinetöi myös Kurdistanin itsehallintoalueen syntymisen.
Yhdysvaltain käymä terrorismin vastainen sota tuli al-Qaidalle kuin taivaan
lahjana. Tuskin mikään on sitä enempää edesauttanut terroristijärjestöjen
toimintamahdollisuuksien lisääntymistä Lähi-idän sydänmailla ja lähes käden
ulottuvuuden päässä islamille tärkeistä Damaskoksen ja al-Qudsin (Jerusalemin) kaupungeista.
Osmani-imperiumin rajat Lähi-idässä olivat
vilayetien - suhteellisen laajojen
hallinnollisten alueiden - rajoja. Vilayetit puolestaan jakautuivat sanjakeihin, pienempiin hallinnollisiin yksiköihin.
Hallinnolliset rajat muuttuivat lähes jatkuvasti. Nykyisen Syyrian alueelle
syntyivät Aleppon ja Damaskoksen hallinnolliset alueet, myöhemmin Aleppon,
Syyrian ja Beirutin hallinnolliset alueet. Syyrian vilayetiin kuuluivat muiden
ohessa Jerusalemin ja Gazan sanjakit. Libanonin vuoristo ja Jerusalem
muodostettiin vielä imperiumin loppuvuosikymmeninä omiksi erityisiksi
hallinnollisiksi alueiksi.
Sykes-Picot -sopimuksen myötä 1916
ranskalaiset ja britit vetivät hajonneet imperiumin rajat ja etupiirit uusiksi.
Britit pitivät öljyn vuoksi Irakista kiinni Trans-Jordanian lisäksi
ranskalaisten saadessa Syyrian (ja nykyisen Libanonin) sekä Irakin pohjoisosan
etupiireikseen. San Remon konferenssissa 1920 päätettiin lopullisesti
mandaattijaosta. Mandaattihallintojen murentuessa ja uusien kansallisvaltioiden
itsenäistyessä mandaattirajoista tuli uusia valtiorajoja. Kehitys kulki
alueiden Lähi-idästä kansallisvaltioiden Lähi-itään.
Brittien lupaukset arabien itsenäisyydestä
palkintona tuesta osmani-imperiumia vastaan ja arabikapinan nostamisena jäivät
täyttymättä ja täyttämättä. Hashemiittiprinssi Faisal (Mekan hallitsijan,
sheriffin kolmas poika) saapui arabikapinan johtajana perustamaan arabivaltiota
Damaskokseen vuonna 1918. Syyrian kansalliskongressi kruunasi hänet hänet kuninkaaksi
vain vähän ennen kuin San Remon konferenssi päätti Syyrian olevan Ranskan
mandaattia. Ranskalaisia vastaan käydyn Faysalunin taistelun seurauksena kuningas
Faisal joutui pakenemaan ja britit istuttivat hänet muodollisesti itsenäisen Irakin
kuninkaaksi oman mandaattinsa alaisuuteen. Faisalin tavoitteena oli ollut pan-arabialaisen,
itsenäisen sunna- ja shiiamuslimeista koostuvan arabivaltion, tai
arabivaltioiden muodostaman konfederaation luominen, jossa myös muilla
vähemmistöillä kuten kristityillä ja juutalaisilla olisi ollut
kansalaisoikeudet. Se oli se ymmärrys arabivaltiosta, joka hänelle oli syntynyt
myös brittilupausten johdosta. Se olisi pitänyt sisällään nykyisen Irakin ja
Syyrian alueet mukaan lukien Palestiina ja Jordania.
Lähi-idän tämänhetkisen myllerryksen
myötä kansallisvaltioiden perinteinen merkitys heikkenee. Lähi-itään on
syntymässä alueita, jotka eivät ole valtioiden suvereenissa hallinnassa. Niitä
ovat ISISin täyttämä tyhjiö Irakissa ja Syyriassa, Siinain niemimaalla varsin
vapaasti mellestävät al-Qaidaan liittosuhteessa olevat heimot ja kurdien itsehallintoalueet
(Irakissa virallisesti, Syyriassa de facto). Puhumattakaan siitä, että itsenäiseen
Libanoniin ei perusteta hallitusta ilman vihreää valoa sekä Teheranista että
Riyadhista. Hallituksen muodostamisen vaikeutta ei tarvitse ihmetellä, kun lupa
tarvitaan alueellisen valtataistelun vastakkaisilta keskuksilta. Tämä kehitys
osoittaa vanhojen valtiorajojen merkityksen rapautuvan. Siirrytään uuteen
alueellistumisen vaiheeseen tavalla, jossa kansallisvaltioiden valta
pääkaupunkitasolta heikkenee. Alueellistumisessa heimojen sisäinen yhteys ja niihin samastuminen sekä
lojaliteetti nousevat näkyviin tavalla, joka on jäänyt vuosikymmeniksi
katveeseen autoritaarisissa kansallisvaltioissa. Tämä kehitys muokkaa yhteiskuntia
uusiksi siitä huolimatta, että vanhat valtiorajat vielä kartalla pysyvätkin.
 |
| Viitteellisiä havaintoja Lähi-idästä tänään. Vihreä väri kuvaa huomattavaa al-Qaidan toimintaa, sininen kurdialueita, keltainen ja punainen Iranin ja Saudi-Arabian alueellista valtataistelua sekä niiden kytköksiä. |
Karttoja ei siis ainakaan vielä
tarvitse piirtää uusiksi. Valtiorajat eivät vielä ole häviämässä, tai valtiot
hajoamassa eri valtioiksi sen enempää Syyriassa kuin Irakissa. Valtioiden hajoamisen sijasta niihin syntyy hieman osmani-imperiumin aikaa muistuttavia
hallinnollisesti autonomisia alueita. Luodut rajalinjat ovat jakaneet
yhteiskuntia väkisin, koska ne ovat rikkoneet luonnollisten heimo- ja
uskontokuntalojaliteettien rajat. Lähi-itä on kuin tilkkutäkki, jossa eri
uskontokuntiin ja etnisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset asuvat sekaisin huolimatta
siitä, että eri ryhmät nauttivat enemmistöasemasta eri alueilla. Tästä syystä
rajoja vetämällä ei pystytä luomaan homogeenisia alueita. Lojaliteetit kulkevat
ihmisten ja heidän heimoihin tai uskontokuntiin kuulumisen mukana, ei
valtiorajojen määrittämänä. Ranskalaiset tekivät kriisinhallintayrityksen Syyriassa
jakamalla mandaattialuettaan pienempiin yksiköihin ja yrittämällä luoda
kullekin etniselle tai uskontokuntaiselle ryhmälle oman alueen. Yritys kaatui
omaan mahdottomuuteensa. Lähi-idän etnisestä ja uskontokuntaisesta
monimuotoisuudesta johtuen kansallisvaltioiden hajoaminen ei lisää rauhan
edellytyksiä.
Rauhaa ei rakenneta rajoja piirtämällä,
siirtämällä tai uusia luomalla. Lähi-idän kyllästäminen väkivallalla, eikä
pelkästään syyrialaisten tai irakilaisten vaan myös kansainvälisten sotaa
käyvien liittoutumien toimesta, on antanut elintilaa ISISin kaltaisille islamilaista
kalifaattia synnyttäville äärijärjestöille. Niiden elintila syntyy väkivallasta
ja veren vuodatuksesta. Rauha on ainoa ratkaisu viedä elintila ja -kyky ISISin
kaltaisilta rajoja ylittävältä terroristijärjestöltä. Ne ajatukset, joita Faisal pohti arabialueen tulevaisuudesta ratsastaessaan arabikapinan kärjessä Damaskokseen, saattavat nousta ajankohtaisiksi nykyistä Lähi-itää muokkaavan myllerryksen myötä. Ainakin jossakin muodossa.