Punaista päin!

Jordanian liikennevalot ovat olleet varoittavan keltaisella jo pari vuotta. Ammanin keskusta hämää satunnaista kävijää. Amerikkalaistyyliset pikaruokalat, Ammanin pintakiilto, katumaasturit sekä ostoskeskusten lasi ja kromi eivät pysty peittämään alleen Jordanian ahdinkoa. Pintakiillon alla on kiehunut jo pitempään. Valtion kassa on tyhjä ja suurin osa jordanialaisista kamppailee tyydyttääkseen arkipäivän tarpeet. Liikennevalot ovat kääntyneet keltaisesta punaiseksi. Pääministeri ilmoitti 13. marraskuuta illalla polttoaineen ja ruuanlaitto- sekä lämmityskaasun radikaaleista 15 - 53%:n hinnankorotuksista. Kovimmat korotukset kohdistuivat kaasuun, jota jokainen kotitalous käyttää. Mielenosoitukset leimahtivat välittömästi samalla tavalla kuin syyskuun alussa, jolloin hintoja edellisen kerran yritettiin nostaa. Silloin kuningas perääntyi nopeasti, hajotti hallituksen ja hinnat palautettiin entiselleen. Nyt ei ole merkkejä perääntymisestä ja jordanialaiset ovat raivoissaan. Kaupungilla ei puhuta muusta kuin hintojen korotuksesta, jotka tulivat juuri talven tullessa ja parlamenttivaalien alla. Ainakin yksi mielenosoittaja on kuollut, kymmeniä poliiseja loukkaantunut, varoituslaukauksia ammuttu ja kyynelkaasua käytetty. Kuningashuone ei ole ottamassa opikseen. Kuinka pitkään punaista päin voi ajaa?

Arabimaailman herääminen autoritaarisuuden kahleista ja sen luomasta pelosta alkoi kaksi vuotta sitten Tunisiasta. Herääminen näytti ohittaneen tai olevan ohittamassa Jordanian yhtälailla kuin muut Persianlahden sunnimonarkiat Bahrainia lukuun ottamatta. Bahrainissa enemmistönä olevien shialaisten mielenosoitukset kukistettiin Saudien tuella ja Yhdysvaltojen ymmärryksellä. Yhdysvallat sietää erinomaisen hyvin kumppaneidensa autoritaarisuutta, olipa kyse sitten Jordaniasta, Bahrainista tai Saudi-Arabiasta. Se kiirehtikin vakuuttelemaan nyt käynnistyneiden mielenosoitusten aikaan Jordaniassa strategista kumppanuutta samalla huomioiden ikään kuin sivulauseessa, että ihmisillä on oikeus rauhanomaisiin mielenosoituksiin.

Myös Jordanian viranomaiset korostivat oikeutta rauhanomaisiin mielenilmauksiin, mutta lähes samassa lauseessa järjestyspoliisin päällikkö lupasi turvautua rautanyrkkiin, mikäli valtion turvallisuutta vaarannetaan. Samalla annettiin ymmärtää, että mielenosoittajien joukossa on rikollisia elementtejä, rikoksia oli mielenosoitusten yhteydessä tehty ja niihin syyllistyneet tultaisiin pidättämään. Mielenosoitusten yhteydessä raivostuneet kansalaiset hajottivat ja yrittivät sytyttää tuleen joitakin hallinnon rakennuksia. Se on tietysti lainvastaista. Mielettömästä turhautumisesta ja raivostumisista lähteneitä tekoja tai niiden syitä ei kuitenkaan korjata pidättämällä ja rankaisemalla niihin syyllistyneitä. Epätoivoisiin tekoihin ajautuneiden ahdingon syyt ovat syvemmällä kuningaskunnan politiikassa. Mikäli niihin ei etsitä ja löydetä todellista ja toimeenpantavaa ratkaisua, mielenosoitukset laajenevat, yhteenotot väkivaltaistuvat ja Jordania huomaa olevansa keskellä samanlaista kansannousua, jota on seurattu muualla Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Kansa on kyllästynyt kosmeettisiin uudistuksiin. Poliisipäällikön puhe rautanyrkkipolitiikasta ei lupaa hyvää. Järjestys pidetään vaikka väkisin, tietysti turvallisuuden nimissä mutta tämä on paras mahdollinen resepti mielenosoitusten lumipalloefektille. Tämä on jo nähty Syyriassa. Sielläkin hallinto on toiminut turvallisuuden nimissä, jota sen mukaan rikolliset ovat vaarantaneet ja rautanyrkkiä on käytetty. Missä ollaan?

Köyhyysrajan alapuolella oleva kansa on saanut tarpeekseen. Heitä on noin 70% jordanialaisista. Hyvin toimeentulevalla osalla kansaa tai niillä, jotka ovat vierastyössä Persialahden valtioissa, ei ole ongelmaa. Vierastyöläiset käyvät köyhempiä kanssakansalaisiaan ärsyttämässä bensaa nielevillä katumaastureilla kesälomien aikaan Ammanin kaduilla. Heille hinnankorotuksilla ei ole mitään käytännön merkitystä.

Valtion tyhjä kassakirstu tietysti vaatii tuloja ja nopeasti, muuten energian tuonti maahan katkeaa ja palkat jäävät maksamatta. Tämä on syy hinnankorotuksiin. Kansainvälisen valuuttarahaston kahden biljoonan dollarin lainaan liittyy ehtoja, jotka pakottavat hintojen korotuksiin. Kansainvälisen valuuttarahaston politiikka on säälimätöntä ja sen vaatimat ehdot osuvat käytännössä kipeimmin köyhään kansaan. Se oli yksi tekijä aikanaan luoden ne olosuhteet, jotka johtivat Jugoslavian hajoamissotaan. Kansalta loppuu rahat, nuorien työttömyys kasvaa ja tämän luoma lopputulos kasvattaa tyytymättömyyttä. Nämä olosuhteet tuovat nuoret kaduille mielenosoituksiin ja tyytymättömyyden ilmaisun keihäänkärjeksi.

Kuningaskunnassa vedotaan kansalaisten ymmärtämiseen. Ymmärtäminen on kansalaiselle vaikeaa ja selitykset menevät huonosti perille kun samaan aikaan ollaan tietoisia yläluokan korruptiosta, väärinkäytöksistä, vastikkeettomista eduista, eläkkeistä ja ilmaisesta energiasta. Opposition mielestä taloudellisesta ahdingosta voi syyttää huonoa hallintoa ja korruptiota. Eivätkä useammat peräkkäiset hallitukset ole tehneet mitään kouriintuntuvaa tämän korjaamiseksi.

Perinteinen yhteiskuntasopimus kuningashuoneen ja eri yhteiskuntaluokkien ja heimojen välillä on toiminut kauan Jordaniassa. Nyt se on rapautumassa, keltainen varoitusvalo on kääntynyt punaiseksi. Kuningashuoneen aikaikkuna aitojen poliittisten uudistusten tekemiseksi on sulkeutumassa. Oppositio, mukaan lukien vahva muslimiveljeskunta, vaatii perustuslaillisempaa monarkiaa ja kansan, ei kuninkaan valitsemaa pääministeriä ja hallitusta.  Yhteiskuntarauha on jo kokenut kolauksen. Jordaniassa on ollut pitkä perinne siitä, että kuningasta ei arvostella. Se on punainen linja, jota ei ylitetä. Sen lisäksi se on vankeusrangaistuksella rangaistava rikos. Näissä mielenosoituksissa tämä tabu on jo rikottu. Punaisen linjan yli on astuttu. Onko tämän rajan ylittäminen sitä rikollisuutta, joka vaatii poliisipäällikön uhkaamaa rautanyrkkiä? Kesän aikana on alkanut ilmaantua kerrostalohuoneistoihin teräsvahvisteisia ovia. Se on merkki siitä, että pysyvään vakauteen ei enää luoteta.

Sisäpihan salaisuus

Perinteisen damaskoslaisen sisäpihatalon ja Syyrian yhteiskunnan välillä vallitsee mielenkiintoinen vertauskuvallinen yhteneväisyys. Tätä pohdin tällä viikolla asuessani Zeitunan talossa. Suomen Lähi-idän instituutin koti sijaitsee Damaskoksen vanhassa kaupungissa Bab Sharqin eli itäisen portin tuntumassa. Vanha kaupunki on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Instituutin koti on saanut nimensä Zeitunan kujan mukaan, joka liittyy suorana katuna jo Raamatun ajoista tunnettuun katuun.

Rafik Schami kuvailee instituutin kotikujaa kirjassaan Damaskoksen rakastavaiset seuraavasti: Saitun-kuja [Al-Zeituna katu] oli muihin vanhankaupungin katuihin verrattuna lyhyt, leveä ja valoisa ja loppui ennen kuin se ehti muuttua mielenkiintoiseksi. Se oli avonainen kuin kuolleen simpukan kuoret eikä pitänyt sisällään salaisuuksia, ainoastaan koko Lähi-idän katolisen patriarkan istuimen, Syyrian suurimman katolisen kirkon ja katolisen lukion, yhden Damaskoksen kolmesta eliittikoulusta.

Kuja ei sinänsä salaisuuksia piilottanut, mutta sen varrella olevat sisäpihatalot niitä saattoivatkin piilottaa. Instituutin Zeituna-talo on rakennettu 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla kaksikerroksiseksi osittain kivi- ja osittain saviolkitiilirakenteiseksi asuintaloksi, jonka keskellä on avoin sisäpiha. Sisäpihaa koristaa tyypillinen suihkukaivo, eteläseinällä on avoin Iwan-syvennys ja sitä vastapäätä pihan toisella puolella talon koristelluin Qa´a- vierashuone. Tämä talotyyppi muodosti 1800-luvulla noin 70-80% kaikista Damaskoksen vanhan kaupungin taloista.

Zeitunan taloa ei kujalta juuri huomaa. Talo kätkeytyy siihen liittyviin muihin rakennuksiin Schamin mainitsemaa patriarkaattia vastapäätä siten, että kujalle päin erottuvat vain toisen kerroksen kolme ikkunaa ja kujan nurkassa oleva sisäänkäynti. Suurin osa ohi kävelijöistä ei todennäköisesti aavista, mitä sisällä on. Katutasolla ei ole juurikaan ikkunoita, joista kurkistaa sisään. Ovesta sisään astuminen on kuin tulemista toiseen maailmaan. Vastassa on avara ja valoisa sisäpiha, jolla kasvaa muutama sitruspuu. Sisäpihan keskellä on suihkukaivo ja ympärillä ovat nykyiset toimisto- ja seminaaritilat sekä kirjasto. Yläkerrassa sijaitsevat instituutin vierashuoneet ja avaralta tasakatolta on näkymä muille vanhan kaupungin katoille. Kirkon ja moskeijoiden tornit ovat vieressä ja kaukana häämöttää Qasyoun-vuori. Zeitunan talo on vanhan kaupungin kristityssä korttelissa, mutta rajoittuu juutalaiskortteliin. Talo sijaitsee keskellä sitä rikasta etnistä, kulttuurista ja uskonnollista mosaiikkia, josta Syyria on muodostunut.

Damaskoslainen sisäpihatalo kuvastaa osuvasti Syyriaa valtiona. Käynnissä oleva sisällissota on näyttänyt, että se tunnettiin yllättävän huonosti ajatellen sen kokoa ja strategisesti tärkeää sijaintia Lähi-idässä. Autoritaarisia valtioita on vaikeampi tuntea siitä yksinkertaisesta syystä, että ne pysyvät monessa suhteessa ulkopuolisilta suljettuina, vaikka matkustaminen esimerkiksi Syyriaan onkin ollut mahdollista. Tämä Syyrian tuntemattomuus heijastuu ja näkyy siinä, miten siellä käytävään sisällissotaan on suhtauduttu ja mitä sen suhteen on yritetty tehdä. Päällimmäisenä on havainto siitä, että ymmärrys Syyrian valtion luonteesta, historiasta ja niistä tekijöistä, jotka ovat ohjanneet sisällissodan kulkua, on jäänyt huomattavan vajaaksi. Syyria on pysynyt sisäpihana, salaisuutena.

Mielenkiintoista on ollut havaita myös se, että Syyriasta on tullut tuntematon niille syyrialaisille, jotka vuosikymmenten kuluessa ovat muuttaneet ulkomaille. He kyllä edelleen luulevat tuntevansa Syyriaa. Tämä on käynyt erityisesti ilmi yhtä oppositiolinjaa edustavan Syyrian kansallisneuvoston toiminnassa. Tämä kansallisneuvosto on se, jota tunnustamaan monet länsimaat olivat ryntäämässä, jopa painostamassa. Vasta pitkän ajan kuluttua kävi ilmi, että tämä eksiilien muodostama ryhmä ei edustanut laajapohjaisesti Syyriassa asuvia syyrialaisia.

Dilip Hiro, eräs nykyisen Lähi-idän parhaista tuntijoista, toteaa viitaten Irakiin ja sen eksiiliryhmien poliittiseen rooliin sekä erityisesti Yhdysvaltojen nojautumiseen heihin eräässä vaiheessa, että historia osoittaa eksiiliryhmien olevan yleensä niitä, jotka viimeisenä ymmärtävät todellisen tilanteen niissä maissa, joista he ovat lähteneet. Tämä olisi tietysti ollut viisasta muistaa Syyrian kohdalla ja se on viisasta muistaa edelleen.

Tämä selittää osaltaan sitä haparointia, joka Syyrian ulkopuolella on ollut suhteessa kansannousuun ja sitä seuranneeseen sisällissotaan. Salaisuutta, jota ei tunneta, on vaikea käsittää. Syyria ei ole eikä ole ollut Libya, vaikka monet Libya-malliin uskoen pyrkivät johdattelemaan ja ohjaamaan politiikkaan Syyriaan saman mallin monistamiseksi.

Damaskoslainen sisäpihatalo jää salaisuudeksi, mikäli ovesta ei astuta sinne sisälle. Sisälläkin talon historia jää vielä pitkäksi aikaa hämärän peittoon, vaikka rakenteet näkyvät ja suihkulähde solisee. Instituutin Zeitunan talo on vajaan kahden vuosisadan ajan pitänyt sisällään satoja asujia. Heistä ja heidän tekemisistään ei ole juurikaan tietoa. Sama koskee Syyriaa, ulkopuolelta sitä on mahdoton tuntea ja tuntemattomia tekijöitä jää jäljelle, vaikka sitä sisältäpäin pääseekin katsomaan. Syyrian tilanteen analysointi ulkopuolelta on suunnilleen samaa kuin yrittäisi kuvailla Zeitunan taloa siellä koskaan sisällä käymättä.

Enemmän energiaa

Jordania on lähes täysin ulkopuolelta tuodun energian varassa. Maalla ei ole käytännöllisesti katsoen mitään omia hyödynnettäviä energialähteitä. Ei ole öljyä, eikä maakaasua. Puhumattakaan vedestä, joka on tietysti kaiken elämän elinehto. Jordanian vesivaje kasvaa vuosi vuodelta.

Energiariippuvuus tekee Jordaniasta hyvin haavoittuvan. Katkot maakaasun saannissa Egyptistä vuonna 2011 kaasuputken sabotoinnin johdosta pakottivat vaihtoehtoiseen energian tuontiin, joka puolestaan näkyi muutenkin tyhjässä valtion kassakirstussa. Kaasun ja öljyn tuonti katkeili Yhdysvaltojen hyökättyä Irakiin vuonna 2003.

Maallikko ei voi olla ihmettelemättä sitä, miten vähän aurinkoenergiaa on hyödynnetty. Jordania on sijainniltaan yksi aurinkoisimpia maita maailmassa. Sen eteläosissa aurinko paistaa käytännöllisesti katsoen ympäri vuoden. Aurinkoenergiasta ja muun uusiutuvan energian tuotannosta kyllä puhutaan, mutta kehitys on hidasta. Tuntuu lähes synniltä, että vain hieman yli 10% kotitalouksista käyttää aurinkoenergiaa. Sen käyttö sopisi periaatteessa kaikille kotitalouksille.

Jordania haluaa ydinenergiaa. Suunnitteilla on kaksi ydinvoimalaa, joista tarjouksia on tehty ja saatu. Yritykset haluavat lisäenergiaa nopeasti ja ydinvoima näyttää olevan näille sektoreille halutuin vaihtoehto. Tätä ei voi olla ihmettelemättä. Jordanialla olisi mahdollisuus täyttää huomattava osa energiatarpeesta älykkäästi aurinkovoimaa rakentamalla. Aurinkoinen autiomaa tarjoaa erinomaiset puitteet ympäristöystävällistä energiaa tuottaville aurinkokennopuistoille. Kenenkään ei tarvitsisi miettiä tällä tavalla tuotetun energian jätteiden jälkisijoituspaikkaa eikä sitä riskiä, mikä tästä energiantuotannosta syntyy mahdollisen maanjäristyksen iskiessä. Sijaitseehan Jordania tunnetusti järistysherkällä alueella.

Ydinvoiman haluaminen on vanhanaikaista. Jordanialla olisi kyky ja osaamista nousta maailmanluokan tekijäksi aurinkoenergian hyödyntämisessä sen eri sovelluksin. Maan energiastrategian mukaan uudistuvan energian osuuden pitäisi olla 7% vuoteen 2015 mennessä ja 10% vuoteen 2020 mennessä. Tuo 10% tavoite vuoteen 2020 mennessä kyllä tuntuu täysin kunnianhimottomalta. Vuoden 2010 toteutuma uudistuvan energian suhteen oli vain surkeat kaksi prosenttia!

Lainsäädännöllisiä (Renewable Energy Law) uudistuksia oikeaan suuntaan on jo tehty ja sen mukaan yksityiset aurinkoenergian (tai muun uudistuvan energian) tuottajat voivat myydä sähköä valtakunnan verkkoon ja valtakunnallinen sähköyhtiö on velvoitettu sitä ostamaan. Vain mielikuvitus voi panna rajat sille, mitä ja miten aurinkoenergiaa voi hyödyntää. Useita ulkomaisia yrityksiä on pyrkimässä Jordanian aurinkoenergiayritystoimintaan. Tässä on haastetta myös suomalaisille yrityksille. Mikään ei ainakaan teoriassa estä perustamasta aurinkokennopuistoa ja myymästä aurinkoenergiaa Jordanian sähköverkkoon.

Hyöty yhtenä aurinkorikkaimmista maista pitää hyödyntää luovasti, varsinkin kun muut energialähteet ovat niin rajalliset. Jordanialla on mahdollisuus nousta Lähi-idän esimerkkimaaksi ympäristöystävällisen aurinkoenergian käyttöönottajana ja hyödyntäjänä.

Sukellus syvyyteen

Lenkkeilyyn tai murtomaahiihtoon tottunut suomalainen joutuu hieman etsiskelemään korvatakseen perinteiset suomalaiset liikuntamuodot Lähi-idässä. Lenkkeilijöitä arabimaissa ei juurikaan näe, poikkeuksena Beirut Libanonissa. Sen rantabulevardilla juostaan ja kävellään kunnon ylläpitämiseksi aamuvarhaisesta iltamyöhään ilahduttavan runsaslukuisesti.

Syyrian Damaskoksessa juoksulenkkeily on yhtä tuskaa. Liikenteen sekaan ei kannata lähteä yrittämään perjantaiaamua lukuun ottamatta. Silloin pyhäpäivän liikennettä on niin vähän, että jalkakäytävillä ja kaduilla voi jollakin tavalla juosta. Damaskoksen paras lenkkipaikka löytyykin Qasyounin vuorelta, jossa on ihan hyvä ja vaihteleva noin 5 kilometrin lenkki vuorenhuipun ympäri. Sillä lenkillä eivät myöskään ajoneuvojen pakokaasut häiritse pahasti. Lenkkeily Qasyounilla oli kuitenkin lopetettava turvallisuussyistä noin vuosi sitten. Kaupunkien ulkopuolelta Syyriassa tietysti löytyy lenkkimaastoja. Kauniin vehreä ja maastoltaan vaihteleva pikkukylien täplittämä alawiittivuoristo Homsin ja Tartuksen välissä suorastaan kutsuu vetämään lenkkarit jalkaan ja lenkille. Mutta ei sielläkään juuri tällä hetkellä suositella lenkkeilyä kaikille tunnetuista syistä.

Eipä ole paljon helpompaa Ammanissakaan, Jordaniassa. Liikenteen sekaan ja jalkakäytäville on yhtä turha lähteä juoksemaan kuin Damaskoksessakaan. Jalkakäytävillä voisi vielä juostakin, jos niiden keskelle ei olisi istutettu kävelyä ja juoksua estäviä puita. Eikä jalkakäytäviäkään löydy läheskään kaikilta kaduilta. Kaupungin muutamat puistot tarjoavat mahdollisuuden juoksemiseen. Lenkille lähtöä jarruttaa kuitenkin se, että lenkkireitille päästäkseen täytyy aina ensin ajaa autolla, mikäli ei satu puiston vieressä asumaan. Pitemmän päälle kyllästyttää ajaa ensin muutama kilometri autolla, juosta ja sitten palata autolla kotiin. Sama ongelma on tietysti Damaskoksen Qasyounilla. Kuten yllä jo totesin, juoksuharrastus ei näissä maissa niin kovin suuressa suosiossa olekaan. Juoksuharrastuksen vähäisyydestä huolimatta juoksutapahtumia ja maratoneja järjestetään mm. Beirutissa, Ammanissa, kuolleella merellä ja Wadi Rumissa.

Kuntosaleja löytyy, joiden kätköihin voi vetäytyä kuntoa kohottamaan. Miehet ja naiset tietysti pääasiassa omiin saleihinsa. Omakohtaista kokemusta niistä ei ole, mutta kertoman mukaan esimerkiksi naisten kuntosaleilla tärkeämpää tuntuu olevan meikin pysyminen naamassa kuntoilun aikana kuin kunnon kohottaminen. Toisaalta, monille naisille kuntosali saattaa olla niitä harvoja kodin ulkopuolisen maailman sosiaalisen kanssakäymisen kohtaamispaikkoja, jolloin kuntosalin todellinen funktio löytyykin muualta kuin kunnon kohotuksesta. Paikan olemus – olipa kyseessä sitten vaikka kuntosali - voi olla monimerkityksinen.

Hevoset ja ratsastus ovat aina olleet arabikulttuureissa ja –maissa tärkeä ja arvostettu urheilumuoto. Se on enemmän kuin urheilua, se on osa kulttuuria ja ratsastustaitoa arvostetaan korkealle. Ratsastusta voi harrastaa hyvin niin Syyriassa kuin Jordaniassa. Tunteja saa ratsastuskouluista ja pitemmille, opastetuille ratsastusvaelluksille voi osallistua esimerkiksi Petrassa tai Wadi Rumissa. Internetistä löytyy helposti tietoa ratsastusmahdollisuuksista ja –vaelluksista. Ratsastus on hieno ja perinteisestä turismista poikkeava, mutta hyvin paikallinen ja ympäristöystävällinen, tapa poiketa maastoon ja saada uusi näkökulma Lähi-itään.

Punainen meri tarjoaa sukeltajille ja vesiurheilijoille tietysti mielekkään ympäristön. Aqabassa on useita sukelluskouluja, jotka tarjoavat kansainvälisesti tunnustettuja sukelluskursseja selvästi Suomen hintatasoa edullisemmin. Kun edullisempaan hintaan yhdistetään Suomen vesiä lämpimämpi oppimisympäristö punaisen meren näkyvissä, kalaisissa ja korallirikkaissa vesissä, niin sukelluksen oppimisesta ja harrastamisesta tulee erinomainen tapa viettää lomaa. Suomesta tämä onnistuu talvikaudella hyvin näppärästi suorien lomalentojen lentäessä Aqabaan. Sukellusharrastus sopii jokaiselle normaalin terveydentilan omaavalle. Aloittelevalle sukeltajalle on elämys päästä välittömästi värikkääseen korallimaailmaan, sukeltamaan kalaparven keskelle, väistämään kivikalaa tai ihailemaan 27 vuotta sitten punaiseen mereen uponnutta libanonilaista rahtilaivaa.

Lähi-itään muutto ei siis tarkoita loppua kuntoilulle, mutta lajeja saattaa joutua miettimään uudestaan. Samalla se tietysti antaa mahdollisuuden kokeilla jotakin sellaista, johon Suomessa ei ole tullut ryhdyttyä. Lähi-itä on tässäkin mielessä täynnä uusia ulottuvuuksia, mahdollisuuksia ja seikkailuja.