Enemmän energiaa

Jordania on lähes täysin ulkopuolelta tuodun energian varassa. Maalla ei ole käytännöllisesti katsoen mitään omia hyödynnettäviä energialähteitä. Ei ole öljyä, eikä maakaasua. Puhumattakaan vedestä, joka on tietysti kaiken elämän elinehto. Jordanian vesivaje kasvaa vuosi vuodelta.

Energiariippuvuus tekee Jordaniasta hyvin haavoittuvan. Katkot maakaasun saannissa Egyptistä vuonna 2011 kaasuputken sabotoinnin johdosta pakottivat vaihtoehtoiseen energian tuontiin, joka puolestaan näkyi muutenkin tyhjässä valtion kassakirstussa. Kaasun ja öljyn tuonti katkeili Yhdysvaltojen hyökättyä Irakiin vuonna 2003.

Maallikko ei voi olla ihmettelemättä sitä, miten vähän aurinkoenergiaa on hyödynnetty. Jordania on sijainniltaan yksi aurinkoisimpia maita maailmassa. Sen eteläosissa aurinko paistaa käytännöllisesti katsoen ympäri vuoden. Aurinkoenergiasta ja muun uusiutuvan energian tuotannosta kyllä puhutaan, mutta kehitys on hidasta. Tuntuu lähes synniltä, että vain hieman yli 10% kotitalouksista käyttää aurinkoenergiaa. Sen käyttö sopisi periaatteessa kaikille kotitalouksille.

Jordania haluaa ydinenergiaa. Suunnitteilla on kaksi ydinvoimalaa, joista tarjouksia on tehty ja saatu. Yritykset haluavat lisäenergiaa nopeasti ja ydinvoima näyttää olevan näille sektoreille halutuin vaihtoehto. Tätä ei voi olla ihmettelemättä. Jordanialla olisi mahdollisuus täyttää huomattava osa energiatarpeesta älykkäästi aurinkovoimaa rakentamalla. Aurinkoinen autiomaa tarjoaa erinomaiset puitteet ympäristöystävällistä energiaa tuottaville aurinkokennopuistoille. Kenenkään ei tarvitsisi miettiä tällä tavalla tuotetun energian jätteiden jälkisijoituspaikkaa eikä sitä riskiä, mikä tästä energiantuotannosta syntyy mahdollisen maanjäristyksen iskiessä. Sijaitseehan Jordania tunnetusti järistysherkällä alueella.

Ydinvoiman haluaminen on vanhanaikaista. Jordanialla olisi kyky ja osaamista nousta maailmanluokan tekijäksi aurinkoenergian hyödyntämisessä sen eri sovelluksin. Maan energiastrategian mukaan uudistuvan energian osuuden pitäisi olla 7% vuoteen 2015 mennessä ja 10% vuoteen 2020 mennessä. Tuo 10% tavoite vuoteen 2020 mennessä kyllä tuntuu täysin kunnianhimottomalta. Vuoden 2010 toteutuma uudistuvan energian suhteen oli vain surkeat kaksi prosenttia!

Lainsäädännöllisiä (Renewable Energy Law) uudistuksia oikeaan suuntaan on jo tehty ja sen mukaan yksityiset aurinkoenergian (tai muun uudistuvan energian) tuottajat voivat myydä sähköä valtakunnan verkkoon ja valtakunnallinen sähköyhtiö on velvoitettu sitä ostamaan. Vain mielikuvitus voi panna rajat sille, mitä ja miten aurinkoenergiaa voi hyödyntää. Useita ulkomaisia yrityksiä on pyrkimässä Jordanian aurinkoenergiayritystoimintaan. Tässä on haastetta myös suomalaisille yrityksille. Mikään ei ainakaan teoriassa estä perustamasta aurinkokennopuistoa ja myymästä aurinkoenergiaa Jordanian sähköverkkoon.

Hyöty yhtenä aurinkorikkaimmista maista pitää hyödyntää luovasti, varsinkin kun muut energialähteet ovat niin rajalliset. Jordanialla on mahdollisuus nousta Lähi-idän esimerkkimaaksi ympäristöystävällisen aurinkoenergian käyttöönottajana ja hyödyntäjänä.

Sukellus syvyyteen

Lenkkeilyyn tai murtomaahiihtoon tottunut suomalainen joutuu hieman etsiskelemään korvatakseen perinteiset suomalaiset liikuntamuodot Lähi-idässä. Lenkkeilijöitä arabimaissa ei juurikaan näe, poikkeuksena Beirut Libanonissa. Sen rantabulevardilla juostaan ja kävellään kunnon ylläpitämiseksi aamuvarhaisesta iltamyöhään ilahduttavan runsaslukuisesti.

Syyrian Damaskoksessa juoksulenkkeily on yhtä tuskaa. Liikenteen sekaan ei kannata lähteä yrittämään perjantaiaamua lukuun ottamatta. Silloin pyhäpäivän liikennettä on niin vähän, että jalkakäytävillä ja kaduilla voi jollakin tavalla juosta. Damaskoksen paras lenkkipaikka löytyykin Qasyounin vuorelta, jossa on ihan hyvä ja vaihteleva noin 5 kilometrin lenkki vuorenhuipun ympäri. Sillä lenkillä eivät myöskään ajoneuvojen pakokaasut häiritse pahasti. Lenkkeily Qasyounilla oli kuitenkin lopetettava turvallisuussyistä noin vuosi sitten. Kaupunkien ulkopuolelta Syyriassa tietysti löytyy lenkkimaastoja. Kauniin vehreä ja maastoltaan vaihteleva pikkukylien täplittämä alawiittivuoristo Homsin ja Tartuksen välissä suorastaan kutsuu vetämään lenkkarit jalkaan ja lenkille. Mutta ei sielläkään juuri tällä hetkellä suositella lenkkeilyä kaikille tunnetuista syistä.

Eipä ole paljon helpompaa Ammanissakaan, Jordaniassa. Liikenteen sekaan ja jalkakäytäville on yhtä turha lähteä juoksemaan kuin Damaskoksessakaan. Jalkakäytävillä voisi vielä juostakin, jos niiden keskelle ei olisi istutettu kävelyä ja juoksua estäviä puita. Eikä jalkakäytäviäkään löydy läheskään kaikilta kaduilta. Kaupungin muutamat puistot tarjoavat mahdollisuuden juoksemiseen. Lenkille lähtöä jarruttaa kuitenkin se, että lenkkireitille päästäkseen täytyy aina ensin ajaa autolla, mikäli ei satu puiston vieressä asumaan. Pitemmän päälle kyllästyttää ajaa ensin muutama kilometri autolla, juosta ja sitten palata autolla kotiin. Sama ongelma on tietysti Damaskoksen Qasyounilla. Kuten yllä jo totesin, juoksuharrastus ei näissä maissa niin kovin suuressa suosiossa olekaan. Juoksuharrastuksen vähäisyydestä huolimatta juoksutapahtumia ja maratoneja järjestetään mm. Beirutissa, Ammanissa, kuolleella merellä ja Wadi Rumissa.

Kuntosaleja löytyy, joiden kätköihin voi vetäytyä kuntoa kohottamaan. Miehet ja naiset tietysti pääasiassa omiin saleihinsa. Omakohtaista kokemusta niistä ei ole, mutta kertoman mukaan esimerkiksi naisten kuntosaleilla tärkeämpää tuntuu olevan meikin pysyminen naamassa kuntoilun aikana kuin kunnon kohottaminen. Toisaalta, monille naisille kuntosali saattaa olla niitä harvoja kodin ulkopuolisen maailman sosiaalisen kanssakäymisen kohtaamispaikkoja, jolloin kuntosalin todellinen funktio löytyykin muualta kuin kunnon kohotuksesta. Paikan olemus – olipa kyseessä sitten vaikka kuntosali - voi olla monimerkityksinen.

Hevoset ja ratsastus ovat aina olleet arabikulttuureissa ja –maissa tärkeä ja arvostettu urheilumuoto. Se on enemmän kuin urheilua, se on osa kulttuuria ja ratsastustaitoa arvostetaan korkealle. Ratsastusta voi harrastaa hyvin niin Syyriassa kuin Jordaniassa. Tunteja saa ratsastuskouluista ja pitemmille, opastetuille ratsastusvaelluksille voi osallistua esimerkiksi Petrassa tai Wadi Rumissa. Internetistä löytyy helposti tietoa ratsastusmahdollisuuksista ja –vaelluksista. Ratsastus on hieno ja perinteisestä turismista poikkeava, mutta hyvin paikallinen ja ympäristöystävällinen, tapa poiketa maastoon ja saada uusi näkökulma Lähi-itään.

Punainen meri tarjoaa sukeltajille ja vesiurheilijoille tietysti mielekkään ympäristön. Aqabassa on useita sukelluskouluja, jotka tarjoavat kansainvälisesti tunnustettuja sukelluskursseja selvästi Suomen hintatasoa edullisemmin. Kun edullisempaan hintaan yhdistetään Suomen vesiä lämpimämpi oppimisympäristö punaisen meren näkyvissä, kalaisissa ja korallirikkaissa vesissä, niin sukelluksen oppimisesta ja harrastamisesta tulee erinomainen tapa viettää lomaa. Suomesta tämä onnistuu talvikaudella hyvin näppärästi suorien lomalentojen lentäessä Aqabaan. Sukellusharrastus sopii jokaiselle normaalin terveydentilan omaavalle. Aloittelevalle sukeltajalle on elämys päästä välittömästi värikkääseen korallimaailmaan, sukeltamaan kalaparven keskelle, väistämään kivikalaa tai ihailemaan 27 vuotta sitten punaiseen mereen uponnutta libanonilaista rahtilaivaa.

Lähi-itään muutto ei siis tarkoita loppua kuntoilulle, mutta lajeja saattaa joutua miettimään uudestaan. Samalla se tietysti antaa mahdollisuuden kokeilla jotakin sellaista, johon Suomessa ei ole tullut ryhdyttyä. Lähi-itä on tässäkin mielessä täynnä uusia ulottuvuuksia, mahdollisuuksia ja seikkailuja.

Ratkaisu ratkaisemattomuudesta 2

Jokin aika sitten Raqqahin kaupungin asukkaat osoittivat kyllästyksensä sotaan ja ilmoittivat estävänsä aseellisten kapinallisten pääsyn kaupunkiin. Asukkaat valittivat, että aseellisten tulo kaupunkiin vetää tulituksen ja hävityksen sinne. He olivat kyllästyneet siihen. Tavallisten syyrialaisten selvä mielipiteen ilmaisu on sitä, mitä nyt tarvitaan Syyrian sisällissodassa. Heidän äänensä on hukkunut sekä hallinnon että oppositioiden propagandaan. Heillä ei ole ollut sanottavaa tilanteen kehittymiseen eikä edes siihen, ketä ja mitä he oikeasti haluavat tai kannattavat. Tavallisten kansalaisten kautta Syyrian on Raqqahin kaupungin asukkaiden tavoin ilmaistava selvä kyllästyminen väkivaltaan, harjoitti sitä mikä tahansa sodan osapuolista. Sota ei pääty, mikäli kaikki sen osapuolet eivät sitoudu ensin tulitaukoon ja sitten pysyvään väkivaltaisuuksien lopettamiseen.

Ratkaisu Syyrian sotaan löytyy sen ymmärtämisestä, että nyt on jo ajauduttu ratkaisemattomaan tilanteeseen. YK:n ja arabiliiton Syyrian erityisedustaja Lakhdar Brahimi on esittänyt väliaikaista tulitaukoa ensi viikolla alkavan Eid al-Adha juhlan ajaksi. Esitys on saanut varovaista kannatusta sekä Syyrian hallinnolta että oppositioilta. Tämä on osoitus myös siitä, että mitään uutta ja ratkaisevaa ei ole tapahtunut Annanin rauhansuunnitelman raukeamisen jälkeen. Sitä seurasi väkivallan kiihtymisen jakso, joka on jo jokin aika sitten päätynyt ratkaisemattomaan tilaan.

Annanin suunnitelma sisälsi ne elementit, jotka edelleen ovat ajankohtaisia ja niihin palattaessa voisivat merkitä käännettä sisällissodasta tulitaukoon ja neuvotteluihin. Brahimin on vaikea löytää mitään sellaista uutta lähestymistapaa, jota Annan ei olisi jo yrittänyt. Syyrian sisällissota on niin vakava uhka alueen ja maailman rauhalle, että konfliktin jäädyttäminen on tässä tapauksessa parempi vaihtoehto kuin jatkuva tappaminen ja tuhoaminen. Jäätyneet konfliktit usein jäävät ratkaisemattomaksi, mutta niin ei ole pakko olla. Jäätyneet konfliktit, kun niitä ei vain unohdeta, ovat ratkaistavissa neuvottelujen kautta.

Syyrian tilanteen surullisuutta ei voi kyllin korostaa. Toisaalta, joskus mediasta syntyy se käsitys, että maailmassa ei mitään Syyrian sisällissotaa järkyttävämpää olekaan. Valitettavasti tämä sisällissota ei eroa juuri mitenkään Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa tai Euroopassa käydyistä lähihistorian sodista. Algerian sisällissodassa menehtyi noin 150 000 - 200 000 ihmistä väestömäärältään suunnilleen Syyrian kokoisessa maassa vuosina 1991-2002. Sisällissodan jälkeen islamisteja vastustanut hallinto jäi valtaan eikä konfliktia ole vieläkään kokonaan ratkaistu. Entisen Jugoslavian hajoamissodassa Bosnia- Hertsegovinassa kuolleita oli vähintään 100 000 vain vajaan viiden miljoonan asukkaan maassa. Lisäksi sota johti noin kahden miljoonan sisäisen pakolaisen muuttovirtaan ja Srebrenican kansanmurhaan. Tämä sota kesti reilut kolme vuotta. Turkin ja kurdien välisessä konfliktissa vuodesta 1984 alkaen on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä, tuhansia kurdikyliä on tuhottu ja noin miljoona kurdia on joutunut jättämään kotinsa. Yhdysvaltain johtaman liittoutuman hyökkäyksen jälkeen Irakissa vuodesta 2003 alkaen on kuollut yli 100 000 siviiliä. Hyökkäyksen kolmen ensimmäisen viikon aikana päivittäin kuoli yli 300 siviiliä, joista suurin osa Yhdysvaltojen sotatoimien seurauksena. Missä oli silloin vaatimus siviilien suojelusta? Libanonin sisällissodassa vuosina 1975-1990 kuoli noin 120 000 ihmistä sekä maantieteellisesti että väestömäärältään paljon Syyriaa pienemmässä maassa. Libyassa kuoli viime vuonna vähintään 20 000 ihmistä Gaddafin kaatumiseen johtaneessa sodassa. Heistä suurin osa NATOn operaatioiden alettua. Galtungilaista rakenteellista väkivaltaa on seurattu ja siedetty YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmista huolimatta miehitetyillä alueilla Palestiinassa jo vuosikymmeniä. Se osoittaa osaltaan sen valitettavan tosiasian, että YK:n päätöslauselmat eivät ole mikään taikakeino väkivaltaisuuksien ratkaisemiseen ja lopettamiseen, mikäli sitä käyttäviltä osapuolilta puuttuu rauhan tekemiseen tarvittava tahtotila. Yllämainittuihin sisällissotiin verrattuna Syyrian sota ei ole mitenkään poikkeuksellinen.

Syyrian oppositiot, kansallisneuvosto etunenässä, ovat tehneet kaikkensa vetääkseen kansainvälisen yhteisön sotilaallisesti Syyrian sisällissotaan. Turkin kohdalla se on jo lähellä. Libyan mallia on yritetty toteuttaa jo pitkään turva-alueiden perustamisvaatimuksineen siviilien suojeluvastuun nimissä. Kansainväliset sotilaalliset väliintulot eivät edistä siviilien suojelua, kuten yllä on todettu ja nähty lähihistorian kokemuksista. Siviilien suojeluvastuun välineellistäminen oikeuttamaan sotatoimia kääntyy yleensä juuri niitä siviilejä vastaan, joilla oikeutusta on yritetty luoda.

Ratkaisu ratkaisemattomuuteen Syyriassa löytyy ruohonjuuritason tahdosta väkivaltaisuuksien lopettamiseen. Siihen liittyy kiinteästi valtataistelun osapuolien vähitellen syntyvä ymmärrys siitä, että sotatoimin haluttuja tavoitteita ei saavuteta. Kansan ei tarvitse alistua pelinappulaksi veriseen valtataisteluun. Ratkaisuun tarvitaan myös kansainvälisen yhteisön tukea, mutta ei nykyisen epäsuoran intervention mallilla. Se vain kiihdyttää väkivaltaa eikä edistä millään tavalla ratkaisuun pääsemistä. Kansainvälistä yhteisöä tarvitaan tulitauon jälkeen tukemaan erityisesti luottamuksen rakentamisessa syvästi jakautuneessa Syyriassa. Ulkopuoliset toimijat voivat toimia sillanrakentajina ja heidän läsnäolonsa on oltava paikallista, alueellista ja useita vuosia jatkuvaa. Syyriassa tarvitaan sekä perinteisempää YK:n rauhanturvatoimintaa tulitauon ylläpitämisen valvomiseksi että siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita. Syyriaa pienemmässä Bosnia-Hertsegovinassa oli noin 40 000 rauhanturvaajaa ja satoja siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita. Syyrian sota uhkaa kansainvälistä rauhaa huomattavasti Bosnian sisällissotaa enemmän, joten ei pitäisi olla mikään ylivoimainen ongelma saada vastaavaa määrää rauhanturvaajia ja siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita Syyriaan. Siviilikriisinhallinta, mukaan lukien noin 15 vuotta toiminut Euroopan yhteisön tarkkailijavaltuuskunta entisessä Jugoslaviassa sekä uudemmat EU:n siviilikriisinhallintaoperaatiot, tarjoaa kokemusta ja malleja toteuttamiskelpoisesta osallistumistavasta konfliktin ratkaisuun YK:n valtuutuksella Syyriassa. Juuri Nobelin rauhanpalkinnon saaneena EU:lla, jos kenellä, luulisi olevan kiinnostusta edellä mainitun kaltaisen toimintaan EU:n välittömässä naapurustossa.

Ratkaisu ratkaisemattomuuteen löytyy kansan ilmaisemasta selvästä tahdosta väkivallattomuuteen, sisällissodan osapuolien tahdosta tulitaukoon, ulkopuolisten toimijoiden epäsuoran intervention päättämisestä sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman pohjalla lähetettävästä riittävästä määrästä rauhanturvaajia ja siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita. Hajonneelle Syyrialle on annettava tilaisuus ja mahdollisuus rakentua uudestaan. Muussa tapauksessa Syyrian uhriluvut ja sodan kesto nousevat yhteneväisiksi Algerian, Libanonin ja Bosnian kanssa. Pahin on vielä vältettävissä. Ratkaisemattomuudesta on vielä mahdollista palata rauhaan.

Ratkaisu ratkaisemattomuudesta 1

Ajoin viime sunnuntaina Beirutista Damaskokseen. Edellisestä käynnistäni oli reilut kolme kuukautta. Valtatien laskeutuessa Syyrian puolella Yaafurin kohdille vastaan polkee noin 20 kuntopyöräilijän joukko parikymmentä kilometriä ennen Damaskosta. En olisi ensimmäiseksi odottanut näkeväni tätä näkyä sisällissodassa olevassa maassa, vaikka aikaisemmin näitä kuntopyöräilijäporukoita näkyi usein ajamassa lentokenttätiellä. Kuntopyöräilijöitä paremmin sisällissodasta todistavat ne kuusi tai seitsemän tarkastuspistettä, joiden läpi joutuu ajamaan ennen saapumista Damaskokseen.

Syyrialaiset pyrkivät elämään niin normaalia elämää kuin vain mahdollista. Elämä näyttää hyörivän Damaskoksen keskustassa ja vanhassa kaupungissa päiväsaikaan lähes entiseen malliin. Ajaminen paikasta toiseen on vain tuskallista, koska niin monet kadut ovat turvallisuusviranomaisten sulkemia. Liikenteellisiä pullonkauloja syntyy autojen ahtautuessa niille kaduille, jotka ovat vielä auki. Pimeän saavuttua liikenne hiljenee, kaupunkilaiset pysyttelevät kotona ja ravintolat ovat tyhjiä. Pimeyden laskeutuessa myös sisällissota tuntuu kiihtyvän, autopommien räjähdykset, tykistön harvat laukaukset ja pienaseiden tulitus kuuluvat nyt lähes poikkeuksetta jokaiseen damaskoslaiseen iltaan ja yöhön.

Sadat tuhannet syyrialaiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan, tuhansia rakennuksia ja asuntoja on hajotettu kuolonuhreista puhumattakaan. Damaskoksen puistot täyttyvät illalla niissä nukkuvista maan sisäisistä pakolaisista. Damaskokseen tulleet pakolaiset ovat joutuneet kodittomiksi kotien hajottua taisteluissa tai niiden jouduttua tarkoituksellisesti hajotetuiksi ja ryöstetyiksi. Monet pakolaisista ovat joutuneet perääntymään aseellisen opposition haltuun ottamilta alueilta kuten joistakin Homsin kaupunginosista. Syyriasta on tullut tilkkutäkki, jossa hallinto hallitsee joitakin alueita ja aseelliset oppositioryhmät toisia. Rajalinjat ovat joillakin alueilla vakiintuneempia toisten vielä liikkuessa. Rikollisuus, aikaisemmin lähes olematonta korruptiota lukuun ottamatta, leviää hyökyaallon tavoin. Kidnappaukset ovat yleisiä. Opposition kannattajat kidnappaavat varakkaita liikemiehiä ja armeijan upseereita. Kostoksi armeija hävittää kokonaisia kerrostaloja ja koteja. Lunnasvaatimukset kidnapatuista kohoavat jopa puoleen miljoonaan euroon. Mikäli rahoja ei makseta, kidnapattu palautetaan perheelle palasina muovisäkeissä.

Syyrian maantieteelliset osat, joita eri osapuolet hallitsevat, elävät jo nyt kovin erilaista elämää. Damaskoksessa on ruokaa, ruoanvalmistukseen tarvittavaa kaasua, sähköä ja puhelimet sekä internet toimivat ainakin jollakin tavalla. Toisilla alueilla Syyriaa arkipäivää leimaa kodittomuus ja peruselintarvikkeiden puute. Lapsilta jää kouluvuosi väliin, kun koulut eivät toimi tai koulurakennukset ovat tuhottu.

Kelloa ei voi enää kääntää taaksepäin Syyriassa. Entinen Syyria on kadonnut, se on hajonnut ja tulevaisuus on tuntematon. Syyrian kansannousu kääntyi jo vuosi sitten sisällissodaksi. YK:n turvallisuusneuvoston yksimielisesti hyväksymä Annanin rauhansuunnitelma on toistaiseksi ollut paras yritys kansainvälisen yhteisön toimesta pysäyttää sisällissota. Syyrian hallinto ja erityisesti sen turvallisuuskoneisto valitsi kansannousun pysäyttämiseksi kovan väkivallan. Tunisian ja Egyptin kansannousujen käynnistyttyä se analysoi mahdollisen vastaavan tilanteen Syyriassa ja tuli siihen johtopäätökseen, että väkivaltaa käyttämällä kansannousu voidaan pysäyttää. Muuhun sen kyky ja halu eivät riittäneet. Se kertoo järkyttävällä tavalla myös siitä, kuinka huonosti hallinto todellisuudessa kansansa ja maansa tunsi.

Väkivaltaan turvautuminen oli hallinnon ratkaiseva virhe, mutta pieni osa mielenosoittajista teki yhtä ratkaisevan virheen vain hetkeä myöhemmin. Sen suurin virhe oli väkivaltaan vastaaminen väkivallalla. Se varmisti sisällissodan syttymisen, laajenemisen ja jatkumisen. Se varmisti lopullisesti tuhansien asuntojen hävittämisen, maan sisäisen pakolaisuuden yhtä lailla kuin pakolaisuuden Turkkiin ja Jordaniaan. Aseelliset oppositioryhmät varastivat rauhanomaiselta kansannousulta sen muutoksen mahdollisuuden, johon se olisi saattanut päästä hallinnon käyttämästä väkivallasta huolimatta. Väkivaltaan turvautumalla oppositioiden aseelliset ryhmät osoittivat uskovansa juuri niihin samoihin keinoihin, joihin hallinto oli turvautunut. Samalla se varmisti sisällissodan kansainvälistymisen. Kaikki osapuolet saavat tukea, koulutusta, neuvonantoa, rahaa ja aseita Syyrian rajojen ulkopuolelta. Kyse ei ole enää pelkästään Syyrian valtataistelusta, nyt taistellaan alueellisesta vallasta ja Syyrian sisällissodan lopputulos heijastaa myös  alueellisen vallan mahdollista uusjakoa. Syyrian sota ei ole ollut ainoastaan Syyrian sota enää pitkään aikaan.

Tilanne tuntuu välillä absurdilta. Aivan Damaskoksen ydinkaupungin ulkopuolella on jo aseellisen opposition ’vapauttamia’ alueita; samoin monet Damaskosta ympäröivistä kylistä tai kaupunginosista ovat oppositioiden hallussa. Mutta se ei merkitse, etteikö liikenne näiden ’vapautettujen’ ja hallinnon hallussa olevien alueiden välillä toimisi. Serviisit (julkista liikennettä hoitavat valkoiset pikkubussit) ajavat näiden alueiden ja useiden tarkastuspisteiden läpi kuljettaen ihmisiä ’vapaasta’ Syyriasta hallinnon alaiseen pääkaupunkiin ja toisin päin. Kysyin eräästä Damaskoksen lähellä sijaitsevasta ’vapautetusta’ kylästä tulleelta, mitä vapaus hänen kylässään käytännössä tarkoittaa. Hänelle vapaus ei vielä ollut hahmottunut muuten, kuin että kylässä ei ollut enää hallinnon turvallisuusjoukkoja, vaan aseellisen opposition taistelijoita. Ja niistä osalla oli selvästi rikollisia tarkoitusperiä.

Syyrian hallinto ja turvallisuuskoneisto ovat varsin luottavaisia kesän takaiskujen jälkeen siihen, että ne pystyvät pitämään Damaskoksen kantakaupungin hallussaan ja valtion instituutiot näillä alueilla toiminnassa. Yhtälailla, se pystyy pitämään kiinni tärkeistä rannikkokaupungeista Tartuksesta ja Latakiasta. Tartuksessa sisällissota ei näy pakolaisia lukuun ottamatta muuten kuin uutisissa. Hallinto pystyy pitämään myös elintärkeimmät kulkuväylät itsellään. Se tuntuu sille tällä hetkellä riittävän. Kaikkia opposition haltuun joutumia alueita ei edes yritetä, jos ei tosin kyettäisikään, palauttaa hallinnon määräysvaltaan. Tämä kertoo puolestaan siitä, että sotimalla hallinto ei pysty tätä sotaa voittamaan, mutta yhtälailla se kertoo siitä, että sotimalla hallinnosta eroon eivät pääse oppositiotkaan. Syyrian tilanteesta on tulossa ratkaisematon ja juuri tämä ratkaisemattomuus saattaa tarjota avaimet tilanteen vähittäiseen ratkaisuun. Tätä pohdiskelin ajaessani keskiviikkona Ammaniin. Ratkaisemattomuuden ratkaisusta lisää tämän Walla-blogikirjoituksen toisessa osassa ensi viikolla.