Syyrian solmu on kiristymässä silmukaksi. Ajo Ammanista Damaskokseen sujuu
kyllä vielä suotuisasti mutta hallinnon tukaloituvaa tilannetta ei voi olla
huomaamatta. Vartiointi on tiukentunut, sotilaita ja panssaroituja miehistön
kuljetusajoneuvoja on valtatien reunustoilla aikaisempaa enemmän. Jotkut tankit
on kaivettu asemiin piiput suoraan kyliin osoittaen. Valtaväylien katkaisua
pelätään. Silmukka kiristyy myös Damaskoksen ympärillä. Muutaman viikon sisällä
lisääntyneet tiesulut itse kaupungissa tekevät kaupungin sisäisestä
liikenteestä etsivää; aina täytyy yrittää pari kolme turhaa kertaa ennen kuin
löytyy joku väylä, jota pitkin voi edetä haluttuun paikkaan.
Silmukan kiristymistä voi seurata vanhan kaupungin kattoterasseilta kuuntelemalla
missä suunnassa käydään eniten tulitaisteluja. Itsemurha- ja räjähdeiskut itse
kaupungissa ovat lisääntyneet eikä niistä kaikista enää uutisoida. Erityisesti
turvallisuusviranomaisten tappiot pyritään salaamaan. Ainoastaan SANA-uutistoimiston
sivuilta voi jälkeenpäin katsoa miten paljon sotilaita ja poliiseja on minäkin
päivänä haudattu. Ihmiset rajoittavat ulkona liikkumista vain välttämättömään,
ilman syytä ei lähdetä ulos eikä varsinkaan pimeän aikaan. Pelko elää myös
hallinnon huipulla; päätöksenteon ydinjoukossa olevat joutuvat etsimään
syrjäisempiä paikkoja päivällisiä varten ja liikkumaan matalalla profiililla. He
ovat opposition avainkohteita.
Aseistetut opposition joukot piirittävät Damaskosta ja jonkin verran heitä
on kaupungin sisälläkin – huhujen mukaan jopa vanhassa kaupungissa.
Kapinallisarmeijalla on sissisodan perinteiden mukaisesti se etu puolellaan,
että päivisin se voi sulautua työtä tekeviin damaskoslaisiin ja käydä vaikkapa
tekemässä työpäivän valtion virastossa ja sitten pimeän tullen ottaa toisen
roolin ’vapaustaistelijana’. Aseellinen oppositio on ottanut Damaskoksen
selvästi maalitaulukseen. Alepposta ei tarvitse välittää, se seuraa
automaattisesti kun Damaskos kaatuu. Damaskoslaisten mielipiteissä on
havaittavissa kiristyneen tilanteen tuomaa syvää kyllästyneisyyttä. Hallinnon
tuki murenee vauhdilla. Se selittää omalta osaltaan aseellisen opposition
vahvistumista pääkaupunkiseudulla.
Silmukka on kiristynyt Houlan ja al-Qubeiran verilöylyjen jälkeen. Edelleenkään
ei ole varmuutta siitä, mikä tai mitkä osapuolet niihin olivat syyllisiä. Narratiivit
näiden tapahtumien osalta poikkeavat toisistaan seuraten niitä kertomuslinjoja,
jotka opposition ja hallinnon kertomina ovat eläneet kansannousun alusta
lähtien Syyriassa. Houlan ja al-Qubeiran tapahtumat edellyttävät puolueetonta rikostutkimusta.
Kofi Annanin rauhansuunnitelma on ollut toteuttamiskelpoisen tie ulos
Syyrian umpikujasta. Sen toteenpaneminen kilpistyi kuitenkin sekä hallinnon
että oppositioiden haluttomuuteen tulitauosta. Hallinnolla olisi ollut
mahdollisuus toimia tekijänä umpikujasta ulospääsemiseksi noudattamalla Annanin
suunnitelmaa, mutta loppukin sen legitimiteetin rippeistä on hävinnyt
lisääntyvään väkivallan käyttöön. Syyriassa
on kysymys valtataistelusta, jossa voittoon pyritään väkivaltaisesti
siviiliuhreista välittämättä – tai tekemällä niitä lisää propagandistisin
päämäärin. Legitimiteettivaje on myös oppositioiden aseita käyttävillä, jotka
syyllistyvät hirmutekoihin siviilejä vastaan hallinnon joukkojen lailla. Siltä
pohjalta on huono lähteä rakentamaan uutta hallintoa Syyriaan.
Syyria on kylpenyt vuodenaikaan nähden poikkeuksellisessa yli 40 asteen
helleaallossa. Kesästä on tulossa kuuma ja se kuumenee entisestään heinäkuun
20. päivä alkavan Ramadanin johdosta. Ramadan merkitsi jo vuosi sitten
käännekohtaa Syyrian silloisen kansannousun kulkuun; merkitseekö se nyt tänä
kesänä lopullisia kuolinkelloja nykyiselle hallinnolle?
Valitettavasti väkivalta ei tule loppumaan Syyriassa hallinnon kaatumiseen.
Kostettavaa on kertynyt jo liikaa. Libanonin 15 vuotta kestänyt sisällissota
saattoi olla leikkiä siihen verrattuna, mikä Syyriassa on vielä edessä. Tämä
siitä huolimatta, että hallinto vielä tehnee joitakin myönnytyksiä kansainvälisen
yhteisön painostuksesta ostaakseen lisää elinaikaa ennen lopullista
kaatumistaan.