Näkyy kauas historiaan ja lähelle
nykyisyyteen. Libanonin Baalbekissa sijaitsevan Palmyra-hotellin kaltainen
yöpymispaikka on ainutlaatuinen. Näköala hotellin terassilta ja huoneiden
parvekkeilta on vertaansa vailla. Edessä näkyvät Baalbekin roomalaisaikaiset
rauniot. Vielä pystyssä olevat temppelien järeät kolumnit muistuttavat
menneiden vuosituhansien rikkaasta historiasta nykyisen Bekaan laakson
keskivaiheilla. Temppelit ovat olleet verisiä uhrauspaikkoja muinaisuudessa.
Verta alueella vieläkin vuodatetaan, muutenkin kuin Syyrian sisällissodassa tai
sen verisissä seurauksissa Libanonissa. Temppelialueen raunioilta löytyi
kaupungin taloudenhoitajan ruumis luodinreikä rinnassa pari päivää ennen
vierailuani. Kuka, miksi ja millä motiiveilla? Jännityskertomusta voi punoa
vaikka tuon murhan ympärille mielikuvitusta virittävässä hämyisen kulahtaneessa
Palmyra-hotellissa temppeliä vastapäätä.
 |
| Näkymä Palmyra-hotellin parvekkeelta |
Palmyra-hotelli rakennettiin vuonna
1874, eikä hotellia ole pilattu moderneilla uudistuksilla tai korjauksilla.
Hotellin vastaanottovirkailijan toimiston puhelimet ovat vanhoja, mustia
bakeliittipuhelimia, tietokoneita ei ole ja varaukset tehdään puhelimitse. Todennäköisesti
kirjeitse tehtävä varaus toimisi myös. Langattoman netin kysyminen olisi paha
etikettivirhe. Hotellin aulassa vieraita on vastaanottamassa keittiön Ahmad, jonka
yhtäjaksoinen työura hotellissa alkoi vuonna 1956. Ahmad tuntuu pysyvän
mielellään menneiden aikojen muistoissa. Hotellin kulta-aikoja olivat vuodet
50-luvun lopusta sisällissodan alkuun asti vuonna 1975. Baalbekin jokavuotiset
festivaalit ja turismi pitivät hotellin täynnä.
 |
| Hotellin julkisivu |
Tunnettuja vieraita on useita alkaen
vuonna 1898 hotellissa yöpyneestä Saksan keisari Wilhelm II:sta, Ranskan
Charles de Gaullesta ja ranskalaisesta runoilija Jean Cocteausta lähtien.
Runoilijan tunnelmia on kehystetty hotellin seinille. Ensimmäisen maailmansodan
aikana saksalaiset pitivät hotellia tukikohtana, toisen maailmansodan aikana se
palveli yhtenä brittien esikuntana. Libanonin sisällissodan aikana
kansainvälisen punaisen ristin delegaatio asui hotellissa lähes 10 vuotta ja
siinä käytiin myös neuvotteluja sisällissodan ratkaisemiseksi. Hotellin
historiasta löytyy epäilemättä niin sodan, rauhan kuin rakkauden aineksia.
 |
| Jean Cocteaun terveiset kesältä 1960 |
Hotellin tunnelmaan pääsee vain siellä
käymällä ja yöpymällä. Kaikkialla huokuu elegantti repsotus, kalusteet ovat
vuosikymmeniä vanhoja, maali repsottaa seiniltä jättäen seinät kokoelmaksi
erivärisiä läiskiä ja yli neljä metriä korkean hotellihuoneen katosta se roikkuu pitkinä käpertyvinä suikaleina. Hotellia parempaa aikamatkaa
50-luvulle, tai jopa sitä edeltäville vuosikymmenille, on vaikea kuvitella.
Seinillä olevat taulut ovat vanhoja valokuvia Baalbekin temppeleistä, kehystetty
matkailumainos mainostaa Baalbekia Syyriassa - muistuttaen sen olleen osa
Syyriaa ennen ranskalaisten harjoittamaa jakopolitiikkaa. Toisen kerroksen
aulan lasivitriini on täynnä temppelialueelta lähtöisin olevia saviastioita ja
-lamppuja. Käytävien valaistus on hämärä, sähköt toimivat jos toimivat ja vettä
tulee huoneisiin mikäli tulee.
 |
| Hotellin juliste |
Palmyran parvekkeelta avautuu Baalbekin
raunioiden lisäksi näkymä etelään päin noin 100 metrin päässä olevaan
iranilaista arkkitehtuuria edustavaan näyttävään kaksiminareettiseen
shia-moskeijaan. Käynti moskeijassa mustaturbaanisen sayyidin (profeetan jälkeiläinen) juttusilla palauttaa historian
havinoiden lumoamaksi jääneen kävijän takaisin arkipäivään. Qusairin kaupunki,
joka on vain reilun tunnin ajomatkan päässä
Syyrian puolella rajaa, siirtyi Hizbollahin tukemana takaisin Syyrian hallinnon
valtaan reilu viikko sitten.
 |
| Sayyid kuvailee moskeijan syntyhistoriaa |
Sayyid on hyvin tietoinen poliittisesta
tilanteesta ja Hizbollahista. Hizbollahin ensimmäinen pääsihteeri oli hänen
hyvä ystävänsä ja kotoisin samasta kylsästä Bekaan laaksossa. Moskeijan
historian esittelyn jälkeen Sayyid siirtyy nykyisyyteen. Hänen mukaansa
Hizbollahille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä taistelemaan Syyrian
puolelle. Takfirien ja salafistien voitto mahdollisessa sisällissodassa
Syyriassa ajaisi Libanonin shiat ahtaalle. Kysymys on itsepuolustuksesta, eikä
Iranin tai edes Syyrian hallinnon auttamisesta hallinnon itsensä vuoksi. Sayyid
tuo avoimesti esille turhautuneisuutensa Syyrian armeijan tehottomuuteen ja
korruptioon. Kapinalliset olivat kyenneet valtaamaan kyliä ja kaupunkeja
upseereita lahjomalla - tästä syystä joidenkin kylien hallinto oli siirtynyt
edestakaisin puolelta toiselle. Tästä Hizbollah on tehnyt lopun ja sayyidin
mukaan Hizbollah on mennyt Syyriaan pysyäkseen siellä. Samalla se pyrkii
toimimaan Libanonin rajavartijana estäen Syyrian kapinallisten logistisen
liikenteen rajan yli samalla kun mahdollistaa oman esteettömän liikkumisensa. Ratkaisevat
taistelut käydään Aleppossa, tämä tuntui olevan hänenkin mielipiteensä.
Hizbollahin viime aikaisesta
menestyksestä huolimatta hän ei ollut optimistinen Libanonin suhteen. Nyt jo
koetulla tavalla tappioistaan turhautuneet Syyrian kapinalliset kostavat tulittamalla
Libanonin puolen shia-kyliä. Vierailua edeltäneenä aamuna 6-8 kapinallisten
ampumaa kranaattia iskeytyi Baalbekin raunioiden läheisyyteen muutaman sadan
metrin päähän Palmyra-hotellista. Mikäli Syyrian hallinnon yliote tulee
jatkumaan, kapinallisten kostoiskut Libanonissa lisääntyvät. Sayyid näki varsin
paljon vaivaa korostaakseen shiojen halua rauhanomaisiin väleihin kaikkien
ihmisten kanssa uskonnoista riippumatta. Kaikki ovat hänen mukaansa yhtälailla
Jumalan luomistöitä.
Saan hotellista lähtiessäni mukaan
vielä yhden vanhoista esitteistä. En malta olla lainaamatta sitä: combining an outstanding formula with an
outstanding location, the Palmyra Hotel is among those few happy places that
haunt you for a lifetime with dreams of coming back. Luulen paluusta
unelmoinnin tartuttaneen useamman kuin yhden Palmyra-hotellin vieraan.
Lähdin sunnuntaiaamuna Baalbekista ja
saavuin illalla Istanbuliin. Määränpäänä oli Richmond-hotelli noin kilometrin
päässä Taksim-aukiosta Istiklal Caddesi-kadulla. Taksi ei päässyt perille,
eteen ilmestyi kiviä heittäviä ja kasvosuojuksia pitäviä mielenosoittajia.
Taksiin tulvahti kyynelkaasua, joka pani silmät kirvelemään. Viimeiset pari
sataa metriä piti kävellä mellakkapoliisien ryhmien läpi. Katu oli kuin sodan
jäljiltä, lähes autio, siellä täällä kasvosuojuksia tai kaasunaamareita pitäviä
mielenosoittajia, ikkunoita rikki, ravintolat kiinni - ilmassa leijui edelleen
kyynelkaasua. Hotelliin kirjautuessa minulle kuiskattiin aulassa, että he vihaavat
presidenttiä (luulen heidän tarkoittaneen pääministeriä). Langatonta nettiä
kysyessäni hän totesi nettiyhteyden olevan tapahtumien vuoksi poikki.
On hyvin tiedossa, että pääministeri
on seurannut ja kommentoinut ahkerasti
Syyrian tilannetta. Hänen kannanottojaan Syyriasta seuranneena on yllätys, että
hän käyttääkin ahkerasti Assadin leksikonia ja täsmälleen Assadille
luonteenomaisella tavalla. Niin samanlaisia Erdoganin käyttämät ilmaisut ovat
alkaen kansainvälisestä salajuonesta rikollisten ainesten mellakointiin. Sunnuntain
Erdogania tukeva massiivinen mielenosoitus muistutti niitä mielenosoituksia,
jotka Assad keräsi pari vuotta sitten Damaskoksen kaduille. Maanantaina lentokentälle
lähtiessäni kadulle alkoi kerääntyä mellakkapoliiseja varusteineen vastaamaan
mielenosoittajien haasteeseen. Mellakkapoliisien ryhmittyminen tuntui kuin
huutavan yhteenottoon ja siihen se varmasti johtaakin. Palmyran parvekkeelta on
Richmondiin Istanbulissa pitkä matka, mutta Lähi-idän kansannousuja seuranneelle
tunnelma oli tuttu. Turkista kuullaan vielä paljon ja Erdogan on varmistanut näillä
toimilla huolellisesti suunnittelemalleen vallassa pysymiselle aikaisen lopun.