Kaatui kansannousussa (II)

Lewis Andrews oli hyvin tietoinen turvallisuustilanteen heikkenemistä Galileassa. Levottomuudet olivat lisääntyneet elokuusta 1937 lähtien. Peelin komission suositukset oli julkaistu 3. heinäkuuta 1937 ja Palestiinan arabit olivat raivoissaan siitä, että jakosuunnitelman mukaan juutalaisille jäisi suurempi alue, mitä he sillä hetkellä maanostojen kautta omistivat. 

1. huhtikuuta 1937 alkaen virkaatekevänä aluekomissaarina toiminut Andrews piti huolta omasta turvallisuudestaan. Hän liikkui toimialueellaan aina poliisiauton saattamana, aseistettu poliisi seisoi huoneen oven ulkopuolella hänen yöpyessään hotelleissa ja hänellä oli aina aseistettu poliisivartio Nasaretissa olevan talonsa puutarhassa.

Andrews liikkui vastuualueellaan ahkerasti ja arabiankielen taitajana (myös auttavasti hepreaa osaavana) hän onnistui keräämään perusteellisesti tietoa alueen tilanteesta. Andrewsin asiantuntijuuden vuoksi hänet oli liitetty Peelin komission avuksi sen kerätessä Palestiinassa tietoa suosituksiaan varten. Nasaretissa komissio haastatteli arabijohtajia Andrewsin kotona. Korkea edustaja Wauchope pitikin Andrewsia älykkäimpänä neuvonantajanaan ja parhaimpana ystävänään Palestiinassa kuten hän siirtomaaministeriön alivaltiosihteeri Cosmo Parkinsonille kirjoitti.

Brittien tiedusteluraportit varoittivat loppukesästä 1937 radikaalimpien Palestiinan arabien valmiudesta käynnistää murhakampanja. Tämän suuntaisesti Jerusalemin suurmuftin Hajj Amin al-Husseinin arvioitiin ohjeistaneen palestiinalaisia käydessään Damaskoksessa kesällä 1937.  Andrews tosin arvioi itse raportissaan elokuun viimeisenä päivänä, että pelkoa laajamittaisista levottomuuksista vuoden 1936 tapaan ei ollut. Wauchope puolestaan varoitti omassa raportissaan, että Galilean alueella vallitseva työttömyys ja köyhyys lietsoi rikollisuutta ja levottomuutta.

Peelin komission jakosuosituksen julkaisun jälkeen Andrews raportoi, että suunnitelma lisäsi Palestiinan arabien pelkoa tulevaisuudestaan. Hänen mukaansa pelko kääntyisi jaon toteutuessa vihaksi Britanniaa kohtaan. Galilean alueella Andrews symboloi mandaattihallintoa ja tiedossa oli myös, että Andrews oli joutunut Muftin ns. mustan listan kärkinimeksi. Toisaalta Andrews oli raportoinut Wauchopelle, että Palestiinan arabeja huojensi tieto siitä, että korkea edustaja vastusti Peelin komission jakosuunnitelmaa ja oli matkustamassa Englantiin pysäyttämään komission suositusten toimeenpanon.

Tähän kirkkoon Andrews oli matkalla.

Turvallisuuteen liittyvistä varotoimista huolimatta Andrewsilla oli yksi vakiintunut, ja kohtalokkaaksi osoittautuva, tapa. Hän oli matkalla lähimmän alaisensa Pirie-Gordonin kanssa 26. syyskuuta, kuten muinakin sunnuntai-iltoina, poliisikonstaapeli McEwanin saattamana iltarukoukseen Nasaretin Anglikaanikirkkoon. Jätettyään autonsa vähän matkan päähän kirkosta kolmikko nousi jalkaisin kapeaa katua pitkin pienellä mäenharjanteella olevaa kirkkoa kohti. Neljä Palestiinan arabia odotti väijyksissä kirkkoon johtavan tien varrella tietoisina Andrewsin viikoittaisesta kirkkokäynnistä. Kolmikon lähestyessä kirkon pihaa väijyjät avasivat tulen Andrewsia kohti. Andrews ehti tönäistä Pirie-Gordonin syrjään käskien tätä samalla juoksemaan henkensä edestä (Run for your life!) mutta saaden itse kirkkopihalle nousevilla askelmilla luodin iskemän kaulalaskimoon. Nämä sanat Pirie-Gordonille jäivät Andrewsin viimeisiksi sanoiksi. Hän kuoli tajuihinsa tulematta puolen tunnin kuluttua osumasta. Myös konstaapeli McEwan menetti henkensä, ainoastaan Pirie-Gordon haavoittuneena selvisi väijytyksestä hengissä. 

Rikospaikka on muuttunut paljon yli 70 vuotta murhan jälkeen, mutta kirkko seisoo entisellä paikallaan ja entisen näköisenä. Myös kirkolle johtavat kapeat kujat ovat jäljellä, vaikka niiden varrelle on rakennettu paljon uusia rakennuksia myöhempinä vuosikymmeninä.

Murhaajat väijyivät kirkkoon johtavan kapean kadun varressa.

Vain pari viikkoa ennen kuolemaansa Andrews oli varoittanut Pirie-Gordonia Nasaretin lähikylästä odotettavissa olevasta hyökkäyksestä. Poliisitutkimus ja jälkikoirat osoittivat väijyjien paenneen sivutietä pitkin pääkadulla odottaneeseen autoon ja sitä tietä ulos kaupungista. Heitä ei tavoitettu koskaan. Syyllisten epäiltiin kuuluvan Galilean alueella aktiivisesti toimineeseen Ikhwan al-Qassam -nimiseen kapinallisryhmään. Brittipoliisi ampui vuonna 1935 'Izz ad-Din al-Qassamin, Syyrian Latakian maakunnan Jablen kaupungista kotoisin olevan, Haifaan muuttaneen muslimioppineen ja yhden brittimandaatin vastaisen taistelun johtohahmoista. Andrewsin murhanneiden epäiltiin kuuluvan tuohon Sheikki Qassamin mukaan nimettyyn ryhmään. Sen mukaan myös nykyinen Hamasin sotilaallinen siipi Gazassa, ns. Qassamin prikaatit, on nimetty.

Tämän portin tuntumaan Andrews kaatui.

Andrewsin menetys oli Wauchopelle kova isku. Wauchope ei kokenut sitä pelkästään luottoystävänsä menetyksenä, vaan myös iskuna sitä sovinnollista politiikkaa kohtaan, jota hän mandaattihallinnon korkeimpana edustajana oli Palestiinassa ajanut. Wauchope määräsi vastatoimina välittömästi laajamittaiset poliittisesti epäilyttävien henkilöiden pidätykset sekä korkean arabineuvoston ja kansallisten komiteoiden julistamisen laittomiksi. Jerusalemin muftilta Amin al-Husseinilta Wauchope otti pois korkeimman muslimineuvoston presidenttiyden. Näitä koskevat määräykset astuivat voimaan 1. lokakuuta 1937. Mufti onnistui pidätysmääräyksestä huolimatta pakenemaan Jerusalemin Haram ash-Sharifista Beirutiin. Marraskuussa mandaattihallinto perusti sotilastuomioistuimet, kuolemanrangaistus otettiin käyttöön ja vuosina 1937-39 noin 100 kapinallista hirtettiin. Wauchope puolestaan palasi pettyneenä Englantiin kesken toisen viisivuotiskautensa vuoden 1938 alkupuolella. Väkivalta Palestiinassa kärjistyi aina siihen asti, että myös Jerusalemin vanha kaupunki oli lokakuussa 1938 kapinallisten hallussa viikon ajan.

Huhtikuussa 1938 Britannia lähetti Palestiinaan Woodleadin komission tutkimaan Peelin komission suositusten toimeenpanon mahdollisuuksia. Käytännössä sen tehtävänä oli mitätöidä Peelin komission esitykset, jotka se raportissaan marraskuussa 1938 tekikin esittäen erilaisia vaihtoehtoja Palestiinan jakamiseksi. Mikään niistä ei ollut toteuttamiskelpoinen. Samanaikaisesti  brittihallitus tuli siihen tulokseen, että maan jakaminen itsenäisiksi juutalais- ja arabivaltioiksi ei ollut toteuttamiskelpoinen. Komissioiden työn jäädessä tuloksettomaksi brittihallitus joutui antamaan hallituksen virallisen asiakirjan politiikastaan Palestiinassa, ns. Valkoisen kirjan (White Paper) vuonna 1939. Palestiinan jakosuunnitelmasta luovuttiin, mutta siitä piti tulla itsenäinen kymmenen vuoden kuluessa. Käytännössä Valkoinen kirja luopui itsenäisen juutalaisvaltion perustamisen ajatuksesta. Valkoisen kirjan mukaan sekä maahanmuuttoa että maan ostoa piti rajoittaa. Brittihallitus otti vuoden 1939 Valkoisessa kirjassa etäisyyttä Balfourin julistukseen, tai ainakin sen sionistiseen tulkintaan, ja hyväksyi samalla arabien itsehallintoperiaatteen Palestiinassa.

Palestiinassa ja diasporassa asuvat juutalaiset vastustivat jyrkästi brittihallituksen uutta politiikkaa ja käynnistivät aseellisen vastarinnan mandaattihallintoa vastaan Palestiinassa. Tässä vaiheessa Palestiinan tilanteeseen vaikutti kuitenkin jo enemmän syttymässä oleva toinen maailmansota ja natsi-Saksan juutalaisvainot sekä britti-imperiumin sota-ajan politiikka Levantissa. Valkoinen kirja, vaikkakin virallisesti mandaattihallinnon ohjaava poliittinen asiakirja mandaatin loppuun saakka, menetti käytännössä merkityksensä. Mielenkiintoista on kuitenkin todeta, että sen sisältö vastasi Wauchopen näkemystä Palestiinan arabien käynnistämän yleislakon ja levottomuuksien todellisista syistä. Valkoisen kirjan politiikka toteutuessaan olisi voinut hälventää niitä pelkoja, joiden keskellä Palestiinan arabit elivät  jatkuvasti lisääntyneen juutalaisten maahanmuuton keskellä 1920 ja -30 -luvuilla.

Andrewsin murha Nasaretin Anglikaanikirkon kirkkopihalle johtavilla portailla oli käännekohta suurena arabikapinana tunnetuksi tulleena ajanjaksona 1936-39. Kansannousun ensimmäistä vaihetta seurannut rauhallisempi jakso päättyi aikaisempaa verisempään kansannousun toiseen vaiheeseen, jonka yhtenä laukaisijana Andrewsin murha toimi. Mandaattihallinto turvautui nyt kovaotteiseen sotilaalliseen kriisinhallintaan vastoin aikaisempia Wauchopen politiikkaa ja suosituksia. Ne eivät rauhoittaneet tilannetta. Andrewsin murha oli myös laukaisija sille tapahtumaketjulle, joka johti Peelin komission suositusten uudelleen arviointiin ja sen myötä vuoden 1939 Valkoiseen kirjaan. 

Suruviesti Andrewsin ennen aikaisesta kuolemasta lähti osoitteeseen 19, Cromwell Crescent, Earl's Court, S.W., jossa nyt leskeksi jäänyt Lewis Andrewsin puoliso asui. Surua ei varmasti hälventänyt yhtään se, että siirtomaaministeri William Ormsby-Gore nimitti virkaatekevänä aluekomissaarina toimineen Andrewsin kuolemansa jälkeen aluekomissaarin virkaan 1. huhtikuuta 1937 alkaen.