Ghoutasta Geneveen

Ghoutasta Geneveen on pitkä matka. Kemiallisten aseiden käyttö Ghoutassa avasi odottamattoman ja uuden mahdollisuuden Syyrian sodan poliittiseen ratkaisuun. Myönteisiä askelia tätä kohti ovat olleet Syyrian liittyminen kemiallisten aseiden kieltosopimukseen, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma kemiallisten aseiden hävittämisestä Syyriassa yhdistettynä välttämättömään poliittiseen prosessiin sekä Yhdysvaltojen ja Venäjän yksimielisyys Geneve 2 kokouksen välttämättömyydestä edellä mainitun prosessin käynnistämiseksi kesällä 2012 järjestetyn Geneve 1 kokouksen jatkoksi.

Ulkoministeri Kerry ehti jo kiittelemään Syyrian hallintoa hyvästä yhteistyöstä kemiallisten aseiden kieltosopimuksen valvonnasta vastaavan YK:n alaisen OPCW:n kanssa. Kukapa näitä kiitoksia olisi uskonut kuulevansa vain reilu kuukausi sitten sotilaallisen iskun kynnyksellä? Nobelin rauhan palkinnosta päättävät puolestaan puhalsivat tuulta myönteisen kehityksen purjeisiin myöntämällä tälle järjestölle rauhan Nobelin. OPCW:n esitykset rajoitetuista, alueellisista tulitauoista pääsyn varmistamiseksi kemiallisten aseiden tuotantolaitoksille voisivat toimia myös ensiaskeleena laajemmalle asteittain ja alueellisesti vaiheittain toteutuvalle tulitauolle Syyriassa.

Ghouta on yksi niistä Damaskoksen alueen lähiöistä Jobarin lailla, joissa on sijainnut käsityönä tehtävien damaskoslaisten helmiäiskoristeltujen huonekalujen ja koriste-esineiden verstaat. Vanhan kaupungin katuja vaeltaneet muistavat ihastuttavat näyteikkunoista näkyvät tuolit, pöydät ja seinäkoristeet. Nämä käsityöteollisuudesta osittain elantonsa saaneet kaupunginosat ovat nyt kapinallisten hallussa, verstaat ovat kiinni tai tuhottu ja tekijöiltä ovat menneet niin varastot kuin elanto. Kukaan ei ole myöskään enää ostamassa taitavan ja perinteisen käsityön tuotteita. Ghoutasta on välttämätön matkata Geneveen, että elämä ja elinkeinot palautuvat takaisin Ghoutaan.

Milloin näiden helmiäiskoristeltujen esineiden teko jatkuu Damaskoksessa?

Kukaan ei varmasti villeimmissä unelmissakaan olisi uskonut, että Lähi-idän joukkotuhoaseiden hävittäminen alkaa Syyriasta sen jälkeen. Aikaisemmin joukkotuhoaseet oli hävitetty Irakista, ennen kuin Yhdysvallat sinne niiden olemassaolon varjolla hyökkäsi. Syyria ei oma-aloitteisesti olisi luopunut köyhän miehen joukkotuhoaseena tunnetuista kemiallisista  aseista. Se oli rakennettu pelotteeksi Israelin oletettua uhkaa vastaan. Yhdysvaltojen sotilaallisen iskun uhan myötä Syyria joutui nurkkaan, eikä Venäjä antanut sille muuta vaihtoehtoa kuin suostua sopimukseen iskun välttämiseksi. Se oli sisällissodan aikana ensimmäinen kerta, jossa Venäjän vaikutusvalta Syyrian johtoon näkyi selvästi. Toisaalta, ilman Syyrian joutumista nurkkaan Venäjä ei olisi pystynyt vaikuttamaan nyt nähdyllä tavalla.

Syyrian liittyminen kemiallisten aseiden kieltosopimukseen oli samalla sen tunnustamista, että sen hallinto on edelleen tunnustettu kumppani kansainvälissä sopimuksissa. Kenenkään muun kanssa Syyriassa sopimusta ei olisi voitu tehdä. Tämän tunnustaminen ei tarkoita sitä, että se mitenkään tekisi vähemmäksi hallinnon vastuuta Syyriassa tehdyistä hirvittävistä rikoksista. Mutta tämän tunnustaminen puolestaan ei tarkoita sitäkään, että Syyrian hallinto olisi yksin vastuussa siellä tehdyistä rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Syyrian hallinto on kemiallisten aseiden hävittämiseen liittyvässä toiminnassa osoittanut sekä yhteistyö- että toimintakykyä - Kerryn kiitoksen ansaitsemalla tavalla. Näitä samoja ominaisuuksia tarvitaan poliittisessa prosessissa. Kykyä siis on, jos tahtoa löytyy. Matkaa Ghoutasta Geneveen kompastuttaa se, että yhden merkittävimpinä esiintyvän oppositiokoalition suurin ryhmä eli Syyrian kansallinen neuvosto on ilmaissut jäävänsä pois Genevestä. Tahtoa ei näytä löytyvän joka puolelta. Nähtäväksi jää, millä tavalla kapinalliset yrittävät suistaa kehityksen pois Geneveen johtavalta polulta.

Siinä, missä Venäjä kykeni painostamaan Syyrian hallintoa, Yhdysvaltojen on painostettava liittolaisiaan Saudi-Arabiaa, Qataria ja Turkkia painostamaan Syyrian oppositiot Geneveen. Edellä mainituilla aseita ja tukea kapinallisille toimittavilla valtioilla on suuri vastuu joko sodan päättymisestä tai jatkamisesta. Itkeminen pakolaiskärsimyksen edessä on krokotiilin kyynelien vuodattamista samalla kun mahdollistetaan sodan jatkuminen.

Pienikin edistys joukkotuhoaseiden hävittämisessä Lähi-idästä on parempi kuin ei mitään. Joukkotuhoaseettoman Lähi-idän luomiseksi tämän edistyksen on levittävä alueen jokaiseen valtioon. Samaan aikaa ei saa unohtaa myöskään perinteisempää asekauppaa. Niilläkin aseilla saadaan kyllä joukkotuhoa aikaiseksi. Irakin miehitys ja sen seuraukset ovat olleet yksi esimerkki pitkän aikavälin joukkotuhosta. Viimeksi tänään on luettu uutisia Yhdysvaltojen uusista 11 miljardin dollarin asekaupoista Saudi-Arabiaan ja arabiemiraatteihin. Myyntilistalla ovat risteilyohjukset ja bunkkerinhävittämispommit. Rauha Lähi-itään jää vain haaveeksi, mikäli aseiden pumppaus alueelle jatkuu nykyistä tahtia.