Libanonin salafismin syntysijat ovat Tripolissa. Kävin
siellä ensimmäisen kerran viitisen vuotta sitten. Vierailu suuntautui vuonna
2007 täydellisesti hävitettyyn Nahr al-Baredin palestiinalaispakolaisleiriin. Se
oli hävitetty kolmen kuukauden piirityksen ja taistelun jälkeen maan tasalle. Kiertely
leirissä paljasti lohduttoman näkymän. Jäljellä oli vain asuinrakennusten betonisia
raunioita ja murskaa. Valtaosa leirin 27000 palestiinalaisesta, kaikkiaan 5900
perhettä, joutui etsimään väliaikaista majoitusta lähistöllä sijaitsevasta
Baddawin pakolaisleiristä loppujen joutuessa keksimään itselleen katon pään
päälle muualta. Jälleenrakentaminen oli vierailuni aikana suunnitteilla, mutta
se on edennyt hyvin hitaasti. Suurin osa leirin aluetta on edelleen suljettua
sotilasaluetta. Ensimmäiset palaajat pääsivät takaisin pienelle osalle jälleenrakennettua
leiriä vasta huhtikuussa 2011. Jälleenrakentamisen kustannusarvio on 345
miljoonaa dollaria.
Nahr al-Bared symboloi kahtakin asiaa palestiinalaisten pakolaisongelman
lisäksi. Ensimmäinen niistä liittyy Libanonin taisteluun radikalismia vastaan. Radikaalia
salafismia edustava Fatah al-Islam oli soluttautunut palestiinalaisleirin
sisälle. Sen ja Libanonin armeijan välinen yhteenotto Tripolissa johti näiden
väliseen sotaan yllä kuvatuin seurauksin. Samaa ryhmittyvää edustavat
islamistiset radikaalit taistelevat tällä hetkellä Syyrian sisällissodassa.
Libanonin armeija yritti päästä Nahr al-Barediin pesiytyneistä radikaaleista
kerralla eroon - tuloksena rauniokasa, pakolaisille kotien menetys ja uusi
pakolaisuus sekä edelleen Tripolissa kukoistava islamistinen radikalismi!
Toiseksi Nahr al-Bared symboloi palestiinalaisten ja
libanonilaisten kovin vaikeaa yhteiseloa aina vuodesta 1948
lähtien, jolloin kotinsa menettäneet pakolaiset pakenivat Libanoniin.
Palestiinalaispakolaisia ei koskaan toivotettu aidosti tervetulleiksi eivätkä he vieläkään koe olevansa tervetulleita. Vielä yli 60:n
vuoden jälkeen palestiinalaiset ovat Libanonin kansalaisuutta vailla. Heiltä on
myös lakisääteisesti estetty pääsy harjoittamaan tiettyjä ammatteja. Noin
puolet Libanonin 400000:sta palestiinalaisesta asuu leireillä. Leirien kurjuus,
palestiinalaisten köyhyys ja lohduttomat tulevaisuuden näkymät sekä tasa-arvon
puute antavat tilaa radikalismille Nahr al-Baredissa koetun tavoin. Libanon
joutui vuoden 1969 Kairon sopimuksen myötä antamaan PLO:lle käytännössä
itsehallinnan pakolaisleireille. Sen myötä Libanonin suvereniteetti omalla maaperällään
jäi osin vajaaksi.
Fatah al-Islamin toiminta Nahr al-Baredissa muodosti ainakin
näennäisen syyn leirin hävitykseen, mutta sen lisäksi kyseessä oli varoitus
muille leireille. Libanon halusi näyttää, että sen suvereniteetti ulottuu myös
pakolaisleirien sisälle sen niin halutessa. Libanonin armeijalla olisi ollut
mahdollisuus toimia Fatah al-Islamia vastaan jo ennen sen soluttautumista pakolaisleiriin.
Kysymysmerkiksi jää, miksi armeija ja poliisi ei toiminut aikaisemmin, jolloin
Nahr al-Baredin kaltaista hävitystä ei olisi tarvinnut kokea.
Vuonna 2012 Tripolissa alkoi jälleen kuohua. Syyrian
sisällissota heitti pitkän varjonsa kaupunkiin. Homsin kaupunki Syyriassa on
lähellä Tripolia. Bab al-Tabbanen lähiöstä Tripolissa on lähtenyt sunnaradikaaleja
taistelemaan Syyrian sisällissotaan. Osa heistä kuuluu Jabhat al-Nusraan.
Taistelijoiden lisäksi samaa reittiä kulkee aseita. Yksi Tripolista lähtenyt
rajaa ylittänyt ryhmä joutui Syyrian turvallisuusjoukkojen väijytykseen verisin
seurauksin. Bab al-Tabbanen väki päätti kostaa tämän naapurustossa Jabal Mohsen
kukkulalla asuville alaviiteille, siis Syyrian Assadin heimolaisille. Marraskuussa kuoli näissä yhteenotoissa 17 ihmistä. Jabal Mohsen ja Bab al-Tabbanen välinen raja
Tripolissa noudattaa Syyrian sisällissodan jakolinjoja. Tämän seurauksena
erilaisia aseellisia ryhmiä on syntynyt kuin sieniä sateella lisäten jännitystä
ja turvattomuutta kaupunkiin.
Satunnainen Tripolin kävijä ei juuri huomaa kaupungissa
vallitsevaa jännitystä, vaikka tapahtumat siellä ovatkin saaneet jotkut
vertaamaan sitä Pakistanin Peshawariin. Elämä ja arki pyörivät lähi-itämaiseen
malliin, ruoka on maistuvaa ja keskustassa tehdään liikennettä puurouttavia
katu- ja viemäritöitä. Tripolilaisten sieluista käydään kyllä taistelua. Viime
perjantaina liikenne tukkiutui siitä syystä, että maroniittien patriarkka Beshara
Rai saapui vierailulle. Kaikki kadut piti tyhjentää autoista vierailun
saattueita varten. Ja että Libanonin salafismin syntymäkaupunki ei omiensa
puolesta jäisi vähemmälle, pari päivää Rain vierailun jälkeen kaupunkiin saapui
viime vuonna parrasvaloihin noussut Saidasta kotoisin oleva salafistisheikki Ahmad
al-Assir. Assirilla on tapana sohia mehiläispesiin mennen tullen, olipa
kyseessä sitten Hezbollah, Saad Hariri tai Syyrian hallinto. Pari viikkoa
sitten hän paistatteli mediajulkisuudessa vieraillessaan Farayyan
hiihtokeskuksessa pääasiassa kristittyjen asuinalueella. Joidenkin arvioiden
mukaan laskettelu ei kuitenkaan sheikin pääasiallisiin kiinnostuksen kohteisiin
kuulu.
Tripolissa, kuten kaikkialla muuallakin, törmää myös erilaisuuden
ymmärtämiseen ja yhdessä tekemiseen. Libanonin ehkä tunnetuin ja
kansainvälisesti palkituin kuoro Fayha (www.fayhachoir.org) on kotoisin
Tripolista ja harjoittelee siellä kolme kertaa viikossa. Kuoro on täydellinen
sekoitus eri uskontoihin kuuluvia sunnamuslimeista armenialaisiin asti. Kuoro
kasvattaa myös uutta kuorolaissukupolvea. Fayhan kaltainen toiminta, jos mikä,
edistää rauhaa ja yhdessä elämistä sekä toimii vastapainona erilaisuutta
korostavien rähinöitsijöiden pullisteluun Bab al-Tabbanen ja Jabal Mohsen
rajoilla. Fayhan tavoin Tripolissa oleva moderni Safadi-kulttuurikeskus edistää
vuorovaikutusta tripolilaisten välillä. Keskuksen kulttuuritarjonta on
vilkasta, ja sillä on oma urheilukeskus. Keskus ottaa huomioon
yhteiskunnan tunnustetut kipukohdat, sen vuoksi toiminnassa ei sallita mitään
uskontoon tai politiikkaan liittyvää.
Bab al-Tabbanen ja Jabal Mohsen sekä toisaalta Fayhan ja
Safadin esimerkit Tripolissa kuvaavat osuvasti Libanonissa samanaikaisesti vaikuttavia
hajottavia ja yhdistäviä voimia. Tulevaisuus näyttää valoisammalta, mikäli
kuorolaulun vetovoima osoittautuu sodan vetovoimaa suuremmaksi.